tiistai 8. huhtikuuta 2014

Turhauttavaa tiistaita

Oon tässä hieman pohdiskellut, että kauanhan mahtaa mennä kun keho alkaa olemaan taas normaaliolotilassa.
Odotan edelleenkin noiden tikkien täysin parantuvan. On parempia ja huonompia päiviä, mutta kai sekin on yhteydessä lepäämiseen, liikkumiseen ja istumiseen. Odotan kovasti kuukauden päästä olevaa jälkitarkastusta ja sitä tuomiota kuinka kamalaan kuntoon oon kroppani päästäny, eikä liikuntaa voi vieläkään aloittaa.

Saatika!

Lantiopohjanlihakset... huhuuu.. niistä ei pitäis olla mitään kirjotettavaa, kun ne näyttää kadonneen johonkin hyvin hyvin olemattomiin. Okei, olin tyhmä ja naiivi, kun en raskausaikana niitä harjottanu ollenkaan, olenhan mä nuori ja terve ja palaudun helposti. Yep, my ass!!
Paino sun muut asiat mä voin ottaa vielä rennosti, mutta tätä en! Oonkin tässä ottanu tehtäväkseni päivittäin yrittää muistaa hieman harjoitella näitä kyseisiä lihaksia.
Netistäkin jopa etin eri harjotteita ja tietoa asiasta. Näiden mansikan haukkaamisharjotusten luulis toimivan! Ihme touhua kyllä. Mansikoita ja näköalahissejä..

Toinen asia mistä mun oikeestaan piti kirjoittaa on tuo Doomoon imetystyyny. Ei oo kyllä ollu parempaa ostosta kun tuo. Kuinka se palveli mua öisin läpi raskauden. Kuinka ihana sen kanssa on makoilla hyvässä asennossa. Kuinka siitä saa hyvän selkätuen vaikka sängyssä istuessa. Kuinka mukava on syötellä tuota poikaa, kun on hyvä tuki sylissä, eikä hartiat ja selkä oo koko ajan ihan jumissa. Ihan pikkasen on vaan saanut tuo tyyny damagea pukluista ja tän ruhon painosta. Onneks on irrotettava päällinen ja lisätäytteen ostomahdollisuus kun tilanne alkaa näyttää siltä.



Ja kaiken kruunaa se, miten tuo poika viihtyy hyvin tuon päällä turvallisesti, eikä pääse kierähtämään tyynyltä alas.




Mä kyllä siis liputan tuon tyynyn puolesta aivan kympillä! Eli jos joku vaan harkitseekaan, OSTA SE. Hintava? Ehkä. Sen arvonen? Todellakin! 
Itse ainakin oon tehny hitosti turhempia sekä kalliimpiakin ostoksia. 

Nyt yritän saada tehdyksi kaikkia hommia mitä oon lykänny vaan päivästä toiseen ja jopa viikosta seuraavaan. Sais edes vaikka suunniteltua noita ristiäisiä hieman. On mulla sentään jo kutsuttavat paperilla. Edistystä.

Tähän loppuun vielä hieman paino-ongelmaisen tän hetken fiiliksiä!






4 kommenttia:

  1. Ihan pakko kommentoida noihin lantionpohjanlihaksiin. Mulla siis raskauden loppuvaiheessa lorahti kunnon pissat pöksyihin keskellä vilkasta silja linen terminaalia, kun repesin vähän rajumpaan nauriin ja kuukausi synnytyksen (+1,55h ponnistusvaiheen) jälkeen oli turha kuvitellakaan, että pissahädän tullessa menisi vessaan "ihan kohta", se oli mentävä heti tai muuten ne olisi ollut housuissa! Treenasin vaan kovasti niitä lihaksia ja nyt ollaan jo ihan normaaleissa meiningeissä niiden lihasten kanssa, että kärsivällisyyttä vaan! :)

    Mulla tuli raskaudesta n. 12kg ja synnärille tais jäädä 8kg ja pari viikkoo synnytykse jälkeen olin kutakuinkin lähtöpainossa, mutta silti vielä pojan ristiäisissä mulla oli M/L koon housut jalassa (normisti S/M-kokoinen tai 38). Ehkä siinä 4-5kk pojan syntymän jälkeen oon mahtunu taas KUNNOLLA omiin pöksyihin takasin tai jopa pienempiinkin! :) Yllättävännopeesti se keho tommosesta vaan palautuu, mut silti niin hitaasti! Mä alotin liikunnan melkeen heti ku jälkitarkastushuoneesta pääsin pois :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Onneks itsellä ei oo ihan housuihin asti tullut, mutta pissan keskeyttäminen edes naama irveessä ei onnistunut tuossa viikko sitten mikä taitaa tosiaan kertoa todella huonosta tilanteesta. :D No mä tässä olen yrittänyt haukkailla mansikoita ja kuljeskella näköalahissillä, niin eiköhän tuo tilanne parane jossain kohdin! Toivottavasti.

      Sulla on kyllä hyvin pysyny maltillisena tuo painon nousu, kun itsellä tuli tosiaan se 28kg lisää, niin voi olla etten ihan noin nopeesti pääse kondikseen, mutta odotan kovalla innolla taas juoksulenkille pääsyä! Raskausaikanakaan kun ei päässyt juoksentelemaan (tai no, en uskaltautunut), veikkaan kyllä ettei tuo lääkäri päästä mua vielä kuukauden päästä hyppimään tuonne tällä lihaksistolla. Aina voi kuitenki elää toivossa. :D

      Poista
    2. Juu kyllä mä ainaki ahkeralla harjoittelulla sain noi lihakset takaisin taas tähän maailmaan! :)

      Ohho, 28kg on aika paljon! Imetys tietysti nopeuttaa palautumista, mutta kyllä ne raskauskilot aika hyvin itselläänkin lähtee :) Käy vaikka vauvan kanssa vaunuilemassa, niin on sekinaina prempi, kun ei mitään :)

      Poista
    3. No jep, niinhän se on. Vaikkakaan turha sitä syyllistä siihen painon nousuun oo mistään muualta etsiä kun peilistä! Ja vielä kun tuo imetys ei oikeen ottanu onnistuakseen, niin mä yritän loput 14 kg saada pois sitten ihan liikunnan avulla. Kyllä ne sitten ehkä joskus 2020 viimeistään. :D

      Poista