lauantai 15. helmikuuta 2014

Mammaloman alkua

Mulla on ollu kauhee morkkis postattomuudesta, varsinkin kun on pitäny saada aikaan vastata kahteen haasteeseen, mutta mulla on täällä nettiongelma. Meillä ei ole täällä uudessa kämpässä nettiä, kun se vanha on pitäny siirtää liikkeeseen, jollon ottaisin sieltä kotiin 4G-mokkulan. Tabletilla jos oon yrittäny nettiä jakaa, ei onnistu. Mun oman kännykän netti on sanonu ittes irti, enkä meinaa mihinkään sillä enää päästä. Ainoa, millä tänne pääsen, on miehen kännykän kautta, mutta kun olis mies joskus kotona!  Hitto vie..

Viime maanantaina, mun viimeisenä työpäivänä kuitenkin kirjoitin postauksen, mutta onneks vielä sillon mietin, että pikku fiksausta ja sitten julkasu. On kyllä sen verta ahdistustekstiä ja valitusta tulevasta mamalomasta, että parempi vaan etten koskaan sitä kokonaisuudessaan julkassut.

"Pitäis varmaan jonkunlainen sairaalakassi pakata. Mutta eihän pojan huone oo vielä läheskään valmis, ei meillä oo sille edes pussilakanoita, peittoa tai tyynyä. En oo mitään vauvan vaatteita pessy, vaan ne on edelleenkin kaikissa ihme muovikasseissa ja laatikoissa. En oo mitään voiteita, vaippoja tai muita tarvikkeitakaan vielä hommannu. Kämppäkin näyttää ihan tornadon uhrilta, kun lauantaina maalailtiin pojan huonetta ja kaikki ne tavarat sieltä huoneesta on pitkin kämppää ja kaikki ryjät ihan hujan hajan. Ei pitäis tulla aika pitkäks, mutta mun energiat on myöskin kadonnu johonki tosi syvälle. Sit taas olemisesta ja loikottelusta saan ihan jäätävät morkkikset aikaan, joten sekään ei käy nyt päinsä."

No enpä tässä viikossa oo vieläkään sairaalakassia pakannu, tai edes miettinyt mitä pitäis ehkä mukaansa ottaa. Ä-pakkauksen peitto tulee olemaan ihan ok peitto, tyynyä en tähän hätään edes viitsi hankkia. Vaatteita en oo vieläkään pessyt, enkä tarvittavia hankintoja tehnyt. Kämppä nyt ei enää ihan tornadon uhrilta näytä, mutta aiemmin kertomani tähtitapetit pitäis seinään saada kiinnitettyä. Ehkä kaikista kurjinta tässä on vaan se, että mies oli tällä viikolla monet päivät koko päivän töissä. Kuudeks aamulla töihin ja tuli joskus 9-10 aikaan illalla. Sama homma jatkuu ens viikolla ainakin ma, ti ja ke. Josko sitten helpottais, ehkä. Aika käy vaan tosi tylsäks, kun odottaa toista vaan kotiin. Samaa ikävää kokee myös koira, jolla alkaa pikkasen olemaan tylsää tän tylsän äipän kanssa kotona. 

Lauantaina saatiin viedyks Manhattanin kirpparille tavaroita myyntiin, jossa meillä on loosi viikoks. Että menkääs ihmeessä penkomaan (nätisti!) paikkaa 87, ei oo ainakaan hinnalla pilattuja tavaroita tai vaatteita. Tärkeintä olis vaan saada ne tavarat myytyä, koska kotiin niitä en enää kanna. En sitten tiedä mitä niillä teen, lahjotan ne kyllä varmaan johonkin.

Nyt kuitenkin tää rantapallo alkaa rauhottumaan yötä kohti ja menee pikkuhiljaa nukkumaan. Tai no, yrittämään nukkumaan toisin sanoen.

35+6




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti