Pohdiskeluja

Täytyy kyllä näin alkuun todeta, että toi sunnuntainen lenkki on tuntunu vielä tänäänkin vireystasossa. Selkä ja polvikivut loppu siihen iltaan, mutta jalat särkee nii maan pirusti. Onneks myös koira on ollu hieman poikkinainen, niin on helpottanu mun oloani sen kanssa kotona. Vaikka me tänäänkin jaksettiin semmonen tunti painaa tuola lenkillä aamulla, tai no okei, minä jaksoin. Toi varmaan ulkoisin sielä edelleenkin jos vaan sais.

Tänään kuulin kauhutarinaa siitä, kuinka synnärille oli jääny vaan 3 kg, vaikka raskausaikana oli onnistunu keräämään hyvin pitkälti samat lukemat kun minäki. Mä oon niin automaattisesti olettanu, että sinne jää ainakin sen 10 kg ja loppuja kattellaan sitten sen jälkeen. Täytyy vaan toivoa, että sinne nyt jäis edes jotain mistä sitten on kiva lähteä tiputtelemaan pikkuhiljaa niitä loppujakin pois. Ja on taas hyvä puhua läskeistä ja laihduttamisesta nannapussi toisessa kädessä.. mutta kun! Näitä mun lemppareita saa vaan kerran vuodessa. Miettikää ja aatelkaa kuinka paljon niitä sitte menee siihen aikaan kun niitä on saatavilla. Meinaan Pupuneidin hedelmärakeita. JA jos joku nyt vaan on tietonen näiden saannista muinakin vuodenaikoina kun vaan pääsiäisenä, on velvollinen kertomaan asiasta mulle!

Asiasta kolmanteen, mua jäi mietityttään, kun sain tänään aikaseks vihdoin keittää noi pullot ja tutit, jäi kahden tutin sinne kumiosaan vettä. Kun miks mulle järki sanoo ettei sinne pitäis päästä sisälle vettä, kun kyllähän se sitten jää sinne muhimaan ja myöskin sylki ja muut kaikki bakteerit. Valaskaa mua kiitos!

Neuvolassa sillon käski vähän vedellä sitä kumiosaa ja katsoa, että se on täysin ehjä ja niinhän se olikin, en vaan tiedä mistä ihmeestä se vesi sinne sitten on menny.

Ja eilen tuli kauhee tenkkapoo, kun aloin listailemaan (näinkin hyvissä ajoin) ylös mitä kaikkea voisin sairaalakassiin mahdollisesti sitte pakkaille kun se aika tulee, että saako sairaalasta kaikkia vaippoja ja harsoja, tuttipulloja yms. Siinä mä ajatuksissani äitille yritin soittaa, muttei vastannu ja siinä hetken mietin, että ehkä voisin tosiaan soittaa jollekin ihan muulle kun sille, keltä on iteltään näistä ajoista semmoset kakskytä vuotta aikaa. Voinu muuttua jotkut jutut näiden vuosien varrella, veikkaisin.

Kuulemma sieltä saa aika hyvin ja pitkälti kaikkea, mutta ajattelin silti varmuudeks ottaa oman tuttipullon ja tutin mukaan ja ehkä muutaman harsonkin. Vaikka sitten turhaan niitä sinne kantelisinkin. Tuo harso Rufukselle meinaa ihan sitä, että Janne saa sitten tuoda sen kotiin koiralle, jossa on vauvan tuoksu, vaikka kyllähän se varmasti sen Jannestakin jo haistaa. Se on kyllä jännä nähdä miten se kaikkeen reagoi.

Ja jooo, "etsä mitään suoristele sielä tukkaas taikka meikkaile". Ehkä en, mutta haluan pitää sen mahdollisuuden itselläni, varsinkin jos ihmisiä käy ramppailemassa sielä, niin haluisin näyttää edes vähän Hennalta niinä hetkinä.

Isän eväät on meille iso kysymysmerkki vielä, mutta muisteltiin, että neuvolasta sano että sielä on isille semmonen pieni taukohuone missä on jääkaappi ja sielä voi keitellä kahveeta sitten jos siltä tuntuu. Sielä kassissa nyt tietty vois olla jotain semmosta säilyävääkin mukana, jollei Janne siinä kaikessa tohinassa muista itellensä mitään leipää alkaa väsäämään mukaan. No mutta, niinkun tähänkin asti, mä ajattelen että no siihenhän on vielä aikaa, turha semmosia vielä miettiä. Ajattelen noin varmaan vielä sielä synnärilläkin puskiessa tyyppiä ulos, kun mietin että onko meillä nyt varmasti kaikkea.

Lohturuoka

Nyt eräänlaista ruokapostausta yhdestä hyväksi todetusta lohturuoasta. Tän idean oon anopilta napannut, mutta tehnyt vaan pikku muutoksen. Kyseessä siis Tortillavuoka. Hän tekee niin, että käärii sen jauhelihan niiden tortillalättyjen sisälle ja leikkaa kolmeen osaan ja nosteli ne vuokaan pystyasennossa ja lisäs kerman. Itse tein myös kerran näin, kunnes hermo meni jo heti alkaessa, että päädyin hieman helpompaan vaihtoehtoon laittamalla lätyt ihan lättyinä kerroksittain vuoalle.

Ja tässä tämä ihana onkin, että kun ei ole mitään oikeita ainesosia, vaan ihan sitä mistä tykkää ja mitä sattuu mieli tekemään. Itse paistan ihan jauhelihaa, lisään pannulle burrito spice mixin, kirsikkatomaatteja, paprikaa, sipulia ja jalapenoja. Sitten vaan vuoan pohjalle tortillalätty, kerros jauhelihasörsseliä, lätty, sörsseliä, lätty, sörsseliä ja päälle juustoraastetta (mikä mun mielestä sais jäädä pois, mutta vois vaan hieman kuivahtaa tuo pääliosa). Mutta nyt tää terveellisin osa, aina lätyn ja sörsselin päälle joka kerroksessa lorautan päälle kuohukermaa ja laitan sen koko 2,5 dl yhteen vuokaan.

200 °C uunissa 20 minuuttia, avot!

Tän rinnalle täytyy ehdottomasti saada raikasta salaattia, mihin meillä nopeesti kuuluu yleensä vaan jääsalaatti, kurkku ja tomaatti, ei siis turhaa hifistelyä.

Että omnom. Suosittelen kokeilemaan! Tuossa kollaasissa oleva leipä ei nyt varsinaisesti kuulu tähän ruokaan, mutta itse sitä vetelin eilen hyvällä omallatunnolla ruoan kera ja paljon. Hassuinta vaan on, että en ole oliivin ystävä sitten yhtään, mutta niin hyvää oliivileipää on, että voisin melkeen jopa uskaltautua uudelleen maistamaan oliiveja pitkän tauon jälkeen.

Tää aamu sai taas hieman erilaisen ja ehkä pikkusen terveellisemmän alotuksen Smoothiestä. Ostin taas pitkästä aikaa ihan Rainbown pakaste smoothie hedelmiä ja luonnonjogurttia. Tiedänkin mistä aamuni alkaa tästä lähin!

Karkki-/sokerilakko on nyt ollut päällänsä viikon verran ja se on menny niinkin hyvin ettei ole tehny mieli nannaa ollenkaan. Vuos sitten herkkulakon alotettua mulla oli pari viikkoa niin hirveä olo ja päänsärky, varmaan jotain vierotusoireita sokerista, mutta nyt ei oo semmosta ollu onneks yhtään. Varsinkaan kun noita lääkkeitä ei enää otetakkaan kun siltä tuntuu tai ajattelis tarvitsevansa.

Nyt kuitenki nautitaan lumesta ja pakkasista niin kauan kun sitä riittää! TÄTÄ ON ODOTETTU!

Tekstivyöry

Tästä voi tulla pienoinen sekametelisoppa, varoitan jo näin etukäteen.

Piti tossa pari päivää sitten jo kirjoittaa tällasesta sattuneesta, kun käytiin miehen kanssa sunnuntaina Skanssissa kaupoilla ja nälän yllättäessä päätettiin sit mennä pitsalle. Käytiin yhdessä Kaarinalaisessa pitseriassa ja siinä ihan normaalisti tilatessani sieltä jostain meidän takaa hyppäsi vissiinkin joku paikan omistajan näköinen herra siihen huutamaan kovaan ääneen "Eikun neidille vettä ja terveellistä vaan! Ei syödä mitään epäterveellistä, vettä vaan!" Sit sano miehelle, että sillon kun hänen vaimonsa odotti lasta, niin hän ei antanu syödä mitään epäterveellistä.. No huhhei. Koko sali ensinäkin ihan täynnä ja minä nolona sitte yritin vetää paitaa mahan esteeksi ettei kukaan näkis raskautta ja pidin huolen, etten paljoo pöydästä nouskennellu. Syömisen ilonkin se mies multa kyllä vei pois, ja hirveiden "mä oon ihan paska tuleva äiti" -tuskien kanssa söin hitto vie sen pitsan loppuun asti! Syömisen ja morkkistelun jälkeen hipsin nopeesti ulos niinkin näkymättömästi kun tämmönen valas voi vaan hiippailla. Varmaa ainaki on se, etten raskausaikana mene enää yhteenkään pitseriaan vaikka kuinka mieli tekis.
Ja vaikka se ois ollu kuinka vitsi, hauskaa huulen heittoa mieheltä, niin ei siltikään, ei!

Eilen meillä oli molemmilla vapaapäivä, kun aamulla oli neuvola ja koiralla eläinlääkäri yhdentoista aikaa. No maanantaina käytiin iltamissa kaupassa ja sieltä kotiin päin ajaessa kuulu yhtäkkiä joku kolina ja sen jälkeen auto sammus. Käynnistettii uudestaa ja mies vaa tokas, että ohjaustehoste ei toimi enää. Jippikaijee, onneks en ite ollu ratissa sillon, meinaa mä olisin varmaa luullu että se ratti meni lukkoon ja ajanu ojaan, oli meinaan ihan pikkasen raskas kääntää sitä rattia. Saatiin kuitenki ajettua se kotiin ja siellä selvis, että laturin hihnan kiristyskappale lensi siinä kolinassa huisin hemmettiin sieltä. Onneks sentään päästiin sillä kotiin, mutta auto jäi sitten siihen. Eilen sen yks korjaamo hinas pois ja toivotaan, että saatais takas mahdollisimman pian.
Neuvolaan lähdettiin aamulla bussilla ja tietysti sit kauheessa sateessa, mutta eläinlääkäriin ei kyllä päästy. Se olis ollu Raisiossa. Oltais käyty kattomassa sellasta mun nyrkkiin sopivaa nestepattia koiran kyynärvarressa. Ja jos se olis jouduttu rauhottaa sen tyhjennyksessä, niin pakko se olis ollu saada autoon suoraan. Millään busseilla sinne lähtö ei tullu kuuloonkaan. Muutenkin kun toi rotu on sellanen etten viitteis mihinkään julkiseen kulkuneuvoon mennä säikyttelemään ihmisiä, monet kun pelkää isoja mustia koiria, tai vaikka olis pienempikin niin sekin voi herättää jo kauhistusta.

Eilinen meni siis kutakuinkin persiilleen niiltä osin mitä oltiin suunniteltu. Mun piti myös käydä vihdoin ostamassa itelleni OzBabystä tukivyö, kun on tota selkäsärkyä sen verta ollu. En sitä kotiin kaipaa ollenkaan, mutta töissä se vois olla aika oivallinen, kun kuitenkin aika oudoissa asennoissa huomaa välillä töitä tekevänsä. Muutenkin kun paljon jaloilla seisomista joutuu tällä alalla harrastamaan, yritän kyllä mahdollisuuksien tullen hyödyntää satulatuolia, mutta siinä monesti sitten on taas hartiat kovilla. Se nyt neuvolassa ainakin selvis, että tohon iskiaskipuun ei oo oikeen mitään helpotusta, kun se on jotain hermosärkyä. Lämpöä ja hierontaa ollaan kokeiltu ja kyllä se pikkasen helpottaa, muttei se sitä kuitenkaan poista tai paranna. Nojoo, ehkä tää tästä.
Saatiin kuitenki hyödynnettyä eilinen aika hyvin sillä, että siivottiin oikeen kunnolla ja järjesteltiin kaikki kaapit ja heitettiin turhaa tavaraa pois ihan järjettömästi. Siivosin myös vaatekappini ja laitoin taka-alalle kaikki ei mahtuvat taikka imarrtelevat vaatteet. Eipä sinne paljoon jääny mitään käytettävää.. Kaappien järjestäminen helpottaa varmasti tammikuussa muuttoa kuitenkin sitten pikkasen. Eli tämmönen ennenaikanen joulusiivoaminen, check!

Neuvolassa meni kaikki hyvin, vauvan sykkeet oli 145 ja verenpaineen oli ok. Hieman matalampi kun mitä ennen on ollu, mutta uskoisin sen olevan vaan ihan hyvä juttu. Käytiin noita kelan asioita läpi ja pää on ainakin tosi pyörällä jollei muuta. Aika sekavaa hommaa kyllä. Jos mä nyt ymmärsin kaiken oikein, niin mä haluan tehdä asian niin, että mä luovutan miehelle äitiysloma-ajasta 12 vuorokautta, jollon se saa ylimääräsen isäkuukauden, jonka se sitten pitäis siinä kohtaa kun mä menen takas töihin. Eli siinä lapsen ollessa vuoden ikäinen. Mies ei nyt oikeen juuta eikä jaata osannu mihinkään sanoa, kuunteli vaan suu auki sitä sekavuutta. Mutta mä ite pidän sitä tärkeenä, että myös mies saa (lue: joutuu) pärjätä lapsen kanssa ihan kahdestaankin. Ja tulen kyllä pitämään huolen siitä, että saan tehdä iltasin omia juttuja, jolloin tätä sitten tapahtuu, eikä niin että mä olen aina siinä vieressä turvana. Varsinkaan kun hänellä ei paljoa tota vauvakokemusta entuudestaan ole, vaikkakin tiedän että siitä tulee hitonmoinen isä. Kärsivällinen, kiltti ja rakastava, myöskin kyllä periks antava (äiti on se natsi, niinkuin se on meillä jo koiran kanssa). Jotta jipii jo näin etukäteen..

Se tulee kyllä harmittamaan, kun neuvola vaihtuu Raisioon muutettaessa. Ehditään luojan kiitos kuitenkin käymään toi synnytysvalmennus vielä Turussa, mikä on tammikuussa. Kun neuvolatädin kanssa sitä pähkäiltiin, kun sanos että perjaatteessa meijän pitäis se käydä vasta Raisiossa. Sitten kerto, että Turussa on kolme valmennus kertaa, kun taas Raisiossa niitä on joku 12 (!?). Se kyllä näki mun ilmeestä, että mä haluan ehdottomasti Turussa hoitaa tän homman, koska kahtaatoista kertaa jossain valmennuksessa en käy, se on saletti. Uskon meillä olevan sen verta muutakin tekemistä arjen keskellä.
Painokin oli noussu muutamalla kilolla, hyi olkoon, en vaan voi muutakaan sanoa. Että sen siitä pitsan syömisestä sitten saa. Oon pitkään kattonu tota Turun Urheiluliiton järjestämää äitiysjumppaa, mikä on tiistaisin 19:30 - 20:15. Pitäis ehdottomasti saada aikaseks päästä sinne hieman tekemään omalle kunnolles jotain. Mulla ei oo mikään ongelma käydä yksin eri paikoissa, mutta onhan se aina ainakin ensimmäisiä kertoja mielekkäämpää jonkun toisen seurassa. Varsinkaan kun en tiedä ylipäätänsä missä tommonen paikka on, jostain luin että jossain Halisten vieressä. Onneks on noi gepsit keksitty. Hintakaan tonne jumppaan ei oo mikään huisi kun jos oikein katoin, niin se oli 4e/kerta. LINKKI. Katotaan tässä nyt. Toi iskiaskipu on välillä niin hirveä, ettei se paljon houkuttele lähtemään jumppailemaan. Myöskin neuvolatäti epäili mun huimauskohtausten johtuvan alhasesta hemoglobiinista, se kyllä selviää sitten vasta sokerirasitustestissä viikoilla 26-28, mihin on vielä aikaa. Vaikkakaan se koko toimenpide ei innosta mua ollenkaan. Eikä siinä oikeestaan mikään muu, kun se odottaminen! Kun ei ihminen jaksa odottaa, tässä kaikkea muutakin jo odottaessa koko aika. Vaikka onhan se kiva että on jotain mitä odottaa, sitten vaan kun niitä odotettavia asioita kerääntyy tarpeeksi, niin on kärsivällisyys koetuksella. Kohta on kuitenkin jo joulukuu, iloitkaamme siitä! Jeij!

Ravintolisiä

Mua on kovin alkanu kiusaamaan öisin pohkeiden suonenvedot. Tosi inhottava tunne herätä vähän väliä niihin. Onneks oon aina heränny siihen heti niin oon saanu sen laantumaan ihan vääntämällä pohjetta toiseen suuntaan, eikä oo vielä päässy oikeen kunnolla juntturaan, koska siinä ei oo ikinä itku kaukana! Ostin viime viikolla magnesiumia ja otinkin sitä muutamien päivien ajan, enkä muista noiden kiusanneen mua niinä aikoina, mutta sitten se on jotenki taas jääny niin on tullu kivut takas. Samalla ostin Omega-3 -tabletteja, kun on niitäki pitäny ostaa monet monet kauppakerrat. Tommoset vaan tuppaa aina unohtumaan, kumma kyllä. 

 

Noitten lisäks oon pyrkiny päivittäin syömään noita monivitamiinitabletteja. Alkuraskaus menikin hienosti, mutta sitten taas..niin. Oon noita kyllä tän parin vuoden aikana syöny vähintään epäsäännöllisen säännöllisesti. Aluks söin kyllä toisen valmistajan tuotetta, mutta tuon muutaman euron halvemman hinnan vuoks vaihdoin tohon ja ehkä vielä enemmän sen vuoks, että noi on mukavemman mallisia niellä kun ne toiset pyöreät. 

Lapsesta asti oon ollu tosi huono kaikkien tablettejen syömisessä. Kyllä se siinä teinivuosina sitten parani ja oon tähän asti voinu ihan hyvin saada buranat sun muut alas ilman jäätävää kakomista ja yökkimistä, kunnes sitten nyt. Olin alkuun suht pahoinvoiva kaikkine oksenteluineen ja yökkimiseni. Kuulostaa tyhmältä sanoa, mutta pelkää röyhy saa mut välillä edelleenkin yökkimään. Mies sitä naureskelikin kerran kun syömisen yhteydessä röyhyn tullessa yökkisin kädet suun edessä valmiina lähteä juoksemaan vessaan. "Mitä ihmettä sä oikeen teet?" Hmph. Oikein kaunista! Joten mun aamut nykyään alkaa kauheella taistolla saada noi sadoilta tuntuvat tabletit alas suht kivuttomasti. Jollain lailla hiilihapollinen juoma auttaa tossa hommassa kovin. Että kiitos niille siitä. Ja luojan kiitos noi magnesiumit on sentään pureskeltavia.

Huomenna taas mennään lihoomaan, kun näen ihania kavereita ruoan merkeissä. Oon tässä hyvin saanukki paastottua viime neuvolakerran jälkeen. Noei, en oikeesti paastoa, puputan vaan kaikkea ällöttävän terveellistä.. Sain ehdotettua, että tällä kertaa mennään Svarte Rudolfiin syöppöttelemään. Siitä sitten en tiedä mitkä on muiden jatkosuunnitelmat, mutta kyllä mä voin johonkin istumapaikkaan mennä vellomaan. Mihinkään yökerhollisempaan paikkaan en kuitenkaan halua lähteä. Niinkun ei lähdetty viime viikonloppunakaan, kun serkun synttäreitä oltiin juhlistamassa. Me mentiin kiltisti kotiin karvapojan luokse. <3 

Joten omsnoms kaikille ja hyvät viikonloput! Tää rupeaa suorittamaan tämän ja huomisen päivän työt alta pois ennen viikonlopun alkua.

Valitusvaara

Oh mään. Sain aikaseks varattua itelleni nyt sen sokerirasitustestin 24. tiistaille. Kun sano, että mun pitää käydä siinä viikoilla 12-16. Mä nyt en sitten tiedä oikeen mitä viikkoja mä sitten seuraisin, mutta se lääkäri mulle sanos, että kuukautisista kun se heittää alle 6 päivää, niin mennään sillä alkuperäsellä ajalla ja sen takia se laskettu aikakaan ei sitten muuttunut. Elikkäs,.. tänään olis sitten niinkin paljon kuin 13+2. Jotta mennään kaitte sitte sillä, joten sokerirasitus osuu sen mukaan 15+2. Oujee. Varmasti pirun ihanaa. Otin sen ajan itelleni vapaapäiväks, kun sano että kaks ja puol tuntia pitäis siihen sitte varata, mutta kuka sen kertoo mimmonen olo mulla on, kun on ollu monet tunnit syömättä ja saa juoda semmosta sokerilitkua. Muutenkin ihanasti kun mun monet aamut menee oksennellessa vaikka söisinki samantein ylösnoustua, niin sillon pitäis sitte pantata syömisestä ja hoitaa ennen tonne menoa koiran lenkitys (mitä en siis enää tee ennen kun olen saanu suustani jotain alas) ja sitten vielä noi makeat päälle. Uh, nam. Luin vielä jostain, että jos sen rasituksen kesken menee oksentamaan, alotetaan koko homma uusiks parin päivän päästä. Mahdankohan saada sitä koskaan loppuun asti suoritettua?!

Mä tilasin eilen raskauskeiju.fi:stä, mistä siis dopplerinkin olen ostanu, ultraäänigeeliä. En sitä sillon samaan syssyyn ostanu, kun ihmiset puhu, että vesiliukonen rasva toimii ihan yhtä lailla. Mun suuren suuri ongelma on aina siis ollut, mutta nyt varsinki, hajut! Hajut migreenin takia aina on ottanu kovasti nokkaan ja samalla makuaisti ollu aina hyvin tarkka. Nyt ne on vaan jotenki menny ihan uusiin sfääreihin, ja mun haju- sekä makuaistit on aivan hiton perseestä! Kaikki ne mistä oon ennen nauttinu ei enää maistu yhtään yhtä hyvältä ja joitain ruokia en edes viitti katsoa päin. Enkä voi sietää mitään jälkimakuja suussa, joten hampaiden harjausta olen harrastanu ehkä liianki kanssa. Toivottavasti hampaiden harjausta ja suuveden käyttöä ei voi tehdä liikaa..? Ja ne mitä en sais suuhuni laittaa, tekee aivan helvetisti mieli! Esimerkiks mun kaikkein herkutteluruokani kautta aikojen on ollu maksalaatikko! Itku meinaa tulla, kun miettii koska sitä mahtaa seuraavaks saada. Saakohan noita "kiellettyjä aineita" syödä imetysaikana? Anyone? 
Mutta siis enihau, mun pointti tässä hommassa oli se, että kaikki rasvat ja vartalonpesuaineitten hajut tekee aivan järjettömän pahan olon. Varsinkin se vesiliukonen naamarasva mitä oon doppleria käyttäessä käyttäny. Ja nyt kun näänki sen laitteen pakkauksen, mulle tulvii huonoa oloa päälle. Jotenki mun mieli ja kroppa yhdistää, toi laite -> PAHAOLO. Eikä oo kiva yhtään. Sen jälkeen haistan sen rasvan ihollani ja käsissäni vaikka kuinka niitä pesisin. Nyt kuitenki jään odottamaan tätä ihanaa hajustamatonta (toivottavasti) ultraäänigeeliä, jotta voin hyvillä mielin doppleroida sydänääniä kuultavaksi. Kyllä siitä vaan tulee niin hyvä mieli kun nopean pienen viuh viuh viuh -äänen kuulee. <3

Ja kolmanneks ärsyttävin (vai onkoha neljänneks, viidenneks vai kuudenneks jo) juttu on tää turvotus mikä on päällänsä aina iltapäivään ja iltaan päin mentäessä. Iltasin näytän varmaan vähän raskaana olevalta, mutta aamusin en niinkään. Mä oikeen aloin ettimään onko mulla kuvaa ennen raskautta mahasta ja ihmekyllä mä löysin yhden, todella huono laatusen, mutta väliäkös sitte sillä. Se ei kuitenkaan niin paljoa eroa tuosta aamukuvasta, että sen jaksaisin tänne postata. Sitte tossa eilen aamulla nappasin kuvan sängystä noustua ja töistä kotiin tultuani, ja kerrottakoot että työpäivän aikana söin ruispuuroa sekä muutaman karjalanpiirakan. Ja tulos oli allaoleva:

Tsiisus, ei mikään ihme jos päivän mittaan tulee semmonen pullamössö-olo. "On se vähän kasvanu", juu se on pelkkää läskiä ja turvotusta! He-he. Ja multa on nyt kaks asiakasta kysyny suoraan, että odotatko vauvaa! Itse en uskaltais lähteä tossa vaiheessa mitään kysyä vaikka oliski aavistus. Ne asiakkaat on kyllä nähny mut nyt monta kertaa ennen raskautta ja voi olla et eroa sitten siihen on, mitä ei itse sillälailla huomaa, paitsi nyt jälkimmäisestä, mutta kummiski. Sitte ko kerron, että ei niin maha oo vielä kasvanu, että on pelkkää pahaa turvotusta, niin sitten että "No mutta sen kyllä näkee jo silmistä", ai. Kaipa neki sitte on turvonnu ja tullu kauheet silmäpussit yöheräilyjen takia. Enkä edes halua tietää mitä se sitten pidemmälle mentäessä on. Ois se kiva jos sais olla kotona ja nukkua kun nukuttaa ja vaikkei nukkuiskaan niin sais vaan olla, eikä tartteis niskalimassa olla tienaamassa rahaa pahojen olojensa, huimausten ja väsymystensä kanssa. Että sellaista pikaista lomaa tänne päin kiitos! Selkäkin vihottelee ihanasti jo nyt, tänäänkin uimassa jäi uimailut hieman puolitiehen kun selkä reistas ja siirryin lämpimään altaaseen missä oli sellasia porehommia niin sai varovasti selkä hellää kyytiä.

Nojuu, ehkä lopetan tän valittamisen tältä päivältä, joten seuraavaan kertaan sitten. Adios.