Lahjoja

Ollaan pojan syntymän jälkeen saatu aivan ihania lahjoja!

Yks paketti yllätti kuitenkin eniten, kun saapus tuolta Norjasta ihanalta herkkuserkulta.

Aivan ihanat! Oli veikeän näkönen lelu, kaulahuivi ja kahdet aivan ylisöpöt converset, mustat ja harmaat! ♥ IIISO KIITOS!

Näitä saatiin jopa kaksin kappalein. Onneks kävi tuuri, että oli eri kokoja! Onhan tuo aivan ylikomea.

Oon ite haaveillu tekeväni kutakuinkin jonkintommosen muotoon ommellun tyynyn ja nythän semmonen siis on! Söpö kun mikä ja toimii kivasti pojan tukena nukkuessa.

Alunperin mullahan oli visio (tästä) laittaa hoitoalusta pojan huoneeseen, mutta se homma jäi pahasti kesken, kun olis pitäny se hoitotaso tilata Ikeasta erikseen ja kun olin sitä tilaamassa, sitä ei enää saanu ollenkaan koko puljusta! Lisäks lipaston korkeus oli vähän liian korkea mulle ja sen jalat ois pitäny lyhentää, mitä ei kuitenkaan koskaan ehditty tekemään, joten löysi hoitoalusta paikkansa vessasta, missä se on kätevästi lavuaarin vieressä. Varsinkin nyt kun pojalla antibiootit päällä, niin tuppaa vattakin vaivaamaan sen verta, että pistää vähän vatsaa löysälle.

Tänään on poikakin täyttäny tasan viikon verran! Aika menny nopeeta ja kotona olosta oon nauttinu. Poika on ihanan rauhallinen ja nukkuukin niin hyvin, että kerran yössä herätään syömään. Se ihanuus. ♥

Synnytyskertomus

18.3.2014

On vähän pistäny kestämään tää kirjoittaminen. Sairaalassa meni kuitenkin 4 yötä ja kotona nää päivät ihan zombina. Tää päivä on ensimmäinen jollon tuntuu jo hieman ihmisemmältä, luojan kiitos.

Viime tiistaiyönä alko tulla pieniä menkkamaisia supistuksia ja aamulla limatulppa rupes irtoilemaan. Mulla oli 9 aamulla neuvola johon äiti mut heitti, kun ei tuosta autolla ajamisesta mahtanu enää tulla mitään. Jannekin oli aamulla ehtiny lähtemään töihin, mutta varottelin vähän jo siitä, että tänään tulee lähtö. 
Neuvolaan mentäessä välillä supisteli tiheemmin ja välillä vähän vähemmän, kuitenkin neuvolassakin 3 kymmenen minuutin sisään. Neukkutäti oli huolestunu veren määrästä mitä mä tiputtelin ja käski lähteä TYKSiin käyrille, ettei vaan istukka ole lähteny repeytymään kohdunseinämästä. Oltiin vähän ennen kymmentä TYKSissä ja käyrissä oltiin noin tunti, jonka jälkeen ne passitti takas kotiin, kun olin auennu 1 cm ja kohdunkaulaa vielä 0,5 cm jäljellä. Sano että tulee pitkä päivä jos tänne nyt jää, ja kun nuo on vielä tommosia alkusynnytyksen pieniä supistuksia. Eikä ne mitään kovin kipeitä vielä sillon ollukkaan. Enhän mä sinne olis sillon vielä lähtenytkään, jollei neuvola ois passittanu.

Kotona olin joskus puol kahdentoista aikaa, jollon ne alko olla tosissaan aika kipeitä. Hyppelin jumppapallon kanssa, oleilin suihkussa ja yritin sinnitellä erilaisissa asennoissa. Kahdelta alko tehdä jo niin kipeetä, että makasin jumppapallon päällä kuumassa suihkussa. Janne oli kellotellu supistuksia siitä asti kun kotiin tulin ja niitä tuli koko ajan 5-4 minuutin välein. Puol kolmen aikoihin meinasin, etten enää kestä ilman kivunlievitystä, saatika automatkaa sairaalaan, kun kuitenkin kaikki kosketus supistuksen aikaan teki ihan helvettiä.
Janne sai mut puettua ja saatettua autoon ja niinhän se matka olikin just niin paha kun olin kuvitellukkin.

TYKSissä taas käyrille vaikka hoitajalle sanoin, etten kestä enää sekuntiakaan että taju lähtee kohta kivusta. Hälyttelin sitä takasin ja sanoin, että tarvitsen jotain kivunlievitystä ja tosi nopeeta. Käski kävellä synnytys-saliin, joka sekin kesti ikuisuuden supistusten takia.
Synnytys-saliin päästiin 15:35. Kätilö kuitenkin tuli samantein ja teki sisätutkimuksen. Olin varma, että olin auki joku 2-3 cm ja että edessä olis vielä pitkä matka, mutta kuitenkin että saisin jotain lievitystä kipuihin. Kätilö tokas vaan että "se on kuule semmonen homma, että sä oot 9 cm auki ja se senttikin hävii siitä samantein kun alat vaan ponnistamaan". No sillä samalla hetkellä tuli aivan jäätävä ponnistuksentarve ja parin supistuksen jälkeen meni vedet. Itkin edes jotain apua kipuihin, mutta kaikki oli liian myöhästä, ainoastaan ilokaasunaamarin sain käteeni jolla mentiin. Tosi kannustava ja ihana se kätilö oli ja sen tsempit sai mut rohkaistumaan ponnistamaan kunnolla ja tajuumaan sen, että sitä vähemmän se supistus sattuu mitä enemmän sitä päin puskee! 16:24 meidän pieni Väinö-poika syntys maailmaan mitoin 3520 g ja 52 cm. ♥

Kasvot mustelmaisena hän tänne saapus. Kätilö sanos, että oli naama pahassa pinteessä just ulos tultaessa kun supistus loppus kesken ja piti odotella seuraavaa. Raukkisparka. Että jos sattus muhun, niin sattus myös häneenki.

Mä olin myös ajatellut, että ne kaikki kivut loppuu kuin seinään, kun lapsi on maailmassa. Itse en todellakaan ole samaa mieltä. Tietty mä repesin tosi pahasti ja ilman mitään puudutteita tunsin sen tuskan pojan luiskahdettua maailmaan. Myöskin se tikkaus teki hyvin hyvin kipeetä ja istukan painaminen ulos teki vielä pahempaa. Kätilö passitti heti vaan vessaan ja pesulle, ja voin kertoa ettei oo koskaan pelottanu vessassa käynti yhtä paljon! Lisäks kun nousi ylös, löi keuhkot ihan tyhjää ja kätilö varottelikin, ettet varmaan saa henkeä kun keuhkojen paineen kestää muutaman päivää tasaantua. Pari päivää meni kumarassa kävellessä, eikä henki oikeen tahtonu kulkea.

Osastolle siirryttiin vähän ennen 8 illalla ja olikin tosi ahdistavaa, kun Jannen piti kahdeksalta jo poistua. Itse jäit oman, mutta ihan vieraan tuntusen lapsen kanssa kaksin sairaalan synkkään huoneeseen miettimään, että mitäs hemmettiä äsken tapahtus! Kaikki muutenki tapahtus niin nopeesti, että mä olin vaan synnytyksen jälkeen ihan järkyttyny kaikesta, enkä osannu oikeen suhtautua asioihin mitenkään. Ainakaan niin miten olin miettiny asioihin suhtautuvan.

Sinä ensimmäisenä yönä mulla heräs nää "tää on mun poika, mun ikioma poika, rakas" -tunteet.
Siinä vaan koko yön ravas hoitaja laskeskelemassa pojan hengityksen tiheisyyttä, mikä oli kuulemma liian nopea. Aamulla lastenlääkäri tuli hakemaan pojan ja totes, että joutuu lasten teho-osastolle Keskolaan hengitystieinfektioepäilyn vuoksi, joka sitten osuskin loppujen lopuksi oikeaan. Keuhkokuumetta pojalla epäiltiin, oli monitoreissa kiinni ja sai lisähappea.

Isin ensimmäinen vaipanvaihto ♥

Itkuhan tuossa tuli kun tuon raukan näki. Kamalaa katsoa vieressä kun ei mitään voi itse tehdä. Oli tuolla vähän yli vuorokauden, jonka jälkeen pääsi mun kanssa osastolle vierihoitoon, mutta 7 päivän ajan antibiootit pitää kuitenkin pojalle antaa.
Mulle myös sanottiin, että joudun olemaan osastolla sen aikaa, eli tiistai iltaan asti. Perjantaina mun ahdistus sielä sairaalassa kasvoi sen verran, että itkin hoitajalle kuinka mua ahdistaa ja haluan kotiin miehen luokse. Sen jälkeen lääkäri tuli mulle juttelemaan, että jos mä vielä vuorokauden odottelen, niin pääsisin kotiin lauantaina jollei pojan bilirubiiniarvo ole koholla, kun on vähän kellertävä. Arvot oli kuitenkin hyvät ja lauantaina siunaantus kotiinlähtö.

Nyt ollaan joka ilta ja aamu yhdeksältä haettu TYKSistä pojan antibiootit. Illalla menee nopeesti, mutta aamuisin on tunnin antibiootti.

Vielä huominen lääkepäivä, niin alkaa meidänkin arki varmasti tasaantumaan ja normalisoitumaan. On se inhottava niin aikasin lähteä jo liikenteeseen ja illalla myöhään päästä vasta kotiin tekemään iltatoimia. Kunhan on terve poika ja hänellä hyvä olla. ♥

Due date, no baby

Uhhuh. Kerronpa vaan, että ei oo kyllä ikinä ollut yhtä vastenmielinen ja inhottava shoppailupäivä mitä eilen oli. Kävellessä tuntuu, että tyypin pää alkaa olla jossain sopimattomassa paikassa, jalat särkee ja kivuttomia supistuksia tuli varmaan 5-10 minuutin välein. Se oli semmosta "oota, oota vähän, oota taas" -reissu. Kierrettiin Kodin1, Ikea ja ruokakauppa ja se tuntu ihan todella pitkältä ajalta, ihan liian pitkältä. Keskellä Ikeaa meinaa tulla itku, kun et pääsekkään ulos kun siltä tuntuu. Sen kaupan pituus on ihan perseestä! Meet hakemaan yhtä juttua, mietit koko reissun mistä pääset oikasemaan ilman että ohitat kyseisen tuotteen. Onneks se on nyt kuitenkin ohi.
Vauvanhuone viittävailla valmis!

Mä olin jotenkin ehkä hyvällä tavalla järkyttynyt, kun mä näin huoneen lopputuloksen. Sehän on ihan sairaan musta ja tumma! Ainakin verrattuna mun alkuperäseen beige/harmaa -suunnitelmaan. Matosta oltiin yhtä mieltä, se oli se Annon Usva -matto, mutta kuitenki alkuperästä ajatusta paljon tummempi.
Keinutuolista tuli paljon paljon parempi, kun maalasin sen käsinojat ja jalat mustalla puolhimmeellä maalilla, kun oli ne aika kulahtaneet ruskeat aiemmin.
Lisäks oli tarkotus ostaa ne harmaat verhot, mutta ennen kauppaan menoa Janne alko puhua mustista verhoista, koska ne olis just hyvät. No yllätysyllätys, Ikeassa ei ollu yhtäkään paria näitä harmaita, mutta mustia vinopino. Joten siis mustat.
Kehyksetkin löyty Ikeasta ja oli tarkotus ostaa mahdollisimman halvat ja ohuimmat mitä löysin ja noi oli aivan passelit! Oon kyllä sitä mieltä, että tota kollaasia vois vielä vaikka hieman suurentaa jossain kohti kun jaksaa taas vaivautua.
Löpinät sikseen, tällasta ollaan täällä aikaan saatu! (Ainiin, pahoittelut taulukollaasin kamalasta paint-muokkauksesta, kun pojan nimi on taulussa esillä)

Lisäks tänään Suomalaisessa kirjakaupassa käydessä muistu mieleen, että munhan on pitäny vauvakirja ostaa, mitä oon aiemmin käyny jo vähän tsiigailemassa. Joten nyt sitten tarttu sekin mukaan.

Tervetuloa maailmaan, täällä on kaikki tehty sua varten! Tule jo!!
Sinua täällä kaivaten, äiti & isi! ♥

Vauvanhuone suunnitelmaa

Eli nyt tosiaan alkaa olla aika laittaa tuo pojan huone kuntoon loppuun asti. Sieltä oikeestaan puuttuu matto, verhot ja se lipaston päälle tuleva hoitotaso + seinille jotain. Ainoa vaan, että sitä hoitotasoa ei löydy ollenkaan Raision Ikeasta, vaan se pitäis sieltä erikseen tilata.

Verhot olen päättäny ostaa Ikeasta ja kahden vaiheilta päätin kuitenkin päätyä noihin harmaisiin. Noi ruskeet oli jotenki liian punertavat.

Mattoa alettiin eilen yhdessä tuumin miettimään ja onneks ruvettiin, meinaan monet semmoset joita olin tosissani miettiny, tyrmäs Janne ne samantein. Yhdeks suureks suosikiks molemmille löyty Kodin1:stä Annolta. Muutenkin noi Annon tuotteet on ihania eikä onneks mitään kovin hintavia. Olihan tuolla vaikka mitämitä ihanaa Vallila-kamaa, mutta ehkä mä jätän ne suosiolla jopa katsomatta tällä kertaa.

http://www.kodin1.com/shop/fi/kodin1/puuvillamatot-401101/anno-usva-puuvillamatto-3830031

Tota ei vaan taida olla tuolta ainakaan saatavilla tällä hetkellä, mutta täytyy käydä kattomassa itse paikan päällä ja odotella sitten vaan, ei muu auta.
Meidän pitäis muutama muukin uus matto hankkia mm. keittiöön, olkkariin, meijän makkariin ja pojan huoneeseen, mutta ne saakoon nyt sitten odottaa hetkisen. Koska puhutaan kuitenki kolmesta suht isosta ja yhdestä pienemmästä matosta, alkaa hintaa tulla jo aivan liikaa kaikelle kerralla.

Tuohon nurkkaukseen oon ajatellut naulakkoa, joka odottaa vaan kaapissa seinään kiinnittämistä.

Tuohon pinniksen viereen oon meinannu alkaa väsäämään mustavalkosta tekstitaulukollaasia, tyyliin jotain tällasta / tällasta. Mutta mutta, katsotaan miten hyvin mä tässä projektissa onnistun, vai sorrunko hermojen loputtua ostamaan ne ihan valmiina. Päätän nyt kuitenkin rojektini aloittaa ihan sillä, että käyn ensin ostamassa ne kehykset valmiiksi ja katsotaan sitten paremmin.

Suunnitelmia siis on, mutta kiva nähdä itekkin miltä kaikki näyttää sitten kun on valmista! Jännittävää siis.

Ja jännittävää on sekin, että sunnuntaina on laskettu aika! ♥

Pohdiskeluja

Täytyy kyllä näin alkuun todeta, että toi sunnuntainen lenkki on tuntunu vielä tänäänkin vireystasossa. Selkä ja polvikivut loppu siihen iltaan, mutta jalat särkee nii maan pirusti. Onneks myös koira on ollu hieman poikkinainen, niin on helpottanu mun oloani sen kanssa kotona. Vaikka me tänäänkin jaksettiin semmonen tunti painaa tuola lenkillä aamulla, tai no okei, minä jaksoin. Toi varmaan ulkoisin sielä edelleenkin jos vaan sais.

Tänään kuulin kauhutarinaa siitä, kuinka synnärille oli jääny vaan 3 kg, vaikka raskausaikana oli onnistunu keräämään hyvin pitkälti samat lukemat kun minäki. Mä oon niin automaattisesti olettanu, että sinne jää ainakin sen 10 kg ja loppuja kattellaan sitten sen jälkeen. Täytyy vaan toivoa, että sinne nyt jäis edes jotain mistä sitten on kiva lähteä tiputtelemaan pikkuhiljaa niitä loppujakin pois. Ja on taas hyvä puhua läskeistä ja laihduttamisesta nannapussi toisessa kädessä.. mutta kun! Näitä mun lemppareita saa vaan kerran vuodessa. Miettikää ja aatelkaa kuinka paljon niitä sitte menee siihen aikaan kun niitä on saatavilla. Meinaan Pupuneidin hedelmärakeita. JA jos joku nyt vaan on tietonen näiden saannista muinakin vuodenaikoina kun vaan pääsiäisenä, on velvollinen kertomaan asiasta mulle!

Asiasta kolmanteen, mua jäi mietityttään, kun sain tänään aikaseks vihdoin keittää noi pullot ja tutit, jäi kahden tutin sinne kumiosaan vettä. Kun miks mulle järki sanoo ettei sinne pitäis päästä sisälle vettä, kun kyllähän se sitten jää sinne muhimaan ja myöskin sylki ja muut kaikki bakteerit. Valaskaa mua kiitos!

Neuvolassa sillon käski vähän vedellä sitä kumiosaa ja katsoa, että se on täysin ehjä ja niinhän se olikin, en vaan tiedä mistä ihmeestä se vesi sinne sitten on menny.

Ja eilen tuli kauhee tenkkapoo, kun aloin listailemaan (näinkin hyvissä ajoin) ylös mitä kaikkea voisin sairaalakassiin mahdollisesti sitte pakkaille kun se aika tulee, että saako sairaalasta kaikkia vaippoja ja harsoja, tuttipulloja yms. Siinä mä ajatuksissani äitille yritin soittaa, muttei vastannu ja siinä hetken mietin, että ehkä voisin tosiaan soittaa jollekin ihan muulle kun sille, keltä on iteltään näistä ajoista semmoset kakskytä vuotta aikaa. Voinu muuttua jotkut jutut näiden vuosien varrella, veikkaisin.

Kuulemma sieltä saa aika hyvin ja pitkälti kaikkea, mutta ajattelin silti varmuudeks ottaa oman tuttipullon ja tutin mukaan ja ehkä muutaman harsonkin. Vaikka sitten turhaan niitä sinne kantelisinkin. Tuo harso Rufukselle meinaa ihan sitä, että Janne saa sitten tuoda sen kotiin koiralle, jossa on vauvan tuoksu, vaikka kyllähän se varmasti sen Jannestakin jo haistaa. Se on kyllä jännä nähdä miten se kaikkeen reagoi.

Ja jooo, "etsä mitään suoristele sielä tukkaas taikka meikkaile". Ehkä en, mutta haluan pitää sen mahdollisuuden itselläni, varsinkin jos ihmisiä käy ramppailemassa sielä, niin haluisin näyttää edes vähän Hennalta niinä hetkinä.

Isän eväät on meille iso kysymysmerkki vielä, mutta muisteltiin, että neuvolasta sano että sielä on isille semmonen pieni taukohuone missä on jääkaappi ja sielä voi keitellä kahveeta sitten jos siltä tuntuu. Sielä kassissa nyt tietty vois olla jotain semmosta säilyävääkin mukana, jollei Janne siinä kaikessa tohinassa muista itellensä mitään leipää alkaa väsäämään mukaan. No mutta, niinkun tähänkin asti, mä ajattelen että no siihenhän on vielä aikaa, turha semmosia vielä miettiä. Ajattelen noin varmaan vielä sielä synnärilläkin puskiessa tyyppiä ulos, kun mietin että onko meillä nyt varmasti kaikkea.

12. haastepäivä

Ja tosiaan samalla mun viiminen haastepäivä.

Tää aamu alko sillä kun ruinasin taas, että lähdetään johonkin kivalle lenkille ja Raision sivuilta kattelinkin eri reittejä mitä voitais lähteä menemään. Mä sitten ehkä vähän otin liian ison haasteen, kun ehdotin että lähetään toi Kullaanvuoren reitti mikä pyörii täällä Raision ja Ruskon alueella. Matkaa tuli yhteensä 13 km verran. Ja ajattelen kyllä seuraavaks kaks kertaa ennen kun pistän alulle tommosen idean. Janne kyllä alunperinki oli sitä mieltä että onkohan ihan järkevää ja että jos musta tuntuu siltä, että siihen pystyn niin voidaan mennä. Koko ajan menin sillä mielellä, että soitan sitten jonkun meidät hakemaan jos siltä tuntuu. Loppuun asti mentiin, vaikka viimiset 6 km alko ollakin vähän tuskaa.

AAMU JA PÄIVÄ

Suosittelen ehdottomasti joskus kiertämään reitin, en ehkä ihan rv 39, mutta joskus muuten. Sitä mä mietin lähtiessä, että olis kunnolla noita reittimerkkejä, kun joskus kun mentiin tuolla Pöytyällä(?) Kuhankuonon reittiä, niin meiltä loppus yhtäkkiä reittimerkit ja lähdettiin sooloilemaan omaa reittiämme. Tuolla niitä oli tosi hyvin.

RUOKA

Tekis mieli ihan melkeen valehdella päivän ruoasta, mutta juu tällä mentiin vaikka oli jääkapissa edelleenkin sitä spagettia! Yh. Ruoan jälkeen maitto muutaman tunnin unet ja hitto että teki terää, voin kertoa!

ILTA (NAAMA JA HIUKSET)

Haha, mä vähän painttailin itelleni housuja jalkaan, kun en viittiny liian eroottiseks lähtee tätä hommaa vetämään jos olisin alushoususillani tossa seissy. Että jepjep, repeilyt jatkuu ja varsinkin noi navan alapuoliset kutittaa välillä aivan hem-me-tin paljon! Rasvaa rasvaa, mutta silti vaan.

Nyt meen kattomaan tota Tähdet Tähdet - ohjelmaa mitä sitä nyt vielä tulee, kun istun vaan täällä koneella. Seuraavaks tuleekin erilaisia juttuja, eikä tarvii ihan näin tiiviisti meijän tylsää arkea lukea! Toivottavasti suoriuduin kuitenkin ihan ok tästä haasteesta, vaikken nyt ihan joka ikistä kuvaa mitä piti päivästä tulla saanu tänne.

Oli kuitenki kivaa toteuttaa tätä!

11. haastepäivä

AAMU

Ihan näin aluksi, ihanaa naisten päivää rakkaille naisille! ♥
 

Ei, mun aamu ei alkanu kannetulla aamupalalla sänkyyn, ihanilla sanoilla, kukkasilla, enkä edes kahvin keittoa saanut. Itse keitin kahvit, tein aamupalat ja sain puol tuntia repiä tota miestä sängystä ylös lenkille. Lähdettiin kiertämään Haunisten allasta. Ja vit-si mikä päivä tänään on ollu sään puolesta! Alkulenkki meni hyvin eikä mitään ongelmia, loppupäässä alko kamalat paineen tunteet ja supistukset, mut oltiin onneks jo lähellä autoa siinä kohtaa.

Lenkin jälkeen painuttiin kotiin suihkuun ja alettiin tekemään lähtöä mun mamman syntymäpäiville. Syömiskeltiin sielä wokkia ja kaikki jälkkäreitä, enkä tietystikkään tajunnu kuvaa ottaa joten sitä nyt ei taas ole.

NAAMA JA HIUKSET

PÄIVÄ

Meni Jannen vanhempien luona, kun piti tuota Janen "uutta" työautoa putsattua, kun ostovaiheessa jo niin törkysessä kunnossa et oksat pois. Tupakkaa on poltettu autossa enemmän kun laki sallii. Ostin parhaimman tuoksusta pesuainetta minkä tiedän (Kiillon lime yleispuhdistus-suihke, koska sitä vanhaa vihreetä Vimilitkua ei enää saa mistään!) ja kävin sen kanssa läpi kaikki pinnat. Tuntus ettei se yhtään sen puhtaammalta näyttäny, mutta ainakin sitten tuoksus vähän paremmalta! Kuvaa siitä törkykasasta en tarkoituksellakaan ottanu, mutta koira hoisi taas lisä-äksöniä siihenkin hommaan.

ILTA

Kotiinpäin ajosta tuli nyt illan kuva, muuten tää ilta meni viimeistä Putousta kattoessa ja iltapalaa syödessä. Nothing interesting siis.
Huomenna tulee olemaan mun viiminen haastepäivä ja tuntuu jotenkin kauheen tyhjältä, vaikka aluks miettisin tän haasteen aivan mahdottoman hirveeks. Ottelen varmaan ens viikollakin joka kohdasta eri kuvia jo ihan tottumuksesta. Toivon kovin, että kohta tulis lähtö TYKSiin eikä olis aikaa tommosia miettiä. Voi vaan olla, että menee vielä kolme viikkoa siihenkin hommaan..

Toivotaan huomiseks samanlaista ilmaa kun mistä ollaan tänään saatu nauttia! Nyt sohvalle kattomaan Smurffeja noitten herrojen kanssa. ♥