12. haastepäivä

Ja tosiaan samalla mun viiminen haastepäivä.

Tää aamu alko sillä kun ruinasin taas, että lähdetään johonkin kivalle lenkille ja Raision sivuilta kattelinkin eri reittejä mitä voitais lähteä menemään. Mä sitten ehkä vähän otin liian ison haasteen, kun ehdotin että lähetään toi Kullaanvuoren reitti mikä pyörii täällä Raision ja Ruskon alueella. Matkaa tuli yhteensä 13 km verran. Ja ajattelen kyllä seuraavaks kaks kertaa ennen kun pistän alulle tommosen idean. Janne kyllä alunperinki oli sitä mieltä että onkohan ihan järkevää ja että jos musta tuntuu siltä, että siihen pystyn niin voidaan mennä. Koko ajan menin sillä mielellä, että soitan sitten jonkun meidät hakemaan jos siltä tuntuu. Loppuun asti mentiin, vaikka viimiset 6 km alko ollakin vähän tuskaa.

AAMU JA PÄIVÄ

Suosittelen ehdottomasti joskus kiertämään reitin, en ehkä ihan rv 39, mutta joskus muuten. Sitä mä mietin lähtiessä, että olis kunnolla noita reittimerkkejä, kun joskus kun mentiin tuolla Pöytyällä(?) Kuhankuonon reittiä, niin meiltä loppus yhtäkkiä reittimerkit ja lähdettiin sooloilemaan omaa reittiämme. Tuolla niitä oli tosi hyvin.

RUOKA

Tekis mieli ihan melkeen valehdella päivän ruoasta, mutta juu tällä mentiin vaikka oli jääkapissa edelleenkin sitä spagettia! Yh. Ruoan jälkeen maitto muutaman tunnin unet ja hitto että teki terää, voin kertoa!

ILTA (NAAMA JA HIUKSET)

Haha, mä vähän painttailin itelleni housuja jalkaan, kun en viittiny liian eroottiseks lähtee tätä hommaa vetämään jos olisin alushoususillani tossa seissy. Että jepjep, repeilyt jatkuu ja varsinkin noi navan alapuoliset kutittaa välillä aivan hem-me-tin paljon! Rasvaa rasvaa, mutta silti vaan.

Nyt meen kattomaan tota Tähdet Tähdet - ohjelmaa mitä sitä nyt vielä tulee, kun istun vaan täällä koneella. Seuraavaks tuleekin erilaisia juttuja, eikä tarvii ihan näin tiiviisti meijän tylsää arkea lukea! Toivottavasti suoriuduin kuitenkin ihan ok tästä haasteesta, vaikken nyt ihan joka ikistä kuvaa mitä piti päivästä tulla saanu tänne.

Oli kuitenki kivaa toteuttaa tätä!

Sikin sokin -tarinaa

Taas on tullut muutamia hankintoja tehtyä tässä. Ensin ostettiin Gigantista Aventin tuttipullopakkaus ja itkuhälytin. Se itkuhälyttimen näyttö ei kuitenkaan toiminu kunnolla, ja kun oli poistotuotteesta kyse, ei heillä ollu antaa uutta tilalle, niin meni sitten palautukseen. Käytiin OzBabystä hakemassa toisenlainen Aventin itkuhälyri sekä pullot. Siellä mulle vielä selvis, että ne pullot mitkä oltiin aiemmin Gigantista ostettu, oli jotain vanhaa mallia, joten ostin nyt sitten tätä uusittua mallia, kun on vielä yhteensopiva kaikkien muiden juttujen kanssa. En nyt sitten päätynyt tähän Ainu medelan syöttöratkaisuun, mutta uskon Aventin olevan melkeen yhtä hyvä ainakin.

Mulle tosta kuvasti tuli mieleen, että on valkoset hälyttimet sinisillä reunoilla, mutta olin hyvin väärässä.

Pakkaus kun avattiin, mun ilmeestä ehkä näki mitä mä mietin, kun mies siteeras mua heti, että "mulle on ihan sama millanen se hälytin on, kunhan mä kuulen siitä oman lapseni". (Ja kuulisitte miltä mä hänen päässään kuulostan aina kun se mua imitoi, joltain haisulin ja räkätädin risteytykseltä...) Mitäpä siihen sitten lisäämään, kun niinhän mä sanoin aiemmin. Olkoot siniset.

No tänään sitten omaa mammaani kun menin kattomaan, se puhu jostain Lidlissä olevasta vauvan tilkkutäkistä, että se olis hyvä muttei uskaltanu ostaa sitä ilman mua. Kotiin kun pääsin, niin lattialle lävähti Lidlin lehti, eikä se ollut oikeesti mikään pöllömmän näkönen. Täytyy sanoa etten oikeen ole sielä ikinä osannut katsoa mitään muuta kuin ruokaa, kun on semmonen olo, että se on semmosta Liiterilaatua, mutta voin toki olla hyvin väärässä. Mä nyt sitten kuitenkin kävin ostamassa sieltä tämmösen tilkkutäkin. Se oli suhteellisen isokin, kun oli 115x115 cm.

Oli sinistä, punasta ja ruskeaa täkkiä. Ruskeahan sieltä tietty mukaan lähti. Kääntöpuoli oli ihan vaan beige jos alkaa koiran kuva ärsyttämään. Heh-heh. Hintakin oli muistaakseni 18e.

Sitten tähän meidän tapettiongelmaan, kun ollaan käyty Baukkarissa ja Atv:ssä kiertelemässä, eikä oikeen oo iskeny päin näköä mikään tapetti, että "se on toi!". Semmosta ollaan vähän etitty tuloksetta, mutta yks suosikki kuitenkin on molemmille jääny mieleen.

Mä nyt kuitenkin uskon, että se on loppujen lopuks toi se lopullinen vaihtoehto. Ollaan katteltu ihan kaikenlaisia ja muotosia tapetteja ja yritetty pitää mieli avoimena (okei, lue; olen yrittäny pitää mieleni avoinna). Noi tähdet mulla oli vaan ihan ensimmäisenä sillon joskus mielessä lastenhuoneen sisustusta suunnitellessa. Eli yks seinä tuota, ja loput sitten varmaan jotain tommosta vaaleeta, mitä tuossakin on pohjana. Kyllä siitä huoneesta vielä hyvä tulee, vaikka nyt siitä tulee vaan järjetön päänsärky.

33+6

Arpijenkkis

62 days to baby ♥

Huihuihui. Kyllä se aika vaan rientää huimaa vauhtia. Tänään on 30 viikkoa täynnä!!

Hankintoja ja odottamista

Tänään lähdettiin kiertelemään kauppoja ja hoitamaan erilaisia asioita. Skanssista tuli taas ostettua tulokkaalle muutama body ja parit pökät. Joululahjaksi poju sai tämmösen collegeasun, yöppärin ja nallepuvun. Päätin itsekkin vähän tänään kerätä kokoon kaikki vaatteet ja pientilpehöörit mitä on saatu ja itse ostettu, että vähän saa kuvaa siitä mitä on ja mitä vielä tarvitaan. Harmi vaan, ettei oikeesti osaa näin etukäteen hirveesti tajuta mitä kaikkea sitä oikeen sitten tarvitseekaan.

 

Kuvaa muutaman viikon takaa, 26+6

Koot joita ollaan osteltu on 56-62. Kaverilta sain muutaman yöppärin kokoa 68, niin onpahan sitten myöhemminkin sopivia vaatteita. Koossa on siis muutamat sukat, bodyt, yöppärit, pöksyt, yks pitkähihanen collegetakki, muutamat kuolakaulurit ja pipo, tutti, helistin, tuttipidike ja nallepuku. Äitiyspakkauksessa tulee kuitenkin kaikenlaista mitä tarvitsee, jos sen jälkeen sitten näkis ja tietäis paremmin mitä sitä vielä tarvitsee. Muutaman tommosen collegetakin oon meinannu hankkia ja päähän jonkunlaista suojaa, mutta muuten oon aika ulapalla. Noi kaikki tutti/tuttipullo yms hommat on erikseen, kun niitä ei olla oikeen lähdetty vielä edes hankkimaan, myöhemmin sitten.

Sitten kun ollaan muutettu ja saa alkaa järjestelemään noita pojun tavaroita ja vaatteita, hehkutan lisää siitä mitä kaikkea on hankittuna. Muutenkin lastenhuoneen remontista tulee varmasti olemaan kuvia ja juttua. Siellä on meinaan semmonen vaaleanpunanen prinsessahuone meitä vastassa, joten hieman neutralisointia vaatinee se huone. Tämäkin tapahtuu loppujen lopuks aika nopeastikin, kun muuttoon on jäljellä alle kuukausi! ..alle kuukausi, mammalomaan vähän yli kuukausi ja laskettuun aikaan kaks ja puol kuukautta.. Vähiin käy ennen ko loppuu tää kaiken odottaminen! <3

Hankintoja

Mun tiistaisen vapaapäivän olin taas täyttäny kaiken maailman juoksevilla jutuilla. Mutta ennen kaikkea mä itse pitkästä aikaa menin kampaajalle, mitä ihanuutta. Tähän kuontaloon tuli hieman raitaa ja kevyt, kiva leikkaus. Sitä se oli monet kuukaudet kaivannu urakalla. Oon nyt parisen vuotta kasvatellu tätä tukka ja nyt varsinkin kotiäidiksi hetken päästä siirryttäessä se on aika oivallinen kun voi vaan heittää hiukset ponnarille.
Tää hiusten värjäys raskausaikana jakaa mielipiteet varmasti aikalailla kahtia, mutta itse kuulun kyllä niihin jotka kyllä värjää huolettomasti tukkaansa koko raskausajan. Ehkä tais ensimmäiset kaksitoista viikkoa mennä hieman varovaisemmin, mutta sen jälkeen ihan normaalisti. Eikä se kyllä nyt ihan käy päinsä, että parturi-kampaaja itse lompsii tuolla korviin asti ylettyvällä tyvikasvulla. Täytyy tunnustaa, että mies värjäyttää mun tukkaani aika taidokkaasti jo nykyään. Se ei kyllä uskaltanu mulle raitoja alkaa laittamaan vaikka kuinka olisin näyttäny ja neuvonu. Ja ehkä loppujen lopuks ihan hyvä vaan, nyt on ihana tukka taas!

Sitten juoksinki pankissa, Skanssissa ja OzBabyssa. Vihdoin ja hiton viimein sain hankittua sen Doomoon imetystyynyn. Se tuli kyllä ihan yllärinä mulle, että sielä oli edes sellasia, saatika vielä just sen värisenä minkä ainoastaan olisin kelpuuttanut. Hintaakin tietty tyynystä löyty, mutta uskon sen olevan iso apu vauvan saavuttua. Siihen asti se hoitaa hommaansa meijän sängyn tilanviejänä helpottaakseen mun tuskasia öitä. Ostin vielä tuon isomman, joka taipuu kivasti hieman suorankäyräksi pötköksi ja maha jää mukavasti kaarevaan kohtaan.

Laadukasta puhelinkuvaa taas.

Googlesta nappasin kuvan eri tyynyn käyttötarkotuksista.

Toinen mun hyvin hyödyllinen ostos kyseisestä kaupasta oli tukivyö, mitä alunperinkin lähdin kaupasta hakemaan.

Toi ois varmaan aika kätevä, kun vaan muistais sen aamulla töihin lähtiessä laittaa päälleensä. Kuten ymmärrettävää, mulla ei oo oikeen kokemusta sanoa nyt onko vyöstä hyötyä vai ei, mutta tiistai-illalla sitä kokeillessa tuntus olevan aika turha härpäke. Kuitenkin muutaman tunnin käytön jälkeen kun vyön poistin, huomas sen eron miten se tukee suht napakastikkin. Ton takaosan kun laitan tiettyyn (väärään tietysti) kohtaan, saan ihanasti aikaan selkääni kaksoisperseen, eli suloset selkäläskit pursuaa vyön välistä. Täytyy vaan etsiä se sopiva läskejä peittävä kohta ja toivoa ettei se päivän aikana huomaamattomasti liiku paikaltaan. Eli jos mut näkee tuolla julkisesti kulkevan nelikankun kanssa, saa kiitos tulla huomauttamaan, olisin hyvin kiitollinen asiasta. 

Mahan en oo huomannu nyt lähihetkinä kasvavan, mutta kaipa se kaiffari sielä kuitenki aika moisesti koko ajan suurentaa kokoaan. Tyyppi on ainaki kova mylvimään ja huomaa kuinka kohtu on noussut ylöspäin, kun potkut tuntuu noin 10 senttiä navan yläpuolelta sivuvatsalla. Ja hassua miten liikkeet tuntuu samaan aikaan eri puolilla vatsaa, kaipa sielä venytellään oikeen urakalla. 
Neuvolatäti mua valasi viimeks, että kun sf-mitta oli sillon viime tiistaina 22 cm ja se huitelee käyrän yläpäässä, mikä siis on normaalia tällasilla 160 senttisillä hukkapaloilla, kun kohdulla ei ole tilaa kasvaa hirveesti pituus suunnassa, niin se kasvaa nopeesti ulospäin. Että sitä kunnon rantapalloa odotellessa sitten. 

Kohta on kuitenki joulu ja sitten on enää hetki muuttoon ja vauvan tuloon. Hui, kuinka nopeesti aika vyöryy eteenpäin. A-pua. Kohta meillä on ihan oma vauva.. <3

Kuulumisia

Luulin pitäväni pikkasen hiljaiseloa tuonne ystävän lauantaina oleviin hautajaisiin asti. Ei oo jotenkaan omat asiat pyöriny paljoo mielessä, kun koko ajan tämä tyttönen. "Tuolla me oltiin yhdessä, toi me tehtiin yhdessä, tuolla se asus, tästä se kulki joka päivä, täällä se aina kävi, tästä se tykkäs, tästä me aina puhuttiin, tästä kappeleesta tulee mieleen ja kappas, mulla vaatekaapissa roikkuu häneltä lainaamia vaatteita.." Mitäköhän mä niillä teen? En mä kuitenkaan niitä enää käyttääkkään voi..

Ahdistaa, ahdistaa ja ahdistaa tuleva lauantai. Ihana päästä laskemaan pikkunen lepoon, mutta ahdistaa silti. En oo mikään julkinensurija, että mä itkisin tai vääntäisin porua muiden edessä, mutta sillon tiedän että hanat aukee ja kaikki pääsee valloilleen. Ehkä siitä sitten on kuitenkin hyvä lähteä ylös- ja eteenpäin pikkuhiljaa.
Myös perheen kohtaaminen pelottaa, se että näen hänen siskot ja äitin riittää siihen etten enää kestä. Kuin pahalta voi tuntua toisten ihmisten puolelta, niin aivan äärettömän pahalta!

Mä yritän nyt kuitenkin kirjoittaa jostain muustakin aiheesta, nimittäin omista luuloistani ja fiiliksistäni raskaudesta. Aloin sitä eilen miettiä, kun mies kyseli kaikkia ihmeellisiä raskauskysymyksiä ja lopuks että "onko raskaus ollu nyt sellaista kun ennen sitä kuvittelit?" No ei ole kyllä ollut, pakko myöntää. Ehkä fyysisesti? Mutta ei henkisesti. On siis kiva, kun vatta saa olla valtoimenaan, eikä tarvitse sitä miettiä. Pientä kipuilua selässä on ollu ja koiran kanssa ulkona kävellessä alkaa monesti alavatsasta kivistää kovastikkin. Hiukan kun höllää vauhtia ja kumartelee eteenpäin, niin helpottaa. Se on kutakuinkin jotain semmosta mitä oon ajatellukkin. Mutta sitten oon aina ajatellu, että hehkun jonkinlaista raskausonnea ja olo on ihana kun vihdoin kaikki tapahtuu, mutta olo on valitettavasti ollu kun valaan ja rupikonnan risteytyksellä, joten siinä ei oo ollu paljon hehkuttamista! Ehkä tää ihon puhkeaminen kukintoon perseestä ylöspäin alkaa pikkuhiljaa loppumaan (toivottavasti!). Luojan lykky, että on talvi tulossa ja saa peitota ittensä erilaisiin telttoihin, eikä kekkuloida tuolla puolalasti kolmenkymmenen asteen helteessä.

Vatta on hyvin kasvanu, ainaki itestä tuntuu kun se olis jo kauhee rantapallo, mutta ehkä siks ei oo ollenkaan tottunu. Tässä on vielä ainakin 18 viikkoa vielä aikaa suurentua ja paisua,.. apua! Sitten kun mummot menee rollaattoreilla ohi tai ne vastavuorosesti taluttelee mua pesupaikalle ja availee ovia, niin alan harkita sitä äitiyslomalle jäämistä ihan tosissani.

rv 22 + 3

Ja kuin sattuskin, että on taas sama paita päällä niinkuin aiemmissakin kuvissa. Vaikka mun vaatetilanne on tällä hetkellä todella huono, niin ei se kuitenkaan ole ihan niin huono ettei mulla olis kun yks paita käytettävissä! Juujuu, hyvä yritys..

Ja tämmönen btw-purkautuminen, etteipä ole ikinä kännykässä ollu yhtä paskaa kameraa mitä tossa Samsung Galaxy S III. Se ei tarkenna mihinkään, ja jos vaikka se näyttäis välillä vihreetä valoa, niin kuva on ihan epäselvä ja todella suttunen! Mä en käsitä! Sit se tekee kaikista kuvista ihan oudon värisiä, jos väriä niissä on edes ollenkaan. Nyttenkin pikkasen lämmitin noita sävyjä ettei ne olis ihan harmaita. Aivan kökkö sanon minä! Joku kiva vois kyllä mulle selventää miten hemmetissä ton kanssa sais tarkempia kuvia? Siks en edes pahoittele kuvien suttuisuutta, kun pistää ihan vihaks muutenkin koko homma!
Tällä hetkellä muutenkin tarvitsisin kännykän kameraa, kun järkkärin kuvia en saa laitettua muuta kun meijän omalle läppärille, kun tää liikkeen kone ei tunnista sitä muistikorttia ja sitä piuhaa mä en oo edelleenkään löytäny. Mutta, koira ensin

Loppuun tämmönen blogi kun ARTrip, jonka joku oli linkannu naamakirjaan, missä on kaikkea ihanaa maan ja taivaan väliltä. Tässä nyt on todella aidonnäköisiä veistoksia erilaisista aidoista ihmisistä. Vau, ei voi muuta sanoa!

 KLIK !

 

Uusia tuulia(ko)

Vitsit. Jotenki alkaa tuntumaan, että kaikki palaset loksahtais paikalleen. Saatiin miehen kämppä myytyä, joten seuraavaks sitten alkais oman kämpän metsästys ennen masukin saapumista maailman (lisää kämppäasiaa toisessa blogissa, Vade mecum). Ja samaan syssyyn muhun otti s-postilla tosi mukavan olonen parikymppinen neitokainen yhteyttä että olis kiinnostunu äitiyslomasijaisuudesta! Vaikutti todella potentiaaliselta ja meidän pitäiskin sitten nähdä toivottavasti jo tän viikon puolella. Soittelen hänelle huomenna ja kattotaan jos selviäis sillon enempi sitten. Voi ihanaa jos kaikki menis näin kivuttomasti! 

Mahaakuvaa on kanssa pitäny laittaa iät ja ajat. Tää nopeesti otettu kuva peilin kautta saa nyt luvan kelvata, kun täällä liikkeen koneessa ei toimi toi kortinlukija, enkä saa järkkärikuvia tähän koneeseen siirrettyä, kun en löydä sitä itse piuhaa mistään (yllättävää!). 

Löysin kuvaa myös ennen raskautta. Noi kuvat tykkää heittelehtiä ihan miten saattuu, enkä siis saa edes kuvatekstiä näköjään laitettua, mutta siis vasen on nyt rv18+1 ja oikea on sitten ennen raskautta. Mahdankohan saada ikinä tota mahaa takas..? Ja hahah, en oo itte huomannu rintavarustuksessa minkäänlaista muutosta, mutta onhan sitä tapahtunu! :D Pikkasen. Voi veljet.
Ja tähän päästyämme voin kerrankin todeta ihan oikeasti tarkoittaen; mulla ei oo _mitään_ päällepantavaa!! Venyttelen vaan vanhat vaatteeni kamaliks niin kaipa mä sit joskus saisin uusia.

Valitusvaara

Oh mään. Sain aikaseks varattua itelleni nyt sen sokerirasitustestin 24. tiistaille. Kun sano, että mun pitää käydä siinä viikoilla 12-16. Mä nyt en sitten tiedä oikeen mitä viikkoja mä sitten seuraisin, mutta se lääkäri mulle sanos, että kuukautisista kun se heittää alle 6 päivää, niin mennään sillä alkuperäsellä ajalla ja sen takia se laskettu aikakaan ei sitten muuttunut. Elikkäs,.. tänään olis sitten niinkin paljon kuin 13+2. Jotta mennään kaitte sitte sillä, joten sokerirasitus osuu sen mukaan 15+2. Oujee. Varmasti pirun ihanaa. Otin sen ajan itelleni vapaapäiväks, kun sano että kaks ja puol tuntia pitäis siihen sitte varata, mutta kuka sen kertoo mimmonen olo mulla on, kun on ollu monet tunnit syömättä ja saa juoda semmosta sokerilitkua. Muutenkin ihanasti kun mun monet aamut menee oksennellessa vaikka söisinki samantein ylösnoustua, niin sillon pitäis sitte pantata syömisestä ja hoitaa ennen tonne menoa koiran lenkitys (mitä en siis enää tee ennen kun olen saanu suustani jotain alas) ja sitten vielä noi makeat päälle. Uh, nam. Luin vielä jostain, että jos sen rasituksen kesken menee oksentamaan, alotetaan koko homma uusiks parin päivän päästä. Mahdankohan saada sitä koskaan loppuun asti suoritettua?!

Mä tilasin eilen raskauskeiju.fi:stä, mistä siis dopplerinkin olen ostanu, ultraäänigeeliä. En sitä sillon samaan syssyyn ostanu, kun ihmiset puhu, että vesiliukonen rasva toimii ihan yhtä lailla. Mun suuren suuri ongelma on aina siis ollut, mutta nyt varsinki, hajut! Hajut migreenin takia aina on ottanu kovasti nokkaan ja samalla makuaisti ollu aina hyvin tarkka. Nyt ne on vaan jotenki menny ihan uusiin sfääreihin, ja mun haju- sekä makuaistit on aivan hiton perseestä! Kaikki ne mistä oon ennen nauttinu ei enää maistu yhtään yhtä hyvältä ja joitain ruokia en edes viitti katsoa päin. Enkä voi sietää mitään jälkimakuja suussa, joten hampaiden harjausta olen harrastanu ehkä liianki kanssa. Toivottavasti hampaiden harjausta ja suuveden käyttöä ei voi tehdä liikaa..? Ja ne mitä en sais suuhuni laittaa, tekee aivan helvetisti mieli! Esimerkiks mun kaikkein herkutteluruokani kautta aikojen on ollu maksalaatikko! Itku meinaa tulla, kun miettii koska sitä mahtaa seuraavaks saada. Saakohan noita "kiellettyjä aineita" syödä imetysaikana? Anyone? 
Mutta siis enihau, mun pointti tässä hommassa oli se, että kaikki rasvat ja vartalonpesuaineitten hajut tekee aivan järjettömän pahan olon. Varsinkin se vesiliukonen naamarasva mitä oon doppleria käyttäessä käyttäny. Ja nyt kun näänki sen laitteen pakkauksen, mulle tulvii huonoa oloa päälle. Jotenki mun mieli ja kroppa yhdistää, toi laite -> PAHAOLO. Eikä oo kiva yhtään. Sen jälkeen haistan sen rasvan ihollani ja käsissäni vaikka kuinka niitä pesisin. Nyt kuitenki jään odottamaan tätä ihanaa hajustamatonta (toivottavasti) ultraäänigeeliä, jotta voin hyvillä mielin doppleroida sydänääniä kuultavaksi. Kyllä siitä vaan tulee niin hyvä mieli kun nopean pienen viuh viuh viuh -äänen kuulee. <3

Ja kolmanneks ärsyttävin (vai onkoha neljänneks, viidenneks vai kuudenneks jo) juttu on tää turvotus mikä on päällänsä aina iltapäivään ja iltaan päin mentäessä. Iltasin näytän varmaan vähän raskaana olevalta, mutta aamusin en niinkään. Mä oikeen aloin ettimään onko mulla kuvaa ennen raskautta mahasta ja ihmekyllä mä löysin yhden, todella huono laatusen, mutta väliäkös sitte sillä. Se ei kuitenkaan niin paljoa eroa tuosta aamukuvasta, että sen jaksaisin tänne postata. Sitte tossa eilen aamulla nappasin kuvan sängystä noustua ja töistä kotiin tultuani, ja kerrottakoot että työpäivän aikana söin ruispuuroa sekä muutaman karjalanpiirakan. Ja tulos oli allaoleva:

Tsiisus, ei mikään ihme jos päivän mittaan tulee semmonen pullamössö-olo. "On se vähän kasvanu", juu se on pelkkää läskiä ja turvotusta! He-he. Ja multa on nyt kaks asiakasta kysyny suoraan, että odotatko vauvaa! Itse en uskaltais lähteä tossa vaiheessa mitään kysyä vaikka oliski aavistus. Ne asiakkaat on kyllä nähny mut nyt monta kertaa ennen raskautta ja voi olla et eroa sitten siihen on, mitä ei itse sillälailla huomaa, paitsi nyt jälkimmäisestä, mutta kummiski. Sitte ko kerron, että ei niin maha oo vielä kasvanu, että on pelkkää pahaa turvotusta, niin sitten että "No mutta sen kyllä näkee jo silmistä", ai. Kaipa neki sitte on turvonnu ja tullu kauheet silmäpussit yöheräilyjen takia. Enkä edes halua tietää mitä se sitten pidemmälle mentäessä on. Ois se kiva jos sais olla kotona ja nukkua kun nukuttaa ja vaikkei nukkuiskaan niin sais vaan olla, eikä tartteis niskalimassa olla tienaamassa rahaa pahojen olojensa, huimausten ja väsymystensä kanssa. Että sellaista pikaista lomaa tänne päin kiitos! Selkäkin vihottelee ihanasti jo nyt, tänäänkin uimassa jäi uimailut hieman puolitiehen kun selkä reistas ja siirryin lämpimään altaaseen missä oli sellasia porehommia niin sai varovasti selkä hellää kyytiä.

Nojuu, ehkä lopetan tän valittamisen tältä päivältä, joten seuraavaan kertaan sitten. Adios.