Valitusvaara

Oh mään. Sain aikaseks varattua itelleni nyt sen sokerirasitustestin 24. tiistaille. Kun sano, että mun pitää käydä siinä viikoilla 12-16. Mä nyt en sitten tiedä oikeen mitä viikkoja mä sitten seuraisin, mutta se lääkäri mulle sanos, että kuukautisista kun se heittää alle 6 päivää, niin mennään sillä alkuperäsellä ajalla ja sen takia se laskettu aikakaan ei sitten muuttunut. Elikkäs,.. tänään olis sitten niinkin paljon kuin 13+2. Jotta mennään kaitte sitte sillä, joten sokerirasitus osuu sen mukaan 15+2. Oujee. Varmasti pirun ihanaa. Otin sen ajan itelleni vapaapäiväks, kun sano että kaks ja puol tuntia pitäis siihen sitte varata, mutta kuka sen kertoo mimmonen olo mulla on, kun on ollu monet tunnit syömättä ja saa juoda semmosta sokerilitkua. Muutenkin ihanasti kun mun monet aamut menee oksennellessa vaikka söisinki samantein ylösnoustua, niin sillon pitäis sitte pantata syömisestä ja hoitaa ennen tonne menoa koiran lenkitys (mitä en siis enää tee ennen kun olen saanu suustani jotain alas) ja sitten vielä noi makeat päälle. Uh, nam. Luin vielä jostain, että jos sen rasituksen kesken menee oksentamaan, alotetaan koko homma uusiks parin päivän päästä. Mahdankohan saada sitä koskaan loppuun asti suoritettua?!

Mä tilasin eilen raskauskeiju.fi:stä, mistä siis dopplerinkin olen ostanu, ultraäänigeeliä. En sitä sillon samaan syssyyn ostanu, kun ihmiset puhu, että vesiliukonen rasva toimii ihan yhtä lailla. Mun suuren suuri ongelma on aina siis ollut, mutta nyt varsinki, hajut! Hajut migreenin takia aina on ottanu kovasti nokkaan ja samalla makuaisti ollu aina hyvin tarkka. Nyt ne on vaan jotenki menny ihan uusiin sfääreihin, ja mun haju- sekä makuaistit on aivan hiton perseestä! Kaikki ne mistä oon ennen nauttinu ei enää maistu yhtään yhtä hyvältä ja joitain ruokia en edes viitti katsoa päin. Enkä voi sietää mitään jälkimakuja suussa, joten hampaiden harjausta olen harrastanu ehkä liianki kanssa. Toivottavasti hampaiden harjausta ja suuveden käyttöä ei voi tehdä liikaa..? Ja ne mitä en sais suuhuni laittaa, tekee aivan helvetisti mieli! Esimerkiks mun kaikkein herkutteluruokani kautta aikojen on ollu maksalaatikko! Itku meinaa tulla, kun miettii koska sitä mahtaa seuraavaks saada. Saakohan noita "kiellettyjä aineita" syödä imetysaikana? Anyone? 
Mutta siis enihau, mun pointti tässä hommassa oli se, että kaikki rasvat ja vartalonpesuaineitten hajut tekee aivan järjettömän pahan olon. Varsinkin se vesiliukonen naamarasva mitä oon doppleria käyttäessä käyttäny. Ja nyt kun näänki sen laitteen pakkauksen, mulle tulvii huonoa oloa päälle. Jotenki mun mieli ja kroppa yhdistää, toi laite -> PAHAOLO. Eikä oo kiva yhtään. Sen jälkeen haistan sen rasvan ihollani ja käsissäni vaikka kuinka niitä pesisin. Nyt kuitenki jään odottamaan tätä ihanaa hajustamatonta (toivottavasti) ultraäänigeeliä, jotta voin hyvillä mielin doppleroida sydänääniä kuultavaksi. Kyllä siitä vaan tulee niin hyvä mieli kun nopean pienen viuh viuh viuh -äänen kuulee. <3

Ja kolmanneks ärsyttävin (vai onkoha neljänneks, viidenneks vai kuudenneks jo) juttu on tää turvotus mikä on päällänsä aina iltapäivään ja iltaan päin mentäessä. Iltasin näytän varmaan vähän raskaana olevalta, mutta aamusin en niinkään. Mä oikeen aloin ettimään onko mulla kuvaa ennen raskautta mahasta ja ihmekyllä mä löysin yhden, todella huono laatusen, mutta väliäkös sitte sillä. Se ei kuitenkaan niin paljoa eroa tuosta aamukuvasta, että sen jaksaisin tänne postata. Sitte tossa eilen aamulla nappasin kuvan sängystä noustua ja töistä kotiin tultuani, ja kerrottakoot että työpäivän aikana söin ruispuuroa sekä muutaman karjalanpiirakan. Ja tulos oli allaoleva:

Tsiisus, ei mikään ihme jos päivän mittaan tulee semmonen pullamössö-olo. "On se vähän kasvanu", juu se on pelkkää läskiä ja turvotusta! He-he. Ja multa on nyt kaks asiakasta kysyny suoraan, että odotatko vauvaa! Itse en uskaltais lähteä tossa vaiheessa mitään kysyä vaikka oliski aavistus. Ne asiakkaat on kyllä nähny mut nyt monta kertaa ennen raskautta ja voi olla et eroa sitten siihen on, mitä ei itse sillälailla huomaa, paitsi nyt jälkimmäisestä, mutta kummiski. Sitte ko kerron, että ei niin maha oo vielä kasvanu, että on pelkkää pahaa turvotusta, niin sitten että "No mutta sen kyllä näkee jo silmistä", ai. Kaipa neki sitte on turvonnu ja tullu kauheet silmäpussit yöheräilyjen takia. Enkä edes halua tietää mitä se sitten pidemmälle mentäessä on. Ois se kiva jos sais olla kotona ja nukkua kun nukuttaa ja vaikkei nukkuiskaan niin sais vaan olla, eikä tartteis niskalimassa olla tienaamassa rahaa pahojen olojensa, huimausten ja väsymystensä kanssa. Että sellaista pikaista lomaa tänne päin kiitos! Selkäkin vihottelee ihanasti jo nyt, tänäänkin uimassa jäi uimailut hieman puolitiehen kun selkä reistas ja siirryin lämpimään altaaseen missä oli sellasia porehommia niin sai varovasti selkä hellää kyytiä.

Nojuu, ehkä lopetan tän valittamisen tältä päivältä, joten seuraavaan kertaan sitten. Adios.

Rv 12+0

Vaikka lääkärin mielestä mennään 12+5. Sen niin väliä varmaan kun kuitenki niin vähän päiviä heittää. Mun täytyy ottaa asia puheeks seuraavalla neuvolakäynnillä 4.10. ja saada hieman selvyyttä asioihin.

Tänä aamuna sain havahduksen. Kiukuspäissäni valitsin vaatteita, kun housut ei mee kunnolla jalkaan, tai jalkaan menee hyvin, mutta se että sais vetoketjun ja napin kiinni ilman että olo on todella tukala ja ikävä. Oon sitte alkanu käyttää leggingssejä enemmän, mutta että löytäisin jonkun kivasti istuvan tunikan tai paitulin, jossa näyttäis edes pikkasen ihmiseltä. Kaikissa näytin jotenki ärsyttävältä pullapossulta.  Turhautumispäissäni huusin itelleni et "näytän helvetti ihan siltä ko oisin raskaana!". Juu u, mmm. Ehkä sä voit vähän näyttää siltä, ..DORKA!




Käytiin viime perjantaina kattomassa muutamia äitiyshousuja, että vois olla kivempi olla, mutten kuitenkaa löytäny mitään mieleistä. Kävin kylläkin vaan H&M:ssä enkä muissa ollenkaan. Yhdet oli kivat, mutta oikea koko puuttu siitä farkkumallista. Meinasin että vois käydä kaupungilla viikonloppuna kokeilemassa onneansa uudelleen. Ja voihan sitä tietty käydä muissakin kaupoissa.




Pahasta olosta en oo vielä päässy ihan täydellisesti eroon, mutta kaipa se alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. On parempia ja taas pahempia päiviä. Päänsäryt ja migreenit on niitä kaikista ilkeimpiä, kun ei sitten saa lääkitä itteensä niin että helppais, vaan otat jotain turhanpäivästä parasetamolia ja yrität nukkua. Mulle kun tuo liikanukkuminenki aiheuttaa päänsärkyä, joka alkaa ihanasti silmistä ja muuttuu migreeniksi. Että ai että! Kyllä ne sitten kuitenki kestää ilman lääkitystä kun tietää minkä vuoksi siinä kärvistellään. <3

 Menispä aika vaan nopeempaa!

rv 9+5

Maanantai illalla miehen kanssa yritettiin etsiä sydänääniä, mutta turhaan. En löytäny muutakuin oman sykkeeni. Se olikin se yks spotti eikä mistään vierestä. Eilen illalla sitten miehen lähdettyä käymään kaupoilla kokeilin mielenkiinnosta josko nyt löytyis ja sieltähän ne noin 10 minuutin jälkeen löytys. Soitin taas innoissani, että ne kuulus ja taas harmitteli kun ei ollut paikalla. Se on jotenkin helpompi lähteä kokeilemaan tuuria kun on yksin, eikä toisen, saatika oma turhautuneisuus auta asiaa yhtään. Päätin etsiä miehelle sykkeet kuuluviin kotiin saavuttua. Olin jo vähällä luovuttaa 25 min jälkeen, mutta sitten ne löytys! Ja se ilme miehen kasvoilla kun silmät suureni ja suu venys korviin, ihanaa! Kaikki tulee hänellekkin varmasti hetki hetkeltä konkreettisemmaks tollasten asioiden vuoks. Täytyyki yrittää tallentaa koneelle tätä meille ihmeellistä hetkeä, jos vaikka osaisin.

Meillä on 30.8. ultraääni, jossa tutkitaan onko niskaturvotusta. Se pikkasen mietityttää tietysti, että josko on, niin mitä sitten. No, sitten en tiedä.. Odotus päivää kohtaan on kuitenkin kova, ja pääsee näkemään pikkusta taas pienen hetken. Vielä puoltoista viikkoa. <3

9 weeks

Ja niille, jotka miettivät pahoinvointirannekeita, niin suosittelen ehdottomasti ja hyvin lämpimästi. Ne auttaa sellaseen kokoaikaseen kuvotukseen ja etovaan olotilaan hyvin. Tänään tosin kyllä tuli pönttö korkattua, mutta muuten olo ollut ihan hyvä. Siihen kyllä varmasti vaikutti, kun aamulla koiran kanssa oltiin ulkona ja palkitsin sitä nakeilla, hississä kun kumartusin ja otin pantaa kaulasta pois, osus oikeen makosasti nakkinen hengitys liian lähelle omaa hengitystietä, sillon tuli kiire. Yhh, ko mietinki.

Hyvillä oloilla ja mielin kuitenkin tämä päivä eteenpäin.