Aika juoksee, minä en

Huhhei miten aika rientää! En edes tajua, että ollaan huomenna oltu jo kaks viikkoa kotona. Päivät menee ihan hirveen nopeeta ja tuntuu ettei aika riitä mihinkään. Jollei poika kaipaa huomiota, niin sitä todellakin vaatii tuo koira. Monesti miettiny istuvani koneelle alas, muttei se vaan oo onnistunu, kun jommalla kummalla jotain meneillään. Muutenkaan oikeen muista mitään viime viikosta..

Ollaan oltu pojan kanssa niin laiskaa porukkaa, että ollaan heräilty vasta siinä kymmenen yhdentoista aikoihin. Muutenkin herätään vaan kerran yöllä syömiskelemään, niin on menny kyllä todella ihanasti kaikki. Pikkusen on alkanu tuo maha vaivaamaan, minkä luulen noiden D-vitamiinien aiheuttavan, eli ei auta kun vaihtaa nuo maitohappobakteeri- ja D-tipat toiseen.

Imetyksen suhteen oon todella pettyny itteeni, mutta oon tässä nyt parissa viikossa tajunnu sen, että mä olen pojalle paljon rennompi ja ihanampi äiti, kun en oo koko ajan ahdistunu ja stressaantunu. Jotenka olen siis loppettanu koko touhun ja alottanu pullottelun. En oikeestaan jaksa sen enempää selittää asiaa muutakun että se vei joka kerralta semmoset 1-1,5 h, jonka jälkeen jouduin vielä pullottelemaan, kun ei poika saanu riittävästi maitoa musta. Koin asian liian ahdistavaks, niin se sai riittää. Muutenkin kun jouduin koko ajan käyttämään niitä rintakumeja, kun ei siitä muuten senkään vertaaolis tullu mitään, niin se maidon nousu hidastu ihan hirveesti. Ja joltain keskustelupalstalta löysin ihanan kommentin asiaan liittyen.

"Kaikki,minkä äiti kokee oman jaksamisensa kannalta hyväksi, koituu vauvan eduksi. Korvikkeet on hyviä ja jos imetys on hankalaa tai ei onnistu, niin ennemmin pullo kuin jatkuvasti imetyksen kanssa tuskaileva äiti! Äiteinä joudutaan murehtimaan isommistakin asioista, joten tästä ei tarvitse!"
  
Että kiitos tuon kirjoittajalle, siitä tuli parempi mieli asian kanssa tuskailevalle. Nojoo, se siitä.

Painoa on tässä kahdessa ja puolessa viikossa lähteny -14 kg. Vielä toiset samanlaiset, niin ollaan samoissa mitoissa kun raskauden alussa. Huh huh sanon minä!
No iteppä oon ruokaa tätä ääntä kohti lapannu, oma vika ISO sika!!

Hahhah, vaikkei kyllä naurata pätkääkään. Ja kerrottakoot, että tuo ensimmäinen kuva on tosiaan viime juhannuksena otettu _ennen_ raskautta. En siis juonut raskausaikana. Tsiisus tää ruho. No tästä se lähtee!

Ruho tällä hetkellä

Ja vielä mun pientä rakkautta! ♥ ♥ ♥

Kai se tylsyys

Mä olen tän hiljasen aamuni käyttäny taas erittäin järkevästi etsimällä parasta syöttötuolia (juu, niinkuin sillä olis suurikin kiire). Myöskin kironnu kieroa linea negraani, mutta sitä googletellessa olen taas vaan aika tyytyväinen vatsaani. Aikamoista. Tuon googlen mä laitan taas kerran pannaan, kun en noista ällötyspuistatuksista kamalasti välittäis. Oonpas mä taas hirveä..

Enihau. Etsiskelyjen ja tiedon hakemisen jälkeen mulle jäi neljä syöttötuoli vaihtoehtoa jäljelle, ja se mitä alunperinkin olin suunnitellu, tulee varmasti olemaan se ostettava. Mulle tärkeimmät kriteerit on, että se on ajaton, turvallinen, muuntautumiskykyinen ja kaunis.

Stokke Tripp Trapp

Tämä on ja pysyy edelleenkin ykkösvalintana ulkonäkönsä ja muuntautumisensa vuoksi, mikä sopii erilaisten lisäosien vuoksi ihan ensihetkestä pitkälle vuosien päähän. Ja tulee varmasti säilyttämään arvonsa. Tästä en myöskään ole varmaan yhtäkään huonoa mielipidettä kuullut. Mahtavuutta lisää vielä Playtray-tarjotinosa, jolloin pikkunen saa oman pöytänsä eteen.

Onni-syöttötuoli

Ennemminkin ulkonäkö vetää puoleensa, mutta on uutena aivan liian kallis, mitä nyt googlettelujen perusteella hinta pyörii neljänsadan euron kieppeillä. Tästä en niin hirveesti löytäny mielipiteitä, mutta joilla tämä oli, tykkäs. Tossa on se erittäin huono puoli se, ettei se sitten sovellu enää vanhemmalle lapselle, eikä kyllä ihan pienellekkään.

Artek 616

Yllätys että tää herätti mun mielenkiinnon ulkonäöllänsä. Tää hivelee silmiä kaikista eniten, mutta luettuani ei ole kuulemma kovin turvallinen taaperon pystyessä nousemaan helposti ylös. Myöskin iso istuinosa on huono siitä, että lapsi liukuu helposti huonoon asentoon, eikä ole kuulemma kovin tukeva tuoli. Tässä tuolissa myöskin tuolin omistajat tykkäs, mutta tuolia jossain muualla kokeilleet eivät.

Brio sit

Viimeisenä, muttei ehkä kuitenkaan vähäisimpänä aika samantyyppinen kuin TT-syöttötuoli. Tää on myöskin jossain arvosteluissa ollut arvostetuin syöttötuoli. Tuolin tarjotinosan miinus on kuulemma se, että sen pinta on röpöläinen, mikä varmasti auttaa siinä, ettei tavarat liu'u yhtä herkästi kuin sileäpintaisessa, mutta värjääviä ruokia syödessä sen putsaaminen on se hankalampi juttu (saatavana vissiin ainoastaan valkoisena). Kloritella kuitenkin lähtee, mutta onko se sitten kiva joka ruokailun jälkeen alkaa sen kanssa hääräämään. Ja kuinka vähän aikaa kestää, että pinta on kamalan näkönen, kun kovien aineiden kanssa putsaillaan. Mene ja tiedä.

Moni oli kyllä sitä mieltä että muovinen syöttötuoli olisi puhdistettavuuden kannalta kaikista järkevin, kun sais tuolin suihkuun ja sielä pestyä. Itteäni ei kuitenkaan kiinnosta mikään Ikean 15 euroa maksava pilipalituoli vaikka oliskin kuinka kätevä.

Mutta joo, näitä pohdintoja tänään. Vaikka tarpeen ollessa läsnä olevaan hetkeen on yli puoli vuotta aikaa, on kai se hyvä jo tietää etukäteen tarpeellisia asioita, ettei sillon kallisarvonen aika mee hukkaan näitä miettiessä. Joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin..
 Pus.