Neuvolakortin kannet

Kaverilla näin ihanat pöllökuosiset kannet neuvolakorttiin, jotka oli ostettu jostain mitä ei täältä Turusta tietystikkään saa. Niiden nettisivuilta en taas löytäny sellaista kuosia minkä olisin kelpuuttanut. Googletoidessa tuli tämmöinen postaus eteen. Tuo ohje näytti niin helpolta, että jopa tämmönen räpäläkäsitahmatassukin osaa!
Jättirätistä jotain kivaa mustaa kangasta ja TA-DAA!

Kangas näyttää kuvissa ihan kulahtaneelta, mutta on täysin mustaa.

Mä tein näitä kaks, koska ensimmäisen tein täysin ohjeen mukaan enkä ollu tyytyväinen. Musta tuohon väliin jäi ihan liikaa tyhjää tilaa, joten se ei taittunu nätisti päällekkäin, vaan ihan epätasaisesti. Myöskään tähän toiseen en tehny kortin mentävää toista taskua, vaan tein oikeanpuoleisista taskuista saman kokoiset. Ja nyt oon tyytyväinen.

Aikomus on hommata tuohon kanteen vielä VÄINÖ-nimi, sellaisia silitettäviä nimilappuja olen nähny ihan Prismassa. Kattonu, miettiny, mutta aina jättäny sinne. Nyt sitten pikapikaa hakemaan sellainen.

Nyt voin tyylikkäänä huomenna mennä neuvolaan ja yritän olla tällä kertaa itkemättä, kun tuo poika saa taas ne samat piikit mitä kolmekuisneuvolassakin.. 

Säästän, siis tuunaan itse

Nyt mä haluan hehkuttaa mun muutamaa second hand -löytöä! Mulle meinaan kelpaa muidenkin vanha jos vaan on oikeanlainen.

Oltiin Väinön huoneeseen etitty pientä harmahtavaa kahdenistuttavaa sohvaa, ja joku halusin omastaan vaan pikaisesti eroon "Hae pois -ilmoituksella" ja minähän hain! Jalat vaan maalasin mustaks, kun oli epäsopivaa vaaleaa puuta. Toi samettipinta on vaan tommonen mihin jää kaikki jäljet kosketuksesta, mutta sen niin väliä, kun voin vaan kuvitella mitä kaikkea muuta kivaa toi sohva on täynnä muutaman vuoden päästä..

Mä itse myin torissa tuolta huoneesta sen vauvavaatekaapin pois, kun tuntu olevan hieman turha. Näiden myötä tuon huoneen järjestys on mulle yhtä hankala kysymysmerkki kun ennenkin. Oon ihan hukassa sen kanssa. Pieni huone ja paljon suunnitelmaa. Kiva taas vaan nähdä mihin tää kaikki vie. Vanha sisustus täällä.

Nyt pari päivää sitten Janne tosiaan valitti, kun tässä meidän toimistonurkkauksessa ei oo mitään laatikostoa ja kaikki paperit ja laskut ihan sekaisin eri pinoissa, että jotain pitäs keksiä. Illalla toria taas selatessa törmäsin kahteen pieneen Ikean koivun väriseen Malm-lipastoon, jotka joku halus pois nurkista kympiltä kappale. Hainpa ne sitten seuraavana päivänä pois niiden nurkista ja maalasin ne haluamallani tavalla, koska värihän oli taasen vähän väärä. Tänään ruinasin Ikeassa käyntiä, että saadaan lipastoon vielä pyörät alle, niin on helpompi niitä liikutella siivotessa.

Nehän oli ihan passelit tohon ja nyt pitäis laatikkotila riittää tuolle herrallekkin!

Meidän tuoli on saanu pientä damagea kolme kotia sitten, kun tietokonepöydän vieressä oli patterin termostaatti, joka otti tuohon aina kiinni kun kääntys. Sen jälkeen Rufus on hieman ruuffannu oman näköseks näitä joka ikistä jalkaa tästä tuolista, joten tää on kohta jo sen näkönen että menee vaihtoon koko tuoli. Valkosena ihme ja kumma oon saanu pidettyä tän kyllä. (kiitos ihmesieni!)
Meillähän siis tosiaan ennen Rufusta oli valkoinen kangas sohva, valkoinen matto, valkoiset tasot, lasipöytä ja sohvatyynyjä. Koiran myötä lähti sohva ja matto vaihtoon, tasot muuttu mustiks, pöytä löytys pieninä siruina ja sohvatyynyt on kokenu jotain aivan järkyttävää tässä taloudessa. Nyt on tajunnu olla pikkusen järkevämpi sisustuksen kanssa kohmelokoiran ja kohta tahmatassutaaperon kanssa. 
Tähän kaikkeen tuon koiran kanssa on vaan joutunu tottumaan, karvaa on nurkissa, revittyjä leluja siellä täällä, luita pitkin poikin mihin muuten satavarmasti astut yöllä kävellessä (!) ja kuolatippoja litrakaupalla aaivan kaikkialla! Mutta niinkun sanottu; kaikkeen tottuu.

Tietokoneen ruutu taas paljastaa, että oon käyny nauramassa tuon Jenna Marblesin videoita, oon sitä seurannu muutamia vuosia ja ne vaan jaksaa viihdyttää edelleen. Jos siellä mietit, että ketä hitto, niin käyn ihmeessä kattomassa. Kerron vaan, että niissä on semmonen jumiutumisvaara kun katsot yhdet, katsot toisen, kolmanne, neljännen, kunnes huomaat roikkunees tuolla jo muutaman tunnin. Enjoy!

Synttärilahja

Haappy birthday too mee, happy birt.. Ai, se tais mennäkkin jo. No päivä sinne tänne. Ei niin haittaa kun ostin ja tein itselleni mahtavimman lahjan, muiden lahjoja mitenkään vähättelemättä!! Tietenkään.

Tein siis itselleni tällasen iCloud -lampun! Ja on hieno vaikka itse sanonkin. Idea tuli täältä!
Ikeasta siis vaan tommonen paperivarjostin ja ripustinsarja. Suodatinpusseja mulla olikin jo valmiina, kun noita ruusuja olen väsäillyt (niistä myöhemmin).
Tuon saa tehtyä kyllä ihan yhdeltäistumalta, aikaa tähän meni noin kolmisen tuntia. Lampun kattoon sain puolen yön jälkeen, kun ei luonne antanu periks että olisin sitä tänään jatkanut. 

Ja ai että Janne taas nauttii kun meidän keittiönpöytä näyttäny taas hetken tuolta mun väsäilyjen vuoks. "Joojoo, mä siivoon siivoon!"

Mitäs pidätte?

Tuon tekeminen on tosiaan aivan idioottihelppoa ja kustannukset lamppuun oli noin 15e, jollei kuumaliimapyssyä ja puikkoja lasketa, että ne löytyy entuudestaan.
Varjostin 3,99e
Ripustinsarja 5e (perus valkoinen 3e)
Suodatinpussipaketti 5,90e (ja siihen ehkä meni semmonen laatikollinen(?) jotain 250-300 kpl välillä.

Kaikki siis väsäämään itelleen iCloud -lamput!

Siis ...haappy birthday too mee.

Häähumua

Tässä on aika menny aika hyvin kaverin polttareita järjestettäessä. Niitä juhlittiin lauantaina, joten ehkä nyt kykenen taas elämään ja ajattelemaan normaalisti. Niitä suunnitellessa ja toteutettaessa ei mun aivotyöskentely jotenkaan kyenny enää mihinkään muuhun. Olisin nekin asiat saanu hoidettua ilman kauheita kämmäilyjä ja unohteluja. Kun ei vaan pysty eikä kykene.. Kauheeta!

Meillä oli yhden tytsyn luona aamulla brunssi, johon meidän sankari oli huijattu lapsenvahdiks. Siitä jatkettiin Hirvensaloon mäkiautoilemaan, sen jälkeen mökille Kustaviin, jossa oli syömistä, juomista, morsiussaunaa, eksämölkkyä ja lautapelejä.

Muutenkin olis ollu kiva puida asiaa täällä, mutten kuitenkaan voinu, koska asiahan olis voinu meidän sankarille täältä paljastua. En nähkääs tiedä kuinka ahkera lukija se mahtaa olla, veikkaan kuitenkin semmosta hieman laiskemman puoleista. Eli jos tulee noottia tai kommenttia niin tämän se on sitten ainakin nähnyt.

Ja sanottakoot vielä, että oon tyytyväinen itteeni, kun pystyin viettämään mukavat polttarit ilman yhtäkään kyyneltä ikävästä. Itkun ehtisin vääntää edellisenä iltana ja polttariaamuna, mutta sen jälkeen oli sen verta touhuamista ja muuta mietittävää, että se meni ihan hyvin. Join mä ruhtinaalliset 2 pientä siideriä ja pari lasia skumppaa koko päivänä, joten krapulalta säästyttiin ja sain vielä nukkua yöni katkottomana pitkään aamuun.

Tää kiire valitettavasti ei pääse väistymään, kun tämä viikko menee sunnuntaisten ristiäisten valmisteluissa ja sen jälkeen noiden häiden valmisteluissa. Sitten se hetkeks lakkaakin, kunnes aletaan meidän morsmaikun ja toisen kaason kanssa järjestämään meidän häitä, joita olis tarkotus tanssia ens helmikuussa. Kamalasti niiden eteen en vielä oo tehny, mitä nyt on kirkko, juhlapaikka ja valokuvaaja varattuna. Tänään myöskin alotin suodatinpussiruusujen tekemisen, koska mähän haluan tehdä mahdollisimman paljon itse. Haluan semmoset DIY-häät! Tee itse kaikki mihin kykenet on mun teema. 
Ruusuja pitäis tehdä semmoset kivat kymmenet ja oon ajatellu askarrella noita pompomeja myöskin itse. Lompakkoa säästäävää, mutta hermoja ei. Sitä ennen meidän pitäis kuitenkin päästä lopulliseen päätökseen väriteeman kanssa. Se oikeestaan oli jo ihan selvä, että haluan pelkästään valkokulta -teeman, mutta kun kuitenkin puhutaan ystävänpäivähäistä, olis voinu sekaan pienenpienesti lisäillä toodella hentoa vaaleanpunaista. Mutta. Nyt sitten mietinkin, josko vaaleenpunasen tilalle vaihtaiskin mustan, se vaan helpottais tätä mun tuunailua sen verran, kun pystyisin ite tulostelemaan kaikkea, kun meillä on vaan mustavalkotulostin. Mutta2. Ehkä mä pohdin tätä vielä..
Joka tapauksessa odotan ihan hirveesti, että pääsen täällä pauhaamaan kaikista mun suunnitelmista ja ideoista. Saattea varmasti lukea niistä ihan kyllästymiseen asti.