Näytetään tekstit, joissa on tunniste ristiäiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ristiäiset. Näytä kaikki tekstit

torstai 22. toukokuuta 2014

2 kk

Viime sunnuntaina tuli 2 kuukautta pojalla mittariin. Kyllä se niin iso poikakin jo on, kun neuvolassa oltiin maantantaina ja mitat oli tällä kertaa 5740 g ja 58,7 cm. 
Viime viikolla blokkasin vaatteista kaikki 56, vaikkakin niistä monet bodyt vielä menis, mutta meillä nyt noita 62 on niin paljon, että niihin vois siirtyä ihan vaan siksikin että ehtis kaikkia käyttämään. Huomaa vaan että itelleen on muodostunut noista vaatteista jo niitä lemppareita, eikä tuu käytettyä joitain vaatteita ollenkaan. Niitä peseekin siihen tahtiin, että saa koko ajan pidettyä niitä mielitiettyjä. Ehkä niitä on sittenki tullu liikaa hamstrattua raskausaikana.

Muutenkin poju on ihan erilailla alkanu seurailemaan kaikkia asioita ja selkeesti sen katse kirkastuu, kun saa siihen katsekontaktin. Hymyilee, kun sille hymyillään ja kattelee hyvin tarkkaavaisena. Isille monta kertaa näyttäny kieltä takasin, kun hälle näyttää. Voi tuota isoa pientä rakkautta! ♥

Sunnuntaina polttareista kotiuduttua lähdettiin katsomaan tulevaa hääpaikkaa ja sehän oli ihan passeli. Ehkä se ei nyt ollu ihan täydellinen kaunokainen, mutta hyvällä suunnittelulla ja koristelulla saadaan siitäkin oikeen hyvä. Mä vähän niinkun olin sen jo alustavasti varannu ennenkun sitä oltiin edes nähty. Ja onneks olin, kuitenkin ystävänpäivänä helposti voi olla muita häitä taikka muuta häppeninkiä mihin tiloja vuokraillaan. Se kuitenki osuu siihen lauantaille tällä kertaa.

Ilma kun oli niin loistava, mentiin sen jälkeen Maskun koirien uimarannalle viilentelemään tuota karvasempaa poikaa. Pääsi pienempikin ensimmäistä kertaa vetten ääreen.










Tänään käytiin kaikki kirkkoherranvirastossa juttelemassa meidän papin kanssa kastetilaisuudesta ja nyt täytyykin alkaa tosissaan tekemään asioita. Aika hyvin kyllä kaikki tarjoiltavat tulee muualta, kun anoppi tekee gluteenittoman, munattoman ja maidottoman piiraan, kakun oon tilannu, miehen mummi tekee kaks eri voileipäkakkua ja mun isäni tekee keksejä ja äiti jonkun kuivakakun. Itte oon miettiny jos väsäis jonkun kinkku/jauheliha piiraan siihen vielä. Ehkä. 
Tuntuu jotenkin hirveeltä, että mä pääsen ton asian kanssa niin helpolla. En kyllä sano että tossa sohvalla perse hiessä istuisin, kun lauantaina haen kakun, viedään koira hoitoon ja siivotaan (koska siinä ei oo muuten mitään järkeä!), ainakaan näillä helteillä, kun toi koira kuolaa niin jumalattomasti, että lattioiden pesu on meillä ihan hukkaan heitettyä aikaa. Sunnuntaiaamuna käyn hakemassa kukkia, leivon piiraan ja laitan täällä kaikki kondikseen. Ehkä siinä on sitte ihan riittävästi hommaa. Pitäs meinaa vielä hävittää noi vaunut ja rattaat täältä johonkin siks aikaa. Tolle parvekkeelle en tiedä mitä sille tekisin, kun se nyt kaikessa kauheudessaan on aivan hirveen näkönen. Enhän mä mitään mattoa, päällisiä taikka kukkia oo sinne vielä ehtiny hommata. Olkoot nyt sitten.

Unohdan noi hommat kuitenki vielä huomiseks, kun lähdetään mökille viettämään möksäpäivää ja kuluttamaan toi koira loppuun. Sitten voin perjantaina miettiä noita juttuja, koska onhan tässä vielä aikaa!





tiistai 15. huhtikuuta 2014

Ristiäiskutsuja

Eilen sain vihdoin käytyä siellä kirkkoherranvirastossa ja ristiäiset sovin sitten 25.5. Myös 11.5. olis kanssa ollut yks vaihtoehto, mutta sillon ei ollu tarjolla muita kun naispappeja. Eikä mulla mitään niitä vastaan ole, mutta kyllä mä itselleni miespapin haluan. Jos vaan mahdollista.

Lähdin siis eilen hakemaan korttiaineksia ja tein ne valmiiksi, tänään sain jopa postitettua ne. Päätettiin myös nyt sitten pitää ne kotona. Aluks meinaan olin sitä mieltä, että ehdottomasti kirkossa ja kahvitus meillä, mutta olkoon nyt sitten helpomman kautta kaikki samassa paikassa.
Kakunkin laitoin nyt tilaukseen, kun vaikka yritän välillä leikkiä jauhopeukaloa, niin en todellakaan ole semmonen. On kivempi saada hieno kakku, kun että ite lähtisin sörssimään jonkinmoista kamaluutta.


 
On ollu jotenkin kummallinen olo viime aikoina. Tai ehkä ennemminki tuntuu siltä, että mä meen vaan jollain ihme moodilla. Tuntuu etten pysty keskittymään mihinkään, kaikki jää kesken ja jutut menee ihan ohi. Koko aika vaan poika mielessä ja voin kuulla vauvan kitinää ihan ihme paikoissa. Meen vaikka kauppaan, niin puoletkaan niistä jutuista ei tuu edes mieleen kun ajatukset vaan harhailee jossain ihan muualla. Muutenkin mietin, että mihin hemmettiin tää kaikki aika oikeen menee?!
Kaipa toi voi olla ihan normaalia tuoreelle äidille (toivottavasti, etten oo ihan sekasin) ja miksei vanhemmallekkin, mutta itelle se tuntuu niin oudolta, kun ei tommosta ennen oo ollu.
No mutta ehkä tuo pääkin alkaa normalisoitumaan, kun pääsee takas liikunnan pariin. Mulla on ollu niiiin hirvee hinku juoksemaan jo koko raskausaikana ja nyt se on noussu isompiin sfääreihin, kun tietää sen olevan kohta käsillä!
Koiranki kanssa ulkona ollessa on pakko otella muutamia juoksuaskelia ihan vaan verestääksen muistoja kuinka helvetisti se aluks sattuukin.
Jälkitarkastus mulla on muutaman viikon päästä ja toivon saavani ilosia uutisia liikunnan aloittamisen suhteen! Mut hyvin mahdollista kuitenkin, että tulee vaan itku, poru ja parku..

Psst.. muutaman päivän päästä me täällä ollaan jo 1 kuukauden ikäinen! ♥