Näytetään tekstit, joissa on tunniste sydänäänet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sydänäänet. Näytä kaikki tekstit

perjantai 27. syyskuuta 2013

Sydänääniä ja työjuttuja

No vooi höntti. Yritin ensimmäistä kertaa nauhottaa koneelle noita sydänääniä tuolla dopplerilla ja vihdoin viimein pitkän säätämisen jälkeen sain ton mikkisysteemin toimimaan ja sainkin nauhotettua. Ne kyllä on ihan oudon kuulosia koneella kun rutisee ja surisee hirveesti. Että kivempi kuunnella siis ihan noilla kuulokkeilla pelkästään. 

On tainnu pikkasen kohtu nousta tuolta lonkkaluiden välistä, kun äänet kuulu paljon ylempää ja nyt ne kuulu jopa ihan keskeltä vatsaa, kun ennen on löytyny vaan vasemmalta puolelta eikä edes oikealtakaan ollenkaan, paitsi nyt. Eikä ollu enää pelkkää viuhviuhviu vaan melkeempä pampampam -ääntä. Ehanaa! <3 Voi pikkunen. Voi ihanuutta.

Nojuu, sittenhän mä yritin saada ton yhden nauhotteen tähän ladattua, mutta enhän mä osaa kun ei se ole kuva eikä se ole video, ei se hyväksy sitä kumpanakaan. Että en sitten tiedä onko se mahdollista ollenkaan, eikai sitten.. Mieskin on vanhempiensa luona yötä, kun jotain hommia auton kanssa, niin en voi siihenkään turvautua kun en osaa. Oon vaan tämmönen käsi kaiken tietotekniikan kanssa, ei voi mitään. 

Tänään btw otin yhteyttä mun vanhaan opettajaan, jolle syntys lapsi kesäkuussa, että mitä mä teen kaikkien yritysasioiden kanssa. Niin sain häneltä monta hyvää vinkkiä ja ajatusta mistä lähteä liikkelle ja mitä tehdä tulevan vuokralaisen kanssa. Soitin jopa työkkäriin et sais auttaa mua tosiaan sen työilmotuksen kanssa, mutta se oli menny jo kiinni, niin maanantaina sitten uudelleen. Tiistaina olis vaan hyvä päivä kun on vapaata ja meillä aamulla 8 aikaan neuvola, niin voisin siitä sitten kipitellä suoraan sinne autettavaks. Melkeen jo ajattelin että kyllä sielä varmaan aikaa on, kun ihmiset on töissä aina päivisin, mut sitten taas tajusin.. Hyvä minä. Lahopää musta on tullu ja jos pahemmaksi menee, niin en välttämättä halua itte olla paikalla kokemassa sitä. Pelottaa ihan.  




maanantai 2. syyskuuta 2013

11+3 ja ultra

Perjantaina oli ultra. Siinä huoneeseen ootellessa tuli selvästi mieleen sillon lapsettomuustutkimusten aikaan kun kävin ko. herralla. Se oli todella epämiellyttävä ja kovakouranen. Ja niinpä oli nytkin! Se vaan tunki kaikki laitteet sisään, kun mussa olis mitään tuntoa ollenkaan. "Pidä jalat auki" se vaan huus, kun sattumuksen vuoks ne menee automaattisesti kiinni. Sitte se selitti kaiken semmosessa kymmenessä sekunnissa että tossa on toi ja toi. Samalla kun se lääkäri selitti asioitaan, alko tää toinen hoitaja vänkäämään mun kanssa noista viikoista samaan aikaan, multa meni kaikki sydänäänet sun muut ohi. Se paha mieli sen jälkeen oli taas hirveä. Mitä helvettiä tollaset ihmiset on tolla alalla, jollei voi normaalisti kohdella asiakkaitaan, lisäks kun toi mies vaikutti siltä, että hänen mielestään naiset ei oo yhtään mitään ja paljon alempi arvosia kun hän. Kunhan ei IKINÄ tartte sille enää mennä!

Kun se hoitaja selitti, että nyt sitten on 11+5 ja sanoin että ekan ultran koon mukaan ollaan menty, eli ois nyt sitten 11+0. Niin alko vänkäämään, että kun se on 6 päivää sinne tänne niin sillä ei ole mitään väliä. Sama lasketusta ajasta, kun kuukautisten mukaan neuvola sano sillon 16.3., ekassa ultrassa sano et todennäkösin on 23.3., nyt tässä tän lääkärin ultrakuvassa lukee 20.3. ja alko mulle vihasesti sanomaan että sitä ei lähetä muuttamaan sitä 16.3. että se on nyt sitte se!

Ultras myös vatsapeitteiden päältä, että saatiin profiilikuvaa, valmiiks ko tuli, niin heitti mun vattalle kasan paperia ja sano että pyyhi ittes noihin. Miehen ilme oli koko aika myös aikamoinen. Katteli sitä touhua että mitäs helvettiä täällä tapahtuu.

Meidän eka ultrakin oli hieman mieltä pahoittavaa, kun kesti varmaan sen 15 sekuntia ja nopeella puheella, että yksisikiöinen raskaus, sydän lyö hyvin (vaikkei niitä kuullut), kaikki hyvin, tossa kuva, kiitos moi. Sitte huoneen ulkopuolella me seistiin suu auki ultrakuvan kanssa, että niiin, meille tulee vauva.

Ja mä niin päätin, että seuraavassa ultrassa mikä onki sitten rakenneultra puolessa välissä, sanon tälle kätilölle, että on ollu huonoja kokemuksia näistä, että voisko hän olla se joka selittäis asioita ja näyttäis meille pikkusta kunnolla. Toivottavasti. Suunsa tietysti vois aina avata tommosissa tilanteissa, jos ei mee niin kuin itse toivois, mutta jotenkaan en saa suutani auki noissa tilanteissa.

En tiedä onko muilla ollut millasia kokemuksia ultrista, mutta kavereilta kuullessa kaikki on sanonu, että heille on tarkkaan selitelty kaikkea ja näytetty hitaasti ja saanu kattella ko vauva liikuskelee. Olis kiva kuulla jos jollain muulla ollu samankaltasia kokemuksia lääkäreistä.

Nyt kuitenkin, kuvia pikkusesta. <3





Ensimmäinen kuva vissiin oli joku kuva sydämensykkeistä. Keskimmäinen mielestäni kaikista selkein, mutta tää viiminen on hieman epäselvä, taitaa olla jotain kättä tossa kasvojen edessä. Niskaturvotus oli onneksi onneksi hyvä ja kaikki hyvin muutenki.

Kevättä siis ootellessa kovasti! <3



keskiviikko 21. elokuuta 2013

rv 9+5

Maanantai illalla miehen kanssa yritettiin etsiä sydänääniä, mutta turhaan. En löytäny muutakuin oman sykkeeni. Se olikin se yks spotti eikä mistään vierestä. Eilen illalla sitten miehen lähdettyä käymään kaupoilla kokeilin mielenkiinnosta josko nyt löytyis ja sieltähän ne noin 10 minuutin jälkeen löytys. Soitin taas innoissani, että ne kuulus ja taas harmitteli kun ei ollut paikalla. Se on jotenkin helpompi lähteä kokeilemaan tuuria kun on yksin, eikä toisen, saatika oma turhautuneisuus auta asiaa yhtään. Päätin etsiä miehelle sykkeet kuuluviin kotiin saavuttua. Olin jo vähällä luovuttaa 25 min jälkeen, mutta sitten ne löytys! Ja se ilme miehen kasvoilla kun silmät suureni ja suu venys korviin, ihanaa! Kaikki tulee hänellekkin varmasti hetki hetkeltä konkreettisemmaks tollasten asioiden vuoks. Täytyyki yrittää tallentaa koneelle tätä meille ihmeellistä hetkeä, jos vaikka osaisin.

Meillä on 30.8. ultraääni, jossa tutkitaan onko niskaturvotusta. Se pikkasen mietityttää tietysti, että josko on, niin mitä sitten. No, sitten en tiedä.. Odotus päivää kohtaan on kuitenkin kova, ja pääsee näkemään pikkusta taas pienen hetken. Vielä puoltoista viikkoa. <3

9 weeks

Ja niille, jotka miettivät pahoinvointirannekeita, niin suosittelen ehdottomasti ja hyvin lämpimästi. Ne auttaa sellaseen kokoaikaseen kuvotukseen ja etovaan olotilaan hyvin. Tänään tosin kyllä tuli pönttö korkattua, mutta muuten olo ollut ihan hyvä. Siihen kyllä varmasti vaikutti, kun aamulla koiran kanssa oltiin ulkona ja palkitsin sitä nakeilla, hississä kun kumartusin ja otin pantaa kaulasta pois, osus oikeen makosasti nakkinen hengitys liian lähelle omaa hengitystietä, sillon tuli kiire. Yhh, ko mietinki.

Hyvillä oloilla ja mielin kuitenkin tämä päivä eteenpäin.






maanantai 19. elokuuta 2013

Kotidoppler

Olen jo pitkään ennen raskautta haaveillu kotidopplerista, että sitten kun aika on, niin haluan mahdollisuuden saada kuulla sydänäänet. Tilasin laitteen jo varmaan rv 5, vaikka tiesin että menee vielä pieni tovi ennen kuin mitään kuuluu. Raskauskeiju.fi:stä Angel Sound. Toimii todella hyvin ja on kahdet kuulokkeiden paikat ja piuha millä voi tallentaa otoksiaan koneelle. Ollaan muutaman kerran kuunneltu mun vatsan toimintaa ilman sydänääniä. Itse ultraäänigeeliä ei ostettu, vaan vesiliukonen rasva toimii tosi hyvin.




Tässä aamulla kun nämä kuvat tänne napsisin, iski himo kokeilla taas laitetta vaikkei sieltä mitään vielä kuuluisi, kun olen lukenu että joku on saanut sydänäänet kuuluviin rv 10+jotain aikaisintaan. Meillähän on nyt rv 9+3 meneillään. Laitteen löin vatsalle, niin siinä se oli! Kovaa löi sydän herran jestas. <3 Mun pikkunen! En ehkä kestä.

En ymmärrä millä tuurilla sain laitteen oikeelle kohdalle, kun aiemmin kuunneltua oon käyttäny laitetta paljon alempana, kun kokemuksista luettuani oon saanu kuvan että äänet kuuluu niin alhaalta ettei uskois. Spotti oli jossain 10cm navasta alaspäin, ja kun liikuttelin niin se olikin se ainoa kohta mistä äänet kuulus. Joten aivan tuurilla mentiin. Miehelle soitin heti ja oli kyllä harmissaan kun ei ollu paikalla, mutta en mä oliskaan kuunnellu jos hän olis ollu paikalla, kun oli vaan semmonen "mä nyt kokeilen vaan" -homma. Toivottavasti illalla löytyy hyvin äänet, että pääsee hänkin fiilistelemään ja kuulostelemaan omaa pikkustaan. <3

Mieli on ihan huikee ja mahtava, näillä mennään loppupäivä! 

Ihanaa päivää muillekin!