Uusivuosi ja uudet kujeet

Kuva: google

Olkoon tää vuosi yhtä ihana kuin viime vuosikin. 2013 vuosi oli mun elämäni ehkä suurin erilaisten tapahtumien vuoksi. Tammikuussa valmistuin koulusta, jolloin musta tuli parturi-kampaaja-meikkaaja-maskeeraaja. Helmikuussa avasin oman parturi-kampaamon Turkuun ja saanu nauttia työnteosta. Kesäkuussa 4-vuotis päivänä saapui kihlat ja heinäkuun 13. päivänä plussasin. Elokuussa Rufuksella tuli vuosi täyteen ihastuttamalla ja ehkä vähän vihastuttamalla meidän elämää. <3 Ja kun niin paljon hyvää, niin miksei sitten pahaakin. Rakas ystävä poistui tästä maailmasta lokakuun lopulla ja ikävä on hitonmoinen ja vaikea se on vieläkään aina ymmärtää, että yhteyttä ei saa eikä enää nähdä. Ikävä. <3 Kuitenkin näiden hyvien ja huonojen tapahtumien rinnalla oon saanu nauttia odotuksesta, mikä on menny tähän asti suht hyvin ja kivuttomasti. Eikä ainakaan voi sanoa, etteikö olisi haluttu ja toivottu. <3 Hieman olen pyytänyt, mutta aivan sairaan isoa olen saanu. Kiitos siitä.

Uudenvuoden aattona meillä oli neuvola 29+2. Verenpaineet oli ok, sykkeet +140, sokerirasitustestin tulokset oli loistavat, hieman alhasemmat kun ensimmäisellä kerralla. Huh. Sf-mitta oli 27 cm viime 22,5 cm (rv23+2) sijaan. Poju oli pää alaspäin niinkuin olin ajatellutkin, koska hikka tuntuu tuolla todella alhaalla ja tyyppi näyttää täyttävän toisen puolen vatsasta kummallisesti. Täti ultras nopeesti katsoessaan asentoa ja siinä se pylly oli missä olin sen ajatellutkin olevan. Pikku pakarat loisti vaan ruudulla! Ei mitään hellyyttävämpää voi olla! <3 
Painoa olen kerännyt ihan liikaa raskauden aikana ja täti kyseli mun sokerinsyönnistä ja myönnän sen olevan ihan liian suurta. Varotteli liian nopeasti kasvavasta sikiöstä ja toivoi mun sitä hieman vähentävän, vaikka ei nyt mitään huolta ollutkaan.
Tosiaan mitään uudenvuoden lupausta en ajatellut edes tehdä, kun näin monen vuoden kokemuksella tiedän, että niillä ei loppujen lopuks ole mitään merkitystä, mutta tää sokerihiiri-meininki pitää nyt loppua ainakin sitten tonne synnärille asti! Mihinkään karkkilakkoonkaan en oo menossa, mutta pikkasen jos kontrollois tota sokerin puputtamista ja miettis vähän enemmän mitä sinne suuhunsa laittaa. Oon kyllä niin repsahtanut kaikessa plussaamisen jälkeen, että hohhoi! Synnytystä odotan tottakai siksi, että saadaan pikkukäärö kätösiin, mutta myös että saan oman vartaloni takasin. Se toimis normaalisti, eikä pistäis hanttiin erilaisissa tilanteissa. Sais tehdä niitä asioita kun itse haluaa ja niin kuin haluaa. Älkääkö ymmärtäkö väärin, en vaihtais hetkeekään pois. Mutta silti..

Tänään aamulla lähdin ulkoilmaan ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Eilinen oli tosiaan mun osalta kalsaripäivä, enkä vaivautunu edes yöppäriä päältäni ottamaan. Päivä meni totaalisesti Supernaturalia katsoessa sohvalla lököillen, mikä oli ihan hyvä kun aamusta asti vatsaa kiristi ärsyttävästi ja oli hieman tukalahko päivä muutenkin. Muutenkin ihan kiva, kun tää ja ens viikko on hieman tyngemmät, se tarkottaa lisää lepopäiviä selälle ja jaloille.

Ens viikolla meillä alkaa synnytysvalmennus mitä odotan ristiriitasesti. Haluan tietää asioista ja tapahtumasta, mutten kestä jos siellä on joku ihme tantta mikä hehkuttaa kuinka hieno asia se on ja kipu on vaan hyvästä kun kertoo että asiat etenee! Sanois vaan suoraan, että se tulee olemaan helvetillistä ja tulet varmasti miettimään että mikä saatana sai sut haluamaan jotain tämmöstä! Mutta, siitä enempi sitten kun on sen aika.

Rakenneultra

Tänään se kovin odotettu päivä sitten vaan saapus, vaikka se sillon elokuussa tuntus kun tän ajan sai, että siihenhän on vielä niin ikuisuus! Mitä lähemmäs päivä tuli, sen vähempi sitä jännitin, odotin tottakai mutta pelkällä hyvällä. 

Siinä aulassa kun odoteltiin, alko vatsassa jännitys oikee kunnolla ja sillä sekunnilla päästiinkin sisään. Onneks oli aika heti aamusta ja vastassa tällä kertaa oli kaks oikeen ihanaa kätilöä. Kerroin näistä meidän huonoista ultrakokemuksista ja nyt sitten menikin niin päin, että toinen niistä oli harjoittelija ja teki sen koko saman tutkimuksen tän ensimmäisen kätilön jälkeen, joten saatiin pikkusta ihastella ihan tupla-ajan! Kätilö selitti koko ajan mitä se tutkii, mitä se näkee, missä on mikäkin ja mitä tapahtuu. Oli ihana nähdä kun pikkunen pisti oikee kuunnon muuvsseja menemään eikä millään meinannu pysyä paikallaan. Facepalmailtiin ja ihmeteltiin varpaita, availtiin suuta ja heristeltiin nyrkkejä. Ihanaa. <3 Myöskin se, että tunsit ja näit liikkeet samaan aikaan oli iha mieletöntä. 

Kaikki jutut oli ihan niinkun pitääkin olla. Ja saadaan jäädä odottamaan tervettä pikkusta maailmaan. Kyllä sitä hiukan mukavimmin mielin jatkaa etiäppäi, kun joku sen sulle näyttää ja kertoo, että kaikki vastaa raskauden kestoa ja asiat on hyvin.

Ja kyllä se nyt siltä näyttää, että meijän perheestä tulee miesvoittonen. Ihan mahtavuutta! Ei kyllä yhtään ollu epävarmaa mitä siellä jalkojen välissä seilaili. Se on vaan ihmeellistä, miten oma mieli voi olla niin väärässä. Mun pää meni kyllä ihan sekaisin koko ajatuksesta, mutta siis pelkällä hyvällä vaan. Se sekasuus kuitenki unohtu sillä hetkellä, kun näki sen onnellisen hymyn miehen kasvoilla! <3

Pikaista uutisointia

Voi taas kaikkea uutta ihanaa. Yllätys vaan, että olin taas perjantaiyön yksin kotona, kun huomasin illalla sänkyyn mennessä selällään maaten joidenkin voimakkaimpien potkujen näkyvän jo selkeästi ulospäin. Oli pakko soittaa miehelle tästä uutisesta, ja sitä manausta taas kun ei oo itse paikalla! Mitäs onnistuu aina olemaan poissa kun kaikkea uutta tapahtuu. No okei, eipä hänellä tainnu taas paljon olla vaihtoehtoja tilanteeseen, mutta kuitenkin. Toivon mukaan hän pääsis mukaan tähän uuteen ihmeeseen vaikkapa jo tänä iltana, ettei tapahdu samallalailla kun ensimmäisiä kertoja doppleroinnissa. Löysin sydänäänet yksin ollessa, mutta yhdessä ollessa siitä ei aluks meinannu tulla mitään.

On kyllä niin jännää, että joku kasvaa susta ja elää sun sisällä, tunnet sen liikkeet ja se aistii susta kaiken. Aika huisia pakko myöntää. Varsinkin kun kaikki on niin uutta, ihmeellistä ja tapahtumassa ensimmäistä kertaa. 

Onnen kuplia

Hui kuinka jännää. Iltasin sänkyyn mennessä kun hieman rauhotun, on tullu tavaks hiukan tunnustella oisko masukilla vauhti päällä. Ihan yksittäisiä pieniä liikkeitä olen tuntenu, mutta perjantaina oli ekaa kertaa masussa kyllä möyrintä päällä. Ihan kun perhosia olis lennelly vattassa. Aika hentoisia tuntemuksia, mutta tunnettavissa kuitenkin! <3 Voi tätä onnea!

Joinain päivinä tulee näitä onnenpuistatuksia kun tajuan, etten vaihtais elämääni mihinkään. Okei, asunnon vaihtaisin ja koirankin joinain päivinä, mutta muuten en vaihtais sekuntiakaan. Asiat on niin miten oon pitkään niitten toivonu olevan. Lapsi/a siihen unelmaan kuuluu, mutta yks on nyt ainakin hyvällä tulollaan! Vielä kun löydettäis se ihana asunto jostain ihanasta paikasta ja tosta sekopää koirasta kuoriutuis puolessa vuodessa jotain ihanaa. Sitte kaikki ois bueno!

Perjantaina käytiin Vauvatalo Johannassa sivistämässä itteämme vaunu ja turvakaukalo asioilla. Mentiin sinne pää pyörällä ja lähdettiin sieltä vielä enemmän sekasin kaikista asioista. Hiukan selvis, että Emmaljungan yhdistelmävaunut haluttais ja itse ihastuin siihen City cross -malliin. Tais noista olla se kevyin ja ketterin, ainakin myyntipuheiden perusteella. Kunhan on isot renkaat ja umpikumia, ettei tartte niitä pumppailla hirveessä kiireessä ja ärsytyksessä. Ja mä kun olen tämmönen väritarkka ihminen, niin se vaunujen väri on se pääjuttu, ja ulkonäkö muutenkin. Mustat tai harmaat ois jees, itte ihastuin niihin vaaleisiin, mutta järkihän sen myös sanoo ettei vaaleita rattaita! Myös vaunuihin saatava turvakaukalomahdollisuus oli noissa, mikä on hyvä juttu!

Eilen myös tilattiin lastenhuone.fi:stä sitteri ja leikkimatto (linkki), kun tää itse kauppa josta niitä sais on jossain Valkeakoskella ja taisko toinen eri liike olla jossain Espoossa. Oli siis helpompi tilata ne sitten ja katsoa millaset ne on. Nyt sitten ei vaan saa enää kattella noita asioita, vaan keskittyä muihin hankintoihin. Tota Mamas&Papas -sarjaa meinaa en oo ainakaa missään törmänny että löytyis täältäpäin. Ja jos löytyy, niin saa toki valaista typerää!

Nyt ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille, nautitaan tähtitansseista ja pakkohan se on bb-finaaliakin vähän seurata.