Rakenneultra

Tänään se kovin odotettu päivä sitten vaan saapus, vaikka se sillon elokuussa tuntus kun tän ajan sai, että siihenhän on vielä niin ikuisuus! Mitä lähemmäs päivä tuli, sen vähempi sitä jännitin, odotin tottakai mutta pelkällä hyvällä. 

Siinä aulassa kun odoteltiin, alko vatsassa jännitys oikee kunnolla ja sillä sekunnilla päästiinkin sisään. Onneks oli aika heti aamusta ja vastassa tällä kertaa oli kaks oikeen ihanaa kätilöä. Kerroin näistä meidän huonoista ultrakokemuksista ja nyt sitten menikin niin päin, että toinen niistä oli harjoittelija ja teki sen koko saman tutkimuksen tän ensimmäisen kätilön jälkeen, joten saatiin pikkusta ihastella ihan tupla-ajan! Kätilö selitti koko ajan mitä se tutkii, mitä se näkee, missä on mikäkin ja mitä tapahtuu. Oli ihana nähdä kun pikkunen pisti oikee kuunnon muuvsseja menemään eikä millään meinannu pysyä paikallaan. Facepalmailtiin ja ihmeteltiin varpaita, availtiin suuta ja heristeltiin nyrkkejä. Ihanaa. <3 Myöskin se, että tunsit ja näit liikkeet samaan aikaan oli iha mieletöntä. 

Kaikki jutut oli ihan niinkun pitääkin olla. Ja saadaan jäädä odottamaan tervettä pikkusta maailmaan. Kyllä sitä hiukan mukavimmin mielin jatkaa etiäppäi, kun joku sen sulle näyttää ja kertoo, että kaikki vastaa raskauden kestoa ja asiat on hyvin.

Ja kyllä se nyt siltä näyttää, että meijän perheestä tulee miesvoittonen. Ihan mahtavuutta! Ei kyllä yhtään ollu epävarmaa mitä siellä jalkojen välissä seilaili. Se on vaan ihmeellistä, miten oma mieli voi olla niin väärässä. Mun pää meni kyllä ihan sekaisin koko ajatuksesta, mutta siis pelkällä hyvällä vaan. Se sekasuus kuitenki unohtu sillä hetkellä, kun näki sen onnellisen hymyn miehen kasvoilla! <3

11+3 ja ultra

Perjantaina oli ultra. Siinä huoneeseen ootellessa tuli selvästi mieleen sillon lapsettomuustutkimusten aikaan kun kävin ko. herralla. Se oli todella epämiellyttävä ja kovakouranen. Ja niinpä oli nytkin! Se vaan tunki kaikki laitteet sisään, kun mussa olis mitään tuntoa ollenkaan. "Pidä jalat auki" se vaan huus, kun sattumuksen vuoks ne menee automaattisesti kiinni. Sitte se selitti kaiken semmosessa kymmenessä sekunnissa että tossa on toi ja toi. Samalla kun se lääkäri selitti asioitaan, alko tää toinen hoitaja vänkäämään mun kanssa noista viikoista samaan aikaan, multa meni kaikki sydänäänet sun muut ohi. Se paha mieli sen jälkeen oli taas hirveä. Mitä helvettiä tollaset ihmiset on tolla alalla, jollei voi normaalisti kohdella asiakkaitaan, lisäks kun toi mies vaikutti siltä, että hänen mielestään naiset ei oo yhtään mitään ja paljon alempi arvosia kun hän. Kunhan ei IKINÄ tartte sille enää mennä!

Kun se hoitaja selitti, että nyt sitten on 11+5 ja sanoin että ekan ultran koon mukaan ollaan menty, eli ois nyt sitten 11+0. Niin alko vänkäämään, että kun se on 6 päivää sinne tänne niin sillä ei ole mitään väliä. Sama lasketusta ajasta, kun kuukautisten mukaan neuvola sano sillon 16.3., ekassa ultrassa sano et todennäkösin on 23.3., nyt tässä tän lääkärin ultrakuvassa lukee 20.3. ja alko mulle vihasesti sanomaan että sitä ei lähetä muuttamaan sitä 16.3. että se on nyt sitte se!

Ultras myös vatsapeitteiden päältä, että saatiin profiilikuvaa, valmiiks ko tuli, niin heitti mun vattalle kasan paperia ja sano että pyyhi ittes noihin. Miehen ilme oli koko aika myös aikamoinen. Katteli sitä touhua että mitäs helvettiä täällä tapahtuu.

Meidän eka ultrakin oli hieman mieltä pahoittavaa, kun kesti varmaan sen 15 sekuntia ja nopeella puheella, että yksisikiöinen raskaus, sydän lyö hyvin (vaikkei niitä kuullut), kaikki hyvin, tossa kuva, kiitos moi. Sitte huoneen ulkopuolella me seistiin suu auki ultrakuvan kanssa, että niiin, meille tulee vauva.

Ja mä niin päätin, että seuraavassa ultrassa mikä onki sitten rakenneultra puolessa välissä, sanon tälle kätilölle, että on ollu huonoja kokemuksia näistä, että voisko hän olla se joka selittäis asioita ja näyttäis meille pikkusta kunnolla. Toivottavasti. Suunsa tietysti vois aina avata tommosissa tilanteissa, jos ei mee niin kuin itse toivois, mutta jotenkaan en saa suutani auki noissa tilanteissa.

En tiedä onko muilla ollut millasia kokemuksia ultrista, mutta kavereilta kuullessa kaikki on sanonu, että heille on tarkkaan selitelty kaikkea ja näytetty hitaasti ja saanu kattella ko vauva liikuskelee. Olis kiva kuulla jos jollain muulla ollu samankaltasia kokemuksia lääkäreistä.

Nyt kuitenkin, kuvia pikkusesta. <3

Ensimmäinen kuva vissiin oli joku kuva sydämensykkeistä. Keskimmäinen mielestäni kaikista selkein, mutta tää viiminen on hieman epäselvä, taitaa olla jotain kättä tossa kasvojen edessä. Niskaturvotus oli onneksi onneksi hyvä ja kaikki hyvin muutenki.

Kevättä siis ootellessa kovasti! <3