perjantai 4. huhtikuuta 2014

Aika juoksee, minä en

Huhhei miten aika rientää! En edes tajua, että ollaan huomenna oltu jo kaks viikkoa kotona. Päivät menee ihan hirveen nopeeta ja tuntuu ettei aika riitä mihinkään. Jollei poika kaipaa huomiota, niin sitä todellakin vaatii tuo koira. Monesti miettiny istuvani koneelle alas, muttei se vaan oo onnistunu, kun jommalla kummalla jotain meneillään. Muutenkaan oikeen muista mitään viime viikosta..

Ollaan oltu pojan kanssa niin laiskaa porukkaa, että ollaan heräilty vasta siinä kymmenen yhdentoista aikoihin. Muutenkin herätään vaan kerran yöllä syömiskelemään, niin on menny kyllä todella ihanasti kaikki. Pikkusen on alkanu tuo maha vaivaamaan, minkä luulen noiden D-vitamiinien aiheuttavan, eli ei auta kun vaihtaa nuo maitohappobakteeri- ja D-tipat toiseen.

Imetyksen suhteen oon todella pettyny itteeni, mutta oon tässä nyt parissa viikossa tajunnu sen, että mä olen pojalle paljon rennompi ja ihanampi äiti, kun en oo koko ajan ahdistunu ja stressaantunu. Jotenka olen siis loppettanu koko touhun ja alottanu pullottelun. En oikeestaan jaksa sen enempää selittää asiaa muutakun että se vei joka kerralta semmoset 1-1,5 h, jonka jälkeen jouduin vielä pullottelemaan, kun ei poika saanu riittävästi maitoa musta. Koin asian liian ahdistavaks, niin se sai riittää. Muutenkin kun jouduin koko ajan käyttämään niitä rintakumeja, kun ei siitä muuten senkään vertaaolis tullu mitään, niin se maidon nousu hidastu ihan hirveesti. Ja joltain keskustelupalstalta löysin ihanan kommentin asiaan liittyen.

"Kaikki,minkä äiti kokee oman jaksamisensa kannalta hyväksi, koituu vauvan eduksi. Korvikkeet on hyviä ja jos imetys on hankalaa tai ei onnistu, niin ennemmin pullo kuin jatkuvasti imetyksen kanssa tuskaileva äiti! Äiteinä joudutaan murehtimaan isommistakin asioista, joten tästä ei tarvitse!"
  
Että kiitos tuon kirjoittajalle, siitä tuli parempi mieli asian kanssa tuskailevalle. Nojoo, se siitä.

Painoa on tässä kahdessa ja puolessa viikossa lähteny -14 kg. Vielä toiset samanlaiset, niin ollaan samoissa mitoissa kun raskauden alussa. Huh huh sanon minä!
No iteppä oon ruokaa tätä ääntä kohti lapannu, oma vika ISO sika!!


Hahhah, vaikkei kyllä naurata pätkääkään. Ja kerrottakoot, että tuo ensimmäinen kuva on tosiaan viime juhannuksena otettu _ennen_ raskautta. En siis juonut raskausaikana. Tsiisus tää ruho. No tästä se lähtee!

Ruho tällä hetkellä

Ja vielä mun pientä rakkautta! ♥ ♥ ♥









4 kommenttia:

  1. Mulla on lähtenyt vaan noin kahdeksan kiloa vasta :( 12 jäljellä, kun ei nyt liian tiukasti olis iskeytynyt kiinni huiii. No kyllä tässä on taas koko loppuelämä aikaa laihduttaa, notta jos lopettaisi vaan stressaamisen. Ja sähän olet tosi hoikassa kunnossa jo nyt kuule.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta sä et keränny kiloja ihan yhtää paljoa mitä mä onnistuin. :D Kyllä ne siitä lähtee, varsinkin kun sä vielä imetät, niin se on yks hujaus. Kesällä oot jo rantakunnossa!

      Voi tässä 160 senttisessä ruhossa tää kilomäärä on aikamoista, että josko nyt edes sen kympin sais vielä pois niin kelpuuttaisin senkin. Vaatteet voi vähän hämätä. :D

      Poista
    2. Höpöhöpö mitään hämää. Sitä ei vaan itse oo ikinä tyytyväinen siihen mitä peilistä kattoo takas :) Sulla ei oo mahastakaan mitään jäljellä. Mulla on tossa tollanen ehana pullataikina mahan tilalla -_________-

      Poista
    3. Juuu, löytyy kanssa samaa taikinaa. Maha onneks suht hyvi lähteny, reidet ja perse jäi. Oô

      Se nyt on totta ettei koskaan tyytyväinen oo mutta pakkasen puolella mennään kuitenki tyytyväisyyden kanssa..

      Poista