Kaikenlaista kesää

Ei oo oikeen päässy tuo kirjotuskärpänen purasemaan, ampiaiset taasen on kiusannu oikeen kunnolla! Tai sitten se on yksinkertasesti tää helle mikä vie voimat ihan täysin ja kaikkeen! Ollaan tosissaan kärsitty helteestä, juhlittu häitä, oltu mökillä, nautittu ystävien seurasta, kiukuteltu luultavasti tulevia hampaita ja kieltäydytty syömästä enää soseita..

Lauantaina kuitenkin juhlittiin serkun häitä Paraisilla. Keli oli ihana, aurinkoinen ja tietysti kuuma.

Mitä serkumpi, sen herkumpi!

Korvat ei tainnu miellyttää. :D

Ihanat häät kaiken kaikkeaan. Janne lähti pojan kanssa kotiin kahvin jälkeen, jolloin äippä sai jäädä juhlistamaan häitä hieman pidemmäks aikaa.

Kampausinspiraation sain Glitteristä. Oon siellä käyny aina säännöllisen epäsäännöllisesti ostamassa lähinnä korvakoruja tai huiveja, mutta nyt löysin myös tuon hiuspuolen ja aion tästä edes ehdottomasti käyttää niiden tuotteita. Ihan superiisejä käytettäviks varsinkin omaan tukkaan. Hiuskoristeetki aivan sairaan kivoja!

Ostettiin Väinölle Peltoritkin häihin, muttei tosiaan niitä siellä sitten tarvittu, kun Janne lähti ennen bändin aloittamista kotio. Söpö se hitto vie niissä kuitenkin on! 
Ja muutenkin tietty.

"Joo, emmä kuule mitään!!"

On se iso poika jo, kun on niin mukana jo kaikessa vitseissä ja tuntuu että itekkin alkaa hauskuuttelemaan. Tekee jotain ja sit kattoo kysyvästi ja räkättelee päälle! ♥

Ja tämä meidän isompi sankarikin täytti jo 2 vuotta!

Nyt taas yritän olla ahkerampi kirjoittamisen suhteen. Muutenkin myös. Lenkitkin on jääny ihan kokonaan, kun on vaan niin tukala olla, että vapaaehtoisesti tuonne hikoilemaan lähteminen ei oo tullu vaan kysymykseenkään!

Syksy i'm waiting for you!

2 kk

Viime sunnuntaina tuli 2 kuukautta pojalla mittariin. Kyllä se niin iso poikakin jo on, kun neuvolassa oltiin maantantaina ja mitat oli tällä kertaa 5740 g ja 58,7 cm. 
Viime viikolla blokkasin vaatteista kaikki 56, vaikkakin niistä monet bodyt vielä menis, mutta meillä nyt noita 62 on niin paljon, että niihin vois siirtyä ihan vaan siksikin että ehtis kaikkia käyttämään. Huomaa vaan että itelleen on muodostunut noista vaatteista jo niitä lemppareita, eikä tuu käytettyä joitain vaatteita ollenkaan. Niitä peseekin siihen tahtiin, että saa koko ajan pidettyä niitä mielitiettyjä. Ehkä niitä on sittenki tullu liikaa hamstrattua raskausaikana.

Muutenkin poju on ihan erilailla alkanu seurailemaan kaikkia asioita ja selkeesti sen katse kirkastuu, kun saa siihen katsekontaktin. Hymyilee, kun sille hymyillään ja kattelee hyvin tarkkaavaisena. Isille monta kertaa näyttäny kieltä takasin, kun hälle näyttää. Voi tuota isoa pientä rakkautta! ♥

Sunnuntaina polttareista kotiuduttua lähdettiin katsomaan tulevaa hääpaikkaa ja sehän oli ihan passeli. Ehkä se ei nyt ollu ihan täydellinen kaunokainen, mutta hyvällä suunnittelulla ja koristelulla saadaan siitäkin oikeen hyvä. Mä vähän niinkun olin sen jo alustavasti varannu ennenkun sitä oltiin edes nähty. Ja onneks olin, kuitenkin ystävänpäivänä helposti voi olla muita häitä taikka muuta häppeninkiä mihin tiloja vuokraillaan. Se kuitenki osuu siihen lauantaille tällä kertaa.

Ilma kun oli niin loistava, mentiin sen jälkeen Maskun koirien uimarannalle viilentelemään tuota karvasempaa poikaa. Pääsi pienempikin ensimmäistä kertaa vetten ääreen.

Tänään käytiin kaikki kirkkoherranvirastossa juttelemassa meidän papin kanssa kastetilaisuudesta ja nyt täytyykin alkaa tosissaan tekemään asioita. Aika hyvin kyllä kaikki tarjoiltavat tulee muualta, kun anoppi tekee gluteenittoman, munattoman ja maidottoman piiraan, kakun oon tilannu, miehen mummi tekee kaks eri voileipäkakkua ja mun isäni tekee keksejä ja äiti jonkun kuivakakun. Itte oon miettiny jos väsäis jonkun kinkku/jauheliha piiraan siihen vielä. Ehkä. 
Tuntuu jotenkin hirveeltä, että mä pääsen ton asian kanssa niin helpolla. En kyllä sano että tossa sohvalla perse hiessä istuisin, kun lauantaina haen kakun, viedään koira hoitoon ja siivotaan (koska siinä ei oo muuten mitään järkeä!), ainakaan näillä helteillä, kun toi koira kuolaa niin jumalattomasti, että lattioiden pesu on meillä ihan hukkaan heitettyä aikaa. Sunnuntaiaamuna käyn hakemassa kukkia, leivon piiraan ja laitan täällä kaikki kondikseen. Ehkä siinä on sitte ihan riittävästi hommaa. Pitäs meinaa vielä hävittää noi vaunut ja rattaat täältä johonkin siks aikaa. Tolle parvekkeelle en tiedä mitä sille tekisin, kun se nyt kaikessa kauheudessaan on aivan hirveen näkönen. Enhän mä mitään mattoa, päällisiä taikka kukkia oo sinne vielä ehtiny hommata. Olkoot nyt sitten.

Unohdan noi hommat kuitenki vielä huomiseks, kun lähdetään mökille viettämään möksäpäivää ja kuluttamaan toi koira loppuun. Sitten voin perjantaina miettiä noita juttuja, koska onhan tässä vielä aikaa!

Häähumua

Tässä on aika menny aika hyvin kaverin polttareita järjestettäessä. Niitä juhlittiin lauantaina, joten ehkä nyt kykenen taas elämään ja ajattelemaan normaalisti. Niitä suunnitellessa ja toteutettaessa ei mun aivotyöskentely jotenkaan kyenny enää mihinkään muuhun. Olisin nekin asiat saanu hoidettua ilman kauheita kämmäilyjä ja unohteluja. Kun ei vaan pysty eikä kykene.. Kauheeta!

Meillä oli yhden tytsyn luona aamulla brunssi, johon meidän sankari oli huijattu lapsenvahdiks. Siitä jatkettiin Hirvensaloon mäkiautoilemaan, sen jälkeen mökille Kustaviin, jossa oli syömistä, juomista, morsiussaunaa, eksämölkkyä ja lautapelejä.

Muutenkin olis ollu kiva puida asiaa täällä, mutten kuitenkaan voinu, koska asiahan olis voinu meidän sankarille täältä paljastua. En nähkääs tiedä kuinka ahkera lukija se mahtaa olla, veikkaan kuitenkin semmosta hieman laiskemman puoleista. Eli jos tulee noottia tai kommenttia niin tämän se on sitten ainakin nähnyt.

Ja sanottakoot vielä, että oon tyytyväinen itteeni, kun pystyin viettämään mukavat polttarit ilman yhtäkään kyyneltä ikävästä. Itkun ehtisin vääntää edellisenä iltana ja polttariaamuna, mutta sen jälkeen oli sen verta touhuamista ja muuta mietittävää, että se meni ihan hyvin. Join mä ruhtinaalliset 2 pientä siideriä ja pari lasia skumppaa koko päivänä, joten krapulalta säästyttiin ja sain vielä nukkua yöni katkottomana pitkään aamuun.

Tää kiire valitettavasti ei pääse väistymään, kun tämä viikko menee sunnuntaisten ristiäisten valmisteluissa ja sen jälkeen noiden häiden valmisteluissa. Sitten se hetkeks lakkaakin, kunnes aletaan meidän morsmaikun ja toisen kaason kanssa järjestämään meidän häitä, joita olis tarkotus tanssia ens helmikuussa. Kamalasti niiden eteen en vielä oo tehny, mitä nyt on kirkko, juhlapaikka ja valokuvaaja varattuna. Tänään myöskin alotin suodatinpussiruusujen tekemisen, koska mähän haluan tehdä mahdollisimman paljon itse. Haluan semmoset DIY-häät! Tee itse kaikki mihin kykenet on mun teema. 
Ruusuja pitäis tehdä semmoset kivat kymmenet ja oon ajatellu askarrella noita pompomeja myöskin itse. Lompakkoa säästäävää, mutta hermoja ei. Sitä ennen meidän pitäis kuitenkin päästä lopulliseen päätökseen väriteeman kanssa. Se oikeestaan oli jo ihan selvä, että haluan pelkästään valkokulta -teeman, mutta kun kuitenkin puhutaan ystävänpäivähäistä, olis voinu sekaan pienenpienesti lisäillä toodella hentoa vaaleanpunaista. Mutta. Nyt sitten mietinkin, josko vaaleenpunasen tilalle vaihtaiskin mustan, se vaan helpottais tätä mun tuunailua sen verran, kun pystyisin ite tulostelemaan kaikkea, kun meillä on vaan mustavalkotulostin. Mutta2. Ehkä mä pohdin tätä vielä..
Joka tapauksessa odotan ihan hirveesti, että pääsen täällä pauhaamaan kaikista mun suunnitelmista ja ideoista. Saattea varmasti lukea niistä ihan kyllästymiseen asti.

Vappua

 

Iloista vappua näin hieman myöhässä teille kaikille ihanille lukijoille! ♥

Meidän vappu meni niinkin railakkaasti, kun minä kotona lapsen ja koiran kanssa ja Janne töissä. Lähti tosiaan vielä illalla töihin, kun ei vissiin ollu montaa ehdokasta lähtemään vappuaattona työnteon pariin.
Mä nyt itte en oo koskaan oikee perustanu vapun juhlinnasta, paitsi sillon joskus lapsena tietysti. Muutenkin monet juhlapäivät on mun mielestä turhia, en oikeen välitä uudesta vuodesta, pääsiäisestä enkä vapusta. Juhannuksesta oon kuitenkin alkanu muutamien vuosien sisällä ihan pitää, johtuen siitä ehkä, että nyt ne on ollu paljon mukavempia ja rennompia mitä vertaan tuonne entiseempään elämään ennen Jannea. Muutenkin monet juhlat meni sillon vaan kinastellessa ja riidellessä, niin en yhtään ihmettele miten on menny maku tuollasiin juttuihin. Nyt kuitenkin tuntuu, että noi kaikki juhlapäivät saa ihan uuden merkityksen lapsen myötä. Se niiden vilpitön ilo, odotus ja innostus luo noihin päiviin ihan uuden jutun. En millään malttais odottaa, että poika olis jo sen ikäinen että ymmärtäis noiden juttujen päälle ja nautteis kaikesta erilaisesta tekemisestä. En siltikään halua, että aika menee nopeesti, vaan haluan nauttia ihan tästä hetkestä ja kaikesta matkasta sen varrella.

Meidän oli tänään tarkotus lähteä vapputorille, mutta toi sää yllätti kyllä ihan totaalisesti! Meni ihan puurot ja vellit aamulla sekasin, kun tuolta kömpisin silmät ristissä maitoa lämmittämään ja näin ton ulkoilman.

Aikamoista. Vaikkakin se on hyvin jo sulanut pois, mutta tuo kökkö keli ei innosta lähtemään mihinkään torille tänään. Jannen mukaan sielä on vielä tosi kylmäkin.
Koiran kanssa on oppinu kyllä olla välittämättä noista huonoista säistä, kun sinne nyt on lähdettävä vaikka sammakoita taivaalta satais. Me meinaan ei omata sellasta koiraa joka heittäis tassut lukkoon ulos mentäessä koska siellä satais tai tuulis liikaa taikka vaihtoehtoisesti olis liian kylmä.
Silti jollei mun oo pakko sinne just tolla kelillä lähteä kiertelemään, niin en lähde. Ens vuonna sitten uusiks.

Asiasta kolmanteen, mihin mun silmäni taas tänään osukaan. Ootte varmaan jo lukenu ja tietoisia asiasta, kun se tuntuu leviävän kulovalkean tavoin enkä ihmettele.

http://www.stara.fi/2014/04/30/lastensuojeluilmoitus-kuntosalilla-kaymisesta/   (tuolla linkki tämän äidin treeniblogiin)
 
Nyt oikeesti. Huh huh. Joillain ei kyllä oo muuta tekemistä, kun puuttua muiden elämään. Ja toi on aika pelottavaa, että kuka vaan voi tehdä susta anonyymisti lastensuojeluilmoituksen ja ihan perättömästä asiasta. Ja ihan vaan kiusallaan. Tuntuu niin epäreilulta, mutta toisaalta niitä aiheellisia ilmotuksia vois jäädä tekemättä sen uhalla, että ilmoittaja pelkäis ilmoituksen saajan saavan tietää kuka ilmoituksen on tehnyt.
Toi nyt kuitenkin on aivan järjettömän naurettavaa! Mä en itse näe mitään ongelmaa siinä, että ottais lapsen mukaan kuntosalille mentäessä. Kuitenkin puhutaan niin pienestä vauvasta, että sille se on yks ja sama makaako se kaukalossaan kuntosalilla vai olohuoneessa. Äidinhän treenausta se vaan hankaloittaa, kun kuitenkin täytyy keskittyä vauvaan eikä pysty täysillä antaa kaikkeansa treenissä. Ilmoittaja on kuulemma ollut vielä huolissaan tämän äidin mielenterveydestä, kun häntä kiinnostaa enemmän treenaus eikä vauvanhoito. Voi luoja, antakaa mun nauraa! Toivottavasti noi sosiaaliviranomaiset osaa kattoa tämmöset ilmotukset ihan samalla naurettavuudella.
On se saatana kumma, kun äidillä ei enää sais olla mitään muuta mielenkiintoa elämässään, kun paskavaippojen vaihto ja maidon tuotto.
Alkaa itseäkin ottaa päähän sen verran tuo homma, että lopetan tähän.

Neljänteen asiaan kuitenkin vielä. Eile loppus ihan liian hyvä sarja Toisen kanssa (tv:n katsominenkin on jonkun mielestä varmasti väärin äidiltä, kun ei sillon pysty lastaan hoitamaan). Juu, nyt lopetan. 
Miten se voiskin olla vaan kuus osanen, kun tuosta olis saanu todella paljon pidemmän sarjan aikaseksi. En usko tästä tulevan mitään toista tuotantokautta, mutta aina voi olla toiveikas! Pisti vaan pikkasen naurattamaan ohjelman synnytyskohta

"Ei tässä enää mitkään epiduraalit auta, 

nyt mennään ilokaasulla!"

Vai pistikö? En tiedä, mutta tuo kommentti kuulosti aivan liian tutulta ja aivan liian nopeasti. Hyi.

Koitetaan nyt säistä ja muista asioista huolimatta nauttia rauhallisesti ja hyvällä mielellä tästä vappupäivästä ja vapaasta. Sielä se arki taas kolkuttelee oven takana uhkaavasti. Sekin ihan liian nopeasti.

Joulupyhät

Yhyy, nyt on jo perjantai ja muutama päivä lomaa enää jäljellä! Maanantai meni vielä töissä ja ilta äitin luona mamman kanssa jouluruokia tehden. Jäin sinne sitten vielä yöks niin olin sielä aattona sitten valmiiksi.

Noi kaks viimistä kuvaa on jouluaatto yöltä kun palattiin kaikki kotiin. Oli poika niin väsyny, rikki ja ryytyny että oksat pois! Tohon se läjähti eikä reagoinu enää mihinkään. Pikkurakas. <3

Joulupäivänä lähdettiin Auraan miehen mummin luokse syömään, niinkuin joka joulupäivänä. Siellä on aina niiden äidin puolen suku paikalla. Tällä kertaa vaan kovat kyselyt raskaudesta ja tulokkaasta. Kuitenkin ihan hyvällä ettei mennyt mitenkään ärsyttäväksi. Itseä kun laittaa vähän ärsyttämään kun jotkut marmattaa ettet sä sais enää näin tai noin ja koko aika ollaan neuvomassa mitä pitäis tehdä ja mitä ei. Tulee se sitten keltä tahansa niin se on ärsyttävää. Ei siitä sen enempiä.

Tapaninpäivä meni miehen ja serkkuni kanssa syömiskellen Denniksessä ja sen jälkeen elokuvissa katsomassa Frozen -Huurteinen seikkailu -animaatio. 

 

Elokuva oli ihan jees, toi oli vaan se traileri minkä mä olin nähny, eikä siinä ollut tollasta pätkää ollenkaan. Muuten toi leffa oli vähän niin ja näin, mutta noi elukat teki siitä loistavan. Ei siis paskempi!

Seuraavaks siis uutta vuotta ja uusia kujeita odotellessa!