Turhauttavaa tiistaita

Oon tässä hieman pohdiskellut, että kauanhan mahtaa mennä kun keho alkaa olemaan taas normaaliolotilassa.
Odotan edelleenkin noiden tikkien täysin parantuvan. On parempia ja huonompia päiviä, mutta kai sekin on yhteydessä lepäämiseen, liikkumiseen ja istumiseen. Odotan kovasti kuukauden päästä olevaa jälkitarkastusta ja sitä tuomiota kuinka kamalaan kuntoon oon kroppani päästäny, eikä liikuntaa voi vieläkään aloittaa.

Saatika!

Lantiopohjanlihakset... huhuuu.. niistä ei pitäis olla mitään kirjotettavaa, kun ne näyttää kadonneen johonkin hyvin hyvin olemattomiin. Okei, olin tyhmä ja naiivi, kun en raskausaikana niitä harjottanu ollenkaan, olenhan mä nuori ja terve ja palaudun helposti. Yep, my ass!!
Paino sun muut asiat mä voin ottaa vielä rennosti, mutta tätä en! Oonkin tässä ottanu tehtäväkseni päivittäin yrittää muistaa hieman harjoitella näitä kyseisiä lihaksia.
Netistäkin jopa etin eri harjotteita ja tietoa asiasta. Näiden mansikan haukkaamisharjotusten luulis toimivan! Ihme touhua kyllä. Mansikoita ja näköalahissejä..

Toinen asia mistä mun oikeestaan piti kirjoittaa on tuo Doomoon imetystyyny. Ei oo kyllä ollu parempaa ostosta kun tuo. Kuinka se palveli mua öisin läpi raskauden. Kuinka ihana sen kanssa on makoilla hyvässä asennossa. Kuinka siitä saa hyvän selkätuen vaikka sängyssä istuessa. Kuinka mukava on syötellä tuota poikaa, kun on hyvä tuki sylissä, eikä hartiat ja selkä oo koko ajan ihan jumissa. Ihan pikkasen on vaan saanut tuo tyyny damagea pukluista ja tän ruhon painosta. Onneks on irrotettava päällinen ja lisätäytteen ostomahdollisuus kun tilanne alkaa näyttää siltä.

Ja kaiken kruunaa se, miten tuo poika viihtyy hyvin tuon päällä turvallisesti, eikä pääse kierähtämään tyynyltä alas.

Mä kyllä siis liputan tuon tyynyn puolesta aivan kympillä! Eli jos joku vaan harkitseekaan, OSTA SE. Hintava? Ehkä. Sen arvonen? Todellakin! 
Itse ainakin oon tehny hitosti turhempia sekä kalliimpiakin ostoksia. 

Nyt yritän saada tehdyksi kaikkia hommia mitä oon lykänny vaan päivästä toiseen ja jopa viikosta seuraavaan. Sais edes vaikka suunniteltua noita ristiäisiä hieman. On mulla sentään jo kutsuttavat paperilla. Edistystä.

Tähän loppuun vielä hieman paino-ongelmaisen tän hetken fiiliksiä!

Aika juoksee, minä en

Huhhei miten aika rientää! En edes tajua, että ollaan huomenna oltu jo kaks viikkoa kotona. Päivät menee ihan hirveen nopeeta ja tuntuu ettei aika riitä mihinkään. Jollei poika kaipaa huomiota, niin sitä todellakin vaatii tuo koira. Monesti miettiny istuvani koneelle alas, muttei se vaan oo onnistunu, kun jommalla kummalla jotain meneillään. Muutenkaan oikeen muista mitään viime viikosta..

Ollaan oltu pojan kanssa niin laiskaa porukkaa, että ollaan heräilty vasta siinä kymmenen yhdentoista aikoihin. Muutenkin herätään vaan kerran yöllä syömiskelemään, niin on menny kyllä todella ihanasti kaikki. Pikkusen on alkanu tuo maha vaivaamaan, minkä luulen noiden D-vitamiinien aiheuttavan, eli ei auta kun vaihtaa nuo maitohappobakteeri- ja D-tipat toiseen.

Imetyksen suhteen oon todella pettyny itteeni, mutta oon tässä nyt parissa viikossa tajunnu sen, että mä olen pojalle paljon rennompi ja ihanampi äiti, kun en oo koko ajan ahdistunu ja stressaantunu. Jotenka olen siis loppettanu koko touhun ja alottanu pullottelun. En oikeestaan jaksa sen enempää selittää asiaa muutakun että se vei joka kerralta semmoset 1-1,5 h, jonka jälkeen jouduin vielä pullottelemaan, kun ei poika saanu riittävästi maitoa musta. Koin asian liian ahdistavaks, niin se sai riittää. Muutenkin kun jouduin koko ajan käyttämään niitä rintakumeja, kun ei siitä muuten senkään vertaaolis tullu mitään, niin se maidon nousu hidastu ihan hirveesti. Ja joltain keskustelupalstalta löysin ihanan kommentin asiaan liittyen.

"Kaikki,minkä äiti kokee oman jaksamisensa kannalta hyväksi, koituu vauvan eduksi. Korvikkeet on hyviä ja jos imetys on hankalaa tai ei onnistu, niin ennemmin pullo kuin jatkuvasti imetyksen kanssa tuskaileva äiti! Äiteinä joudutaan murehtimaan isommistakin asioista, joten tästä ei tarvitse!"
  
Että kiitos tuon kirjoittajalle, siitä tuli parempi mieli asian kanssa tuskailevalle. Nojoo, se siitä.

Painoa on tässä kahdessa ja puolessa viikossa lähteny -14 kg. Vielä toiset samanlaiset, niin ollaan samoissa mitoissa kun raskauden alussa. Huh huh sanon minä!
No iteppä oon ruokaa tätä ääntä kohti lapannu, oma vika ISO sika!!

Hahhah, vaikkei kyllä naurata pätkääkään. Ja kerrottakoot, että tuo ensimmäinen kuva on tosiaan viime juhannuksena otettu _ennen_ raskautta. En siis juonut raskausaikana. Tsiisus tää ruho. No tästä se lähtee!

Ruho tällä hetkellä

Ja vielä mun pientä rakkautta! ♥ ♥ ♥

Raskausajan yläselkäkipu ja rits

Se on kyllä jotain ihan hirveetä, kun alkaa oma keho toimimaan vastoin kaikkia sääntöjä, etkä voi itse niihin mitenkään vaikuttaa. Se, että oma kroppa menee toimintakyvyttömäksi, mieli toimii samanlailla kuin ennenkin, kroppa ei. Mä en taida tänä loppuaikana saada nauttia enää yöunistani makuuasennossa kun ei selkä kestä sitä enää alkuunkaan. Istuvalteni olen muutamat yöt nukkunu ja näin taitaa mennä sitten loppuun asti. Ei siinä mitään hyviä unia tule, kun heräät semmoset keposet 20 kertaa yössä, mutta kunhan nyt ees muutaman tunnin nukkuis että jaksais nää loppupäivät töissä. On tää kyllä suoraan sanoen ihan helvetin perseestä, enkä halua miettiä onko tää sitä pahinta, vaiko paheneeko se tässä vielä sen 8 viikon ajan. Luojalle lisäkiitosta noista hierontaistuimista, niissä on menny monet yöt, kun menee selkä niin lukkoon ettei tiedä enää miten päin olla. Itku ei oo kaukana ja meinaa seisovalteen nukahtaa, kun on niin järkyttävän väsynyt! Olen nyt lyhentäny mun työviikkojani sen verta, että olen joka toinen päivä töissä ja ihan vaan tän takia. Muuten mulla ei olis mitään valittamista ja olo olis suhteellisen hyvä. Kaikista oudointa koko hommassa on se, ettei kyse ole ala- tai ristiselästä, vaan yläselästä ja lapojen välistä kainalosta kainaloon tuntuun, kuin joku kiristäis liinaa rinnan ympäri ihan täysiä. Olen yrittäny löytää kohtalokumppaneita tässä asiassa, mutta tuntuu että monia vaivaa just nää alaselkävaivat. Yhden kirjotuksen löysin ja tuntus ihan omalta tekstiltäkin vielä.

"Nyt on rv 29 menossa ja viikko sitten alkoi voimakas yläselkäkipu. Kyseessä lienee vanha vaiva joka nyt on taas vaivata. Kipu on niin voimakasta etten pysty nukkumaan kuin korkeintaan tunnin kerrallaan ja makuuasento on yhtä tuskaa. Nousin viimeyönä kolmen aikaan ylös vaikka olin puoli kahden maissa ottanut kaksi panadolia, mutta tuo kyseinen särkylääke ei auta yhtään. Istuin sitten sohvalla kaksi tuntia ja käveleskelin ympäri taloa. Kipu hieman helpottaa päivisin kun ei makoile ja on kokoajan vähän liikkeessä, mutta pitäähän minun saada nukuttuakin."

Että näin, näillä mennään sitten luultavastikin loppuun asti. Mua on vaan alkanu kauhistuttamaan josko tää kipu ei lähdekkään masukin ulostauduttua, kun tuntuu että haluis jonkun rusauttavan selän oikeen kunnolla oikeeseen asentoon. Voi kun tää selkätuska olis vaan ohi.. Ja viikonloppuna tapahtuva muutto ja tää pakkaaminen, nosteleminen ja  touhuuminen ei oo auttanu asiaa kyllä alkuunkaan. Tää viikko kun on ohi, tai olis edes lauantai-ilta, niin mä huokasen helpotuksesta, sitten kun äippäloma alkaa, huokasen muutaman kyyneleen kera.

Ja joo kyllä, lisää ihanuutta tässä kropassa.. Mun jenkkikset sano RITS !! Ne on kyllä jotain vanhoja teinivuosien arpia, mitkä on nyt ottanu sitten itteensä lisää pituutta. Toivottavasti ne ei enää tosta pitenis tai lisenis, ainakaan siirtyis tuolta tuohon itse vatsanseudulle. Osais vaan kantaa tämmöset ylpeesti joinain taisteluarpina, mutta ei. Lisäkamaluutta tähän kroppaan vaan.

Valivalivali valivali... kiitos ja anteeks.

Hankintoja ja haaveita

Mulla onki taas maailman suurin ongelma. Nimittäin en löydä haluamalleni lipastolle senlaisia ovennuppeja enkä sellaista hoitoalustaa kun haluaisin.. Typerää? Tiedän.

Elikkä asia koskee nyt hoitopöytää, mitä en haluais vauvalle ostaa, koska tunnen sen olevan jonkin verran turha kapistus ainakin sitten kun poju kasvaa sen verta ettei sille ole enää käyttöä. Siks aluks mietin pinniksen päälle tulevaa hoitotasoa, mutta kun meille tulee nyt se Stokken pyöreä/ovaalin muotonen sänky, en tiedä miten noi tasot siihen sopii, ei varmastikkaan kovin hyvin. Joten meinasin hankkia ihan valkosen laatikollisen lipaston, johon päälle sitten tulee joko ostettu tai itsetehty hoitotaso. Lipasto ja taso näillä näkymin löytyis ihan Ikeasta, ainoo että toi taso ei oo ns tarkotettu tuohon lipastoon, joten se ei oo ihan yhtä leveä kuin tuo lipaston päällinen niin jää vähän puolitiehen, muttei se sitten ongelma tuu olemaan, syvyys on kuitenkin oikea.

Tohon lipastoon siis vaan haluaisin sellaiset timantti ovinupit ja oonki sellasiin törmännyt miljoona kertaa, mutta nyt sitten kun olis tarve, ei löydy mistään. Ainakaan netistä. Pieni kutina persuksissa olis, että siellä 110-tien varrella olevassa Kasvihuoneilmiössä olisin niitä ainakin nähnyt, mutten nyt kuitenkaan sinne asti lähden ajamaan vaan pienen kutinan takia. 

Nuppi jonkalaista olen hakenut ja jos joku vaan tietää mistä noita saa tai törmää jossain niin infoa kiitos tännepäin!

Löysin nyt kuitenkin kolme eri vaihtoehtoa, joita oon funtsinut, ongelma on vaan se että kun vaihtoehtoja on kolme, on myös kolminkertanen vaikeus päättää!

Toi ensimmäinen on todella kaukana siitä mitä ensin hain, mutta löytyis kivasti ihan Stokkalta. Noi kaks muuta on Amalian olohuoneesta, mikä sijaitsee Kausalassa, onneks verkkokaupat keksitty! Keskimmäinen sit taas on ehkä lähintä mitä aluks mietin, tykkään myös viimesimmästä, mutta tuo kukkanen tossa keskellä pistää kyllä jonkun mussa sanomaan ei, ehkä vähän liian mammalamainen. Googlailtuani lisää löysin muutaman oikeanlaisen, mutta toisen verkkokauppa on lopetettu edellisvuonna ja toinen oli tilannu ne jostain ebaystä. Ehkä mä tyydyn siis kuitenkin ihan noihin lähempänä oleviin vaihtoehtoihin.

Toinen minkä piti olla ongelma ei näköjään enää olekkaan. Oon havitellut tuota NG Baby Big Star -hoitoalustaa mikä on ollu joka paikasta tilapäisesti loppu, mutta nyt oli sitten tullut niitä lisää ja laitoin heti äkkiä tilaukseen!

Tätä ihanuutta odotellessa! Vielä muutamia viikkoja ja pääsen niin hypistelemään ja laittamaan vauvan huonetta! Tärinäjännitys!

Ravintolisiä

Mua on kovin alkanu kiusaamaan öisin pohkeiden suonenvedot. Tosi inhottava tunne herätä vähän väliä niihin. Onneks oon aina heränny siihen heti niin oon saanu sen laantumaan ihan vääntämällä pohjetta toiseen suuntaan, eikä oo vielä päässy oikeen kunnolla juntturaan, koska siinä ei oo ikinä itku kaukana! Ostin viime viikolla magnesiumia ja otinkin sitä muutamien päivien ajan, enkä muista noiden kiusanneen mua niinä aikoina, mutta sitten se on jotenki taas jääny niin on tullu kivut takas. Samalla ostin Omega-3 -tabletteja, kun on niitäki pitäny ostaa monet monet kauppakerrat. Tommoset vaan tuppaa aina unohtumaan, kumma kyllä. 

 

Noitten lisäks oon pyrkiny päivittäin syömään noita monivitamiinitabletteja. Alkuraskaus menikin hienosti, mutta sitten taas..niin. Oon noita kyllä tän parin vuoden aikana syöny vähintään epäsäännöllisen säännöllisesti. Aluks söin kyllä toisen valmistajan tuotetta, mutta tuon muutaman euron halvemman hinnan vuoks vaihdoin tohon ja ehkä vielä enemmän sen vuoks, että noi on mukavemman mallisia niellä kun ne toiset pyöreät. 

Lapsesta asti oon ollu tosi huono kaikkien tablettejen syömisessä. Kyllä se siinä teinivuosina sitten parani ja oon tähän asti voinu ihan hyvin saada buranat sun muut alas ilman jäätävää kakomista ja yökkimistä, kunnes sitten nyt. Olin alkuun suht pahoinvoiva kaikkine oksenteluineen ja yökkimiseni. Kuulostaa tyhmältä sanoa, mutta pelkää röyhy saa mut välillä edelleenkin yökkimään. Mies sitä naureskelikin kerran kun syömisen yhteydessä röyhyn tullessa yökkisin kädet suun edessä valmiina lähteä juoksemaan vessaan. "Mitä ihmettä sä oikeen teet?" Hmph. Oikein kaunista! Joten mun aamut nykyään alkaa kauheella taistolla saada noi sadoilta tuntuvat tabletit alas suht kivuttomasti. Jollain lailla hiilihapollinen juoma auttaa tossa hommassa kovin. Että kiitos niille siitä. Ja luojan kiitos noi magnesiumit on sentään pureskeltavia.

Huomenna taas mennään lihoomaan, kun näen ihania kavereita ruoan merkeissä. Oon tässä hyvin saanukki paastottua viime neuvolakerran jälkeen. Noei, en oikeesti paastoa, puputan vaan kaikkea ällöttävän terveellistä.. Sain ehdotettua, että tällä kertaa mennään Svarte Rudolfiin syöppöttelemään. Siitä sitten en tiedä mitkä on muiden jatkosuunnitelmat, mutta kyllä mä voin johonkin istumapaikkaan mennä vellomaan. Mihinkään yökerhollisempaan paikkaan en kuitenkaan halua lähteä. Niinkun ei lähdetty viime viikonloppunakaan, kun serkun synttäreitä oltiin juhlistamassa. Me mentiin kiltisti kotiin karvapojan luokse. <3 

Joten omsnoms kaikille ja hyvät viikonloput! Tää rupeaa suorittamaan tämän ja huomisen päivän työt alta pois ennen viikonlopun alkua.

16+2

Mä oon niin järkyttyny etten ehkä pysty kirjottamaan. Meillä oli aamulla neuvola ja btw oli taas pirun turhaa että mies oli mukana, kun ei siltä kysytty sanallakaan mitään. En tiedä muuttuuko ne sitten keski- ja loppuraskaudessa, mutta nyt nää kaks käyntiä on hänen kannaltaan ollu todella turhaa. Eikä sillä et hän olis asiasta valittanu tai sanallakaan sanonu, mut itteäni vaan häiritsee. Anyhow, mä niin pelkäsin sitä puntarille nousua, koska tiesin mun painon nousseen jonkunkin verran. Viime neuvola oli siis 1.8 ja näin äkkiä laskettua tasan kaks kuukautta sitten. Nyt huoh. Mun paino oli viime käynnistä noussu KUUS (6!!!) KILOA!! Kuus. Mä en voinu asialle mitään että siinä tilanteessa mun suusta pääsi "hyi helvetti!". Yritti se täti vähän siinä lohdutella, että yleensä niillä keillä on ollu voimakasta pahaa oloa alkuraskaudesta, on joutunu syömään enemmän mitä normaalisti, kun se helpottaa sitä pahoinvointia, jollon paino nousee alkuraskaudesta monesti jonkun verran ja sen jälkeen se tasaantuu, mutta se ei toden totta kyllä helpottanu tossa tilanteessa! Ette tiedäkkään minkä vierailun tein kaupan hevi-osastolle ton jälkeen, sekin jo ihan hävetti. Nyt loppu syömiset! Jumankauta.

Vauvan sykkeet oli hyvät 155 ja verenpaine oli kanssa hyvä 123/71. Sokerirasitustestin tulokset oli kanssa oikein hyvät, mutta joudun niihin kuulemma uudelleen keskiraskauden aikana, kun kuulemma pco-naisilla tää raskausdiabetes riski on suurempi. Mä jo niin luulin, että se oli sillä ensimmäisellä kerralla hoidettu. Oli myöskin kiva saada tietää oma veriryhmä, kun en sitäkään muistanu. Ja tää täti selitti siitä downriskistä meille tarkemmin, että meijän tapauksessa se riski on 1:39 000. Se oli hyvä tieto, kun ei se aiempi kuspäälääkäri maininnu mitään semmosesta. Muutenkin kerroin tästä miehestä, jolla oltiin se niskaturvotusultra ottamassa, että en suostu enää menemään hänelle uudestaan ja kuulemma ei tarvitsekkaan. Ja hyvä niin.

Nyt vaan jäädään odottamaan 31.10 saapuvaa rakenneultraa ja sormet ristiin, että saatais tietää kumpi sieltä tulee. Vaikka tyttöhän sieltä tulee, oon niin satavarma ollu siitä jo ennen raskautta. Sormustestin mukaan, mikä meille tehtiin muutama kuukaus sitten meille molemmille tuli sama tulos ja se oli tyttö-tyttö-poika-tyttö. Että näitä sitten odottelemaan ja toteuttamaan. Mä vielä sen toisen koiran haluaisin, niin kattotaas sitten joskus mimmosella minibussilla me pistetähä menemähä. Haha! Voi olla kyllä hymyt herkässä tollon..

Neuvolan jälkeen suuntasin vielä nokkani työkkäriin tekemään työnhakuilmoitusta äitiyslomasijaisuudesta. Pitäis kuulemma tänään tulla mol.fi:n sivuille. Sanoin joitain asioita mitä haluan siellä näkyvän ja lukevan, mutta muuten annoin osaavalle henkilölle vapaat kädet. Toivotaan kovin että toi kantais hedelmää ja saisin itelleni ihanan vuokralaisen!

Problemoksia

Ultraäänigeeli tuli. Jee. Ja oli hajusteetonta, ihanaa. Ehkä mun olotila muutaman doppleroinnin jälkeen helpottuu, eikä keho yhdistä sitä huonoon oloon. Muutenkin tää huono-oloisuus sais mun puolesta väistyä ja olis kiva saada ne kauan kadottamat energiat takas.

Suurin haaste on kyllä ehdottomasti ollut yhdistää yrittäjyys ja raskaus. Ne ei jollain tapaa tykkää yhtään toisistaan, ounastelen, nimittäin se kun tekee töitä yksikseen, ei paljon jäädä sängyn pohjalle vaikka mieli ja kroppa oliskin sitä mieltä. Vitsi se olis niin helppoa olla jossain vakkaripaikassa ihan missä muualla vaan. Sairaslomapäivistä saa rahaa, liike on auki ja pärjää ilman muavaikka sairastatkin muutaman päivän, sulle kertyy lomia (never höörd), äitiyspäiväraha-asiat ja mammalomat hoituu jotenkin paljon sutjakammin varmasti kun itse miettii, että mitäs helkuttia sitä sitten tapahtuu. Lisäks äitiyspäiväraha määräytyy Yel:n mukaan, nii siinäki on sitte jo miettimistä. Tarkotus mun olis saada tänne jonkunlainen vuokralainen siks ajaks kun olen pois, ettei tarttis ovia kokonaan kiinni laittaa. Ja olen pois kuinka kauan, en tiedä? Ihan ensiksihän mä olin sitä mieltä, että mies jää kotiin ja mun täytyy palata töihin. Sitten se muuttu sen verta, että eihän siitä nyt tule mitään, kanna ensin 9 kuukautta, puske se maailmaan ja lähde töihin! (yeah right?). Noo, venytin aikaa kolmeen kuukauteen ja sitten palaisin töihin (hah). Sitte se venys puoleen vuoteen ja nyt olen jotenkin tuuminu, että kerran se vaan pieni on, että vuoden olen kyllä pois, hitto vie!!

Mun ongelma tässä on, että kun toimin toiminimellä, vaikuttaako se mun äitiyspäivärahaan jos firma tekee tuottoa vaikken itse nostaiskaan palkkaa? Voi oon niin hukassa. Varasin siis itelleni ajan yrityspalvelukeskus Potkuriin, joka autto mua sillon firmaa perustettaessakin. En tiedä onko kelasta paljon vastailemaan vaikka tietäiskin asiasta. Tuntuu, että niiden kanssa saa aina vääntää kättä joka asiasta, eikä ne tosiaan mielellään halua auttaa sua missään asiassa. Ainakaan opiskeluaikoina. Apua, mieli täyttyy taas ahdistuksesta, stressistä ja liian vaikeista kysymyksistä! Yritän nyt heittää noi ajatukset nurkkaan siihen asti, että pääsen niistä Potkurin ovista sisään.

Tässäpä kävi nyt niin, että tää Potkuri-täti soitti mulle, eikä osannu sitten yhtään neuvoa mua tässä äitiyspäiväraha-asiassa, vaan käski mun kääntyä kelan puoleen. Kiitti hitosti. Lisäks kun pyysin siltä apua kertoa mulle tietoa siitä jos vuokralaisen hankin, että mitä tulee ottaa huomioon yms, käski vaan laittaa mol.fi:n ilmotuksen asiasta. ..No täällä nyt olen sormi suussa näitten asioitten kanssa edelleen. Ihan vaikka työsopimuksen kanssa tartten apua, että mitä kaikkea siinä pitää ottaa huomioon ja kaikkea muuta. Kiitos, apua ja auttakaa mua!! Oon hukassa.

Onneks ystävä kävi tässä piipahtamassa Aurinkoisesta tuotujen herkkujen kera, piristi kummasti päivää! <3 Ehkä mä selviin jos muutkin yrittäjä-äidit. Ehkä.

Rv 12+0

Vaikka lääkärin mielestä mennään 12+5. Sen niin väliä varmaan kun kuitenki niin vähän päiviä heittää. Mun täytyy ottaa asia puheeks seuraavalla neuvolakäynnillä 4.10. ja saada hieman selvyyttä asioihin.

Tänä aamuna sain havahduksen. Kiukuspäissäni valitsin vaatteita, kun housut ei mee kunnolla jalkaan, tai jalkaan menee hyvin, mutta se että sais vetoketjun ja napin kiinni ilman että olo on todella tukala ja ikävä. Oon sitte alkanu käyttää leggingssejä enemmän, mutta että löytäisin jonkun kivasti istuvan tunikan tai paitulin, jossa näyttäis edes pikkasen ihmiseltä. Kaikissa näytin jotenki ärsyttävältä pullapossulta.  Turhautumispäissäni huusin itelleni et "näytän helvetti ihan siltä ko oisin raskaana!". Juu u, mmm. Ehkä sä voit vähän näyttää siltä, ..DORKA!




Käytiin viime perjantaina kattomassa muutamia äitiyshousuja, että vois olla kivempi olla, mutten kuitenkaa löytäny mitään mieleistä. Kävin kylläkin vaan H&M:ssä enkä muissa ollenkaan. Yhdet oli kivat, mutta oikea koko puuttu siitä farkkumallista. Meinasin että vois käydä kaupungilla viikonloppuna kokeilemassa onneansa uudelleen. Ja voihan sitä tietty käydä muissakin kaupoissa.




Pahasta olosta en oo vielä päässy ihan täydellisesti eroon, mutta kaipa se alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. On parempia ja taas pahempia päiviä. Päänsäryt ja migreenit on niitä kaikista ilkeimpiä, kun ei sitten saa lääkitä itteensä niin että helppais, vaan otat jotain turhanpäivästä parasetamolia ja yrität nukkua. Mulle kun tuo liikanukkuminenki aiheuttaa päänsärkyä, joka alkaa ihanasti silmistä ja muuttuu migreeniksi. Että ai että! Kyllä ne sitten kuitenki kestää ilman lääkitystä kun tietää minkä vuoksi siinä kärvistellään. <3

 Menispä aika vaan nopeempaa!