Rakenneultra

Tänään se kovin odotettu päivä sitten vaan saapus, vaikka se sillon elokuussa tuntus kun tän ajan sai, että siihenhän on vielä niin ikuisuus! Mitä lähemmäs päivä tuli, sen vähempi sitä jännitin, odotin tottakai mutta pelkällä hyvällä. 

Siinä aulassa kun odoteltiin, alko vatsassa jännitys oikee kunnolla ja sillä sekunnilla päästiinkin sisään. Onneks oli aika heti aamusta ja vastassa tällä kertaa oli kaks oikeen ihanaa kätilöä. Kerroin näistä meidän huonoista ultrakokemuksista ja nyt sitten menikin niin päin, että toinen niistä oli harjoittelija ja teki sen koko saman tutkimuksen tän ensimmäisen kätilön jälkeen, joten saatiin pikkusta ihastella ihan tupla-ajan! Kätilö selitti koko ajan mitä se tutkii, mitä se näkee, missä on mikäkin ja mitä tapahtuu. Oli ihana nähdä kun pikkunen pisti oikee kuunnon muuvsseja menemään eikä millään meinannu pysyä paikallaan. Facepalmailtiin ja ihmeteltiin varpaita, availtiin suuta ja heristeltiin nyrkkejä. Ihanaa. <3 Myöskin se, että tunsit ja näit liikkeet samaan aikaan oli iha mieletöntä. 

Kaikki jutut oli ihan niinkun pitääkin olla. Ja saadaan jäädä odottamaan tervettä pikkusta maailmaan. Kyllä sitä hiukan mukavimmin mielin jatkaa etiäppäi, kun joku sen sulle näyttää ja kertoo, että kaikki vastaa raskauden kestoa ja asiat on hyvin.

Ja kyllä se nyt siltä näyttää, että meijän perheestä tulee miesvoittonen. Ihan mahtavuutta! Ei kyllä yhtään ollu epävarmaa mitä siellä jalkojen välissä seilaili. Se on vaan ihmeellistä, miten oma mieli voi olla niin väärässä. Mun pää meni kyllä ihan sekaisin koko ajatuksesta, mutta siis pelkällä hyvällä vaan. Se sekasuus kuitenki unohtu sillä hetkellä, kun näki sen onnellisen hymyn miehen kasvoilla! <3

Pikaista uutisointia

Voi taas kaikkea uutta ihanaa. Yllätys vaan, että olin taas perjantaiyön yksin kotona, kun huomasin illalla sänkyyn mennessä selällään maaten joidenkin voimakkaimpien potkujen näkyvän jo selkeästi ulospäin. Oli pakko soittaa miehelle tästä uutisesta, ja sitä manausta taas kun ei oo itse paikalla! Mitäs onnistuu aina olemaan poissa kun kaikkea uutta tapahtuu. No okei, eipä hänellä tainnu taas paljon olla vaihtoehtoja tilanteeseen, mutta kuitenkin. Toivon mukaan hän pääsis mukaan tähän uuteen ihmeeseen vaikkapa jo tänä iltana, ettei tapahdu samallalailla kun ensimmäisiä kertoja doppleroinnissa. Löysin sydänäänet yksin ollessa, mutta yhdessä ollessa siitä ei aluks meinannu tulla mitään.

On kyllä niin jännää, että joku kasvaa susta ja elää sun sisällä, tunnet sen liikkeet ja se aistii susta kaiken. Aika huisia pakko myöntää. Varsinkin kun kaikki on niin uutta, ihmeellistä ja tapahtumassa ensimmäistä kertaa. 

Onnen kuplia

Hui kuinka jännää. Iltasin sänkyyn mennessä kun hieman rauhotun, on tullu tavaks hiukan tunnustella oisko masukilla vauhti päällä. Ihan yksittäisiä pieniä liikkeitä olen tuntenu, mutta perjantaina oli ekaa kertaa masussa kyllä möyrintä päällä. Ihan kun perhosia olis lennelly vattassa. Aika hentoisia tuntemuksia, mutta tunnettavissa kuitenkin! <3 Voi tätä onnea!

Joinain päivinä tulee näitä onnenpuistatuksia kun tajuan, etten vaihtais elämääni mihinkään. Okei, asunnon vaihtaisin ja koirankin joinain päivinä, mutta muuten en vaihtais sekuntiakaan. Asiat on niin miten oon pitkään niitten toivonu olevan. Lapsi/a siihen unelmaan kuuluu, mutta yks on nyt ainakin hyvällä tulollaan! Vielä kun löydettäis se ihana asunto jostain ihanasta paikasta ja tosta sekopää koirasta kuoriutuis puolessa vuodessa jotain ihanaa. Sitte kaikki ois bueno!

Perjantaina käytiin Vauvatalo Johannassa sivistämässä itteämme vaunu ja turvakaukalo asioilla. Mentiin sinne pää pyörällä ja lähdettiin sieltä vielä enemmän sekasin kaikista asioista. Hiukan selvis, että Emmaljungan yhdistelmävaunut haluttais ja itse ihastuin siihen City cross -malliin. Tais noista olla se kevyin ja ketterin, ainakin myyntipuheiden perusteella. Kunhan on isot renkaat ja umpikumia, ettei tartte niitä pumppailla hirveessä kiireessä ja ärsytyksessä. Ja mä kun olen tämmönen väritarkka ihminen, niin se vaunujen väri on se pääjuttu, ja ulkonäkö muutenkin. Mustat tai harmaat ois jees, itte ihastuin niihin vaaleisiin, mutta järkihän sen myös sanoo ettei vaaleita rattaita! Myös vaunuihin saatava turvakaukalomahdollisuus oli noissa, mikä on hyvä juttu!

Eilen myös tilattiin lastenhuone.fi:stä sitteri ja leikkimatto (linkki), kun tää itse kauppa josta niitä sais on jossain Valkeakoskella ja taisko toinen eri liike olla jossain Espoossa. Oli siis helpompi tilata ne sitten ja katsoa millaset ne on. Nyt sitten ei vaan saa enää kattella noita asioita, vaan keskittyä muihin hankintoihin. Tota Mamas&Papas -sarjaa meinaa en oo ainakaa missään törmänny että löytyis täältäpäin. Ja jos löytyy, niin saa toki valaista typerää!

Nyt ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille, nautitaan tähtitansseista ja pakkohan se on bb-finaaliakin vähän seurata.