Keskeneräinen vauvanhuone

Nyt ollaan ehkä jo hieman saavutettu vauvanhuoneen osalta. Tapetit on saatu seinälle ja jopa vaatteita oon päässy pesemään. Vielä oikeestaan ainoo tärkeä mikä puuttuu on lipasto kaikelle tilpehöörille ja sitten se hoitotaso. Myöskin huone kaipaa verhoja ja mattoa. Kaks ympyrämattoa mä kävinkin itseasiassa tänään Askosta hakemassa, mutta ne ei ollu kuitenkaan hyvän kokosia, joten ne pääsi koristamaan meidän vessan lattiaa, ja vessanmatot parvekkeelle. Ehkä uus yritys tossa myöhemmin.

Tapetti näyttää seinällä paremmalta kun mitä mun päässä etukäteen. Joten erittäin tyytyväinen olen!

Sänky ei oo saanu muutakuin koristeita, kun peitto ja pussilakanat on vielä pesemättä. Ja aivan typerä ressi kun en oo vielä keksiny mihin seinille noi kaikki tavarat on menossa. Ehkä kun lipasto saapuu taloon, saan jonkun järkevän ratkasun tähän kaikkeen.

Oon ihan rakastunu noihin Mamas&Papas -tuotteisiin. Suurimmaks osaks niitten värityksen vuoks, mutta muutenkin. Onhan ne ihan saakelin söpöjä!

Vaunut, matkarattaat ja turvakaukalo odottaa omaa hetkeään vielä pojun huoneessa, en kyllä tiedä mihin me ne sitten myöhemmin laitetaan, mutta kaine pääsee eteiseen viemään tilaa ja kulkuväylää.. 

Vaatteitakin sain pestyä, mutta vielä sitä pesemistä riittää. Mulla on vaan hirveä tämmönen addiktio BioLuvilin pesuaine ja Comfortin huuhteluaine yhdistelmään ja oli tosi tylsää saada koneesta tuoksuttomia puhtauksia kuivumaan. Kaipa tähän vaan tarvitsee alkaa tottumaan, kun en kuitenkaan viitsi niitä pojun vaatteisiin käyttää. Omiani en kyllä ala Miniriskillä pesemään, tietty jos nyt oireiluja alkaa tulla, niin sillon tietty, mutta näin jos kaikki menee hyvin niin sitten en.

Huomenna on ihana ja jännittävä päivä tiedossa, mutta siitä lisää kuvien kera myöhemmin. ♥

Remonttia

Tiistaivapaapäivänä sain inspiksen repiä vauvanhuoneen tapetit hittoon tuolta seiniltä, että saatais edes jotain edistystä tässä hommassa. Ja uuh, ette arvaa minkä hottislöydön tein niiden alta. Aika nannaa sanon minä.

Jollain on ollu kyllä värisilmää.. Ja noi on vielä maalattu, että vaivaakin on nähty saadakseen ne noinkin suoraan. Tossa olis pojan silmille ihmettelemistä, niin ei vois ainakaan ihmiset tulla sanomaan mulle, että värittömyydestä pojalle luodaan värisokeus. Hemmetti. Tolla siitä varmaan tulis yhtä värivihaaja kun äitinsäkin. Vaikka emmä tiedä, en mä värejä vihaa, mutta jotain rotia kuiteskin.

  
Ehkä noi piirrustukset kertoo jotain turhautumista itse seinää kohtaan. Toi keskimmäinen näyttää ihan kuolleelta lumiukolta, mutta toki voin olla väärässä. Huh huh.

Kaikkea tätä ihanuutta paransi liisteriä seinästä nuoleva koira, tapettivaras ja vesisuihkeen juoja. Onse ihana, kun pitää ton karvalapsen olla joka ikisessä asiassa mukana. Sit se vielä on alkanu mulle tekemään sitä, että se hiipii mua kohti ja hyökkää mun varpaiden kimppuun. Voin kertoa, että tuntuu ihan mukavalta kun toi suuläpi nappaa kiinni jalkapöydästä! Eikä se, että se niin sattuis, mutta kutittaa ja tuntuu ilkeeltä samaan aikaan. 
Mun pitäis nyt olla kotona huomenna ja ylihuomenna, ahdistaa jo valmiiks kaikki se tekemättömyys sekä se, että toi koira on aina ihan vauhko kun oon sen kanssa päivisin kotona, muttei sitten tehdäkkään koko ajan jotain. Kiva vaan ahistua parista päivästä, kun maanantain jälkeen mä oonkin sitten vuoden kotona! Oon oottanu sitä ihan hirveesti, koska kroppa ei vaan enää jaksais tota töissä seisomista ja huonoja asentoja, mutta sitten on se oleminen, mikä ei tosiaan ole se oma juttu. Huomenna mennään kuitenkin moikkaamaan mun mammaa, niin saadaan päivään edes jotain tolkkua, kun isimieskin tulee näillä näkymin vasta illalla kotiin.