Raskausajan yläselkäkipu ja rits

Se on kyllä jotain ihan hirveetä, kun alkaa oma keho toimimaan vastoin kaikkia sääntöjä, etkä voi itse niihin mitenkään vaikuttaa. Se, että oma kroppa menee toimintakyvyttömäksi, mieli toimii samanlailla kuin ennenkin, kroppa ei. Mä en taida tänä loppuaikana saada nauttia enää yöunistani makuuasennossa kun ei selkä kestä sitä enää alkuunkaan. Istuvalteni olen muutamat yöt nukkunu ja näin taitaa mennä sitten loppuun asti. Ei siinä mitään hyviä unia tule, kun heräät semmoset keposet 20 kertaa yössä, mutta kunhan nyt ees muutaman tunnin nukkuis että jaksais nää loppupäivät töissä. On tää kyllä suoraan sanoen ihan helvetin perseestä, enkä halua miettiä onko tää sitä pahinta, vaiko paheneeko se tässä vielä sen 8 viikon ajan. Luojalle lisäkiitosta noista hierontaistuimista, niissä on menny monet yöt, kun menee selkä niin lukkoon ettei tiedä enää miten päin olla. Itku ei oo kaukana ja meinaa seisovalteen nukahtaa, kun on niin järkyttävän väsynyt! Olen nyt lyhentäny mun työviikkojani sen verta, että olen joka toinen päivä töissä ja ihan vaan tän takia. Muuten mulla ei olis mitään valittamista ja olo olis suhteellisen hyvä. Kaikista oudointa koko hommassa on se, ettei kyse ole ala- tai ristiselästä, vaan yläselästä ja lapojen välistä kainalosta kainaloon tuntuun, kuin joku kiristäis liinaa rinnan ympäri ihan täysiä. Olen yrittäny löytää kohtalokumppaneita tässä asiassa, mutta tuntuu että monia vaivaa just nää alaselkävaivat. Yhden kirjotuksen löysin ja tuntus ihan omalta tekstiltäkin vielä.

"Nyt on rv 29 menossa ja viikko sitten alkoi voimakas yläselkäkipu. Kyseessä lienee vanha vaiva joka nyt on taas vaivata. Kipu on niin voimakasta etten pysty nukkumaan kuin korkeintaan tunnin kerrallaan ja makuuasento on yhtä tuskaa. Nousin viimeyönä kolmen aikaan ylös vaikka olin puoli kahden maissa ottanut kaksi panadolia, mutta tuo kyseinen särkylääke ei auta yhtään. Istuin sitten sohvalla kaksi tuntia ja käveleskelin ympäri taloa. Kipu hieman helpottaa päivisin kun ei makoile ja on kokoajan vähän liikkeessä, mutta pitäähän minun saada nukuttuakin."

Että näin, näillä mennään sitten luultavastikin loppuun asti. Mua on vaan alkanu kauhistuttamaan josko tää kipu ei lähdekkään masukin ulostauduttua, kun tuntuu että haluis jonkun rusauttavan selän oikeen kunnolla oikeeseen asentoon. Voi kun tää selkätuska olis vaan ohi.. Ja viikonloppuna tapahtuva muutto ja tää pakkaaminen, nosteleminen ja  touhuuminen ei oo auttanu asiaa kyllä alkuunkaan. Tää viikko kun on ohi, tai olis edes lauantai-ilta, niin mä huokasen helpotuksesta, sitten kun äippäloma alkaa, huokasen muutaman kyyneleen kera.

Ja joo kyllä, lisää ihanuutta tässä kropassa.. Mun jenkkikset sano RITS !! Ne on kyllä jotain vanhoja teinivuosien arpia, mitkä on nyt ottanu sitten itteensä lisää pituutta. Toivottavasti ne ei enää tosta pitenis tai lisenis, ainakaan siirtyis tuolta tuohon itse vatsanseudulle. Osais vaan kantaa tämmöset ylpeesti joinain taisteluarpina, mutta ei. Lisäkamaluutta tähän kroppaan vaan.

Valivalivali valivali... kiitos ja anteeks.

Järkytystä

Pikku vinkki varsinkin ensiraskailijoille ja ei-synnyttäneille muutenkin; Älkää MISSÄÄN NIMESSÄ googletoiko raskausarpikuvia ihan oman mielenterveytenne vuoks!! Tyhmä minä! Ehkä pieni turhamaisuus nostaa päätään mussa tällasissa asioissa. Ei voi mitään. Rumia ne on vaikka kuinka ihanan vuoksi niitä on sitten tullutki.

Päätin, että vatsan rasvailu alkaa mielummin liian aikasin kuin liian myöhään ja oon nyt iltasin yrittäny muistaa rasvailla vatsan seutua, jospa se sitten palkitsis myöhemmin arvettomuudella. On mulla nk. raskausarpia teinivuosilta jenkkiksissä, reisissä sekä rintavarustuksessa. Mutta, ne ei oo koskaan ollu mitään punasia revenneen näkösiä, ehkä hieman vaaleenpunasia, mutta ihan valkosia pieniä nykyään, eikä ne oo ikinä haitannu mun elämää millään lailla. Tää mun mielikuva raskausmahasta, jossa on näitä arpia on, on nyt ainakin ton hetken aivosulun jälkeen aivan järkyttävä! Keskustelupalstoilla suositellaan The Body Shopin kaakaovoidetta. Kaipa mä kipinkapin rynnin Body Shoppiin ostamaan kaikkia ihmerasvoja! Jumankekka! Ainoa on vaan, että kestänkö jonkun kaakaon tuoksut ihollani vai tuleeko niistäkin pahoinvointia kerrakseen. Olkoot sitten mitä rasvasta voidetta vaan, jotain mikä mahdollisesti antais uskoa seuraavista arvettomista kuukausista. 

Kuva: thebodyshop.fi

                          -----------------------------------------------------------------------


VAROTUS; mun on pakko liittää yks kuva tänne, mikä sai mun mielen järkkymään loppuiäksi! Kannatan kyllä silmien sulkemista tiiviisti kiinni! Ihan oikeasti.

Kuva: Google

Niin, että anteeks hirmusesti jos tää nyt loukkaa jotain raskausarpia omaavaa ylpeää äitiä, mutta onhan toi nyt aivan järkyttävää mihin kuntoon oma keho raskaudesta voi mennä. Kyllä mä täällä sitten itken teille arpikohtaloani myöhemmin, kun mulla nyt selkeesti on ollu aiemminkin taipumusta arpeiluun, vaikka en oo raskaana ollutkaan. En edes kehtaa sanoa mitä suustani pääsi kuvan nähtyä. Kuitenkin vielä kerran, AI KAMALA!! Yritän saada unta ens yönä. Kiitos ja anteeks.