Keskeneräinen vauvanhuone

Nyt ollaan ehkä jo hieman saavutettu vauvanhuoneen osalta. Tapetit on saatu seinälle ja jopa vaatteita oon päässy pesemään. Vielä oikeestaan ainoo tärkeä mikä puuttuu on lipasto kaikelle tilpehöörille ja sitten se hoitotaso. Myöskin huone kaipaa verhoja ja mattoa. Kaks ympyrämattoa mä kävinkin itseasiassa tänään Askosta hakemassa, mutta ne ei ollu kuitenkaan hyvän kokosia, joten ne pääsi koristamaan meidän vessan lattiaa, ja vessanmatot parvekkeelle. Ehkä uus yritys tossa myöhemmin.

Tapetti näyttää seinällä paremmalta kun mitä mun päässä etukäteen. Joten erittäin tyytyväinen olen!

Sänky ei oo saanu muutakuin koristeita, kun peitto ja pussilakanat on vielä pesemättä. Ja aivan typerä ressi kun en oo vielä keksiny mihin seinille noi kaikki tavarat on menossa. Ehkä kun lipasto saapuu taloon, saan jonkun järkevän ratkasun tähän kaikkeen.

Oon ihan rakastunu noihin Mamas&Papas -tuotteisiin. Suurimmaks osaks niitten värityksen vuoks, mutta muutenkin. Onhan ne ihan saakelin söpöjä!

Vaunut, matkarattaat ja turvakaukalo odottaa omaa hetkeään vielä pojun huoneessa, en kyllä tiedä mihin me ne sitten myöhemmin laitetaan, mutta kaine pääsee eteiseen viemään tilaa ja kulkuväylää.. 

Vaatteitakin sain pestyä, mutta vielä sitä pesemistä riittää. Mulla on vaan hirveä tämmönen addiktio BioLuvilin pesuaine ja Comfortin huuhteluaine yhdistelmään ja oli tosi tylsää saada koneesta tuoksuttomia puhtauksia kuivumaan. Kaipa tähän vaan tarvitsee alkaa tottumaan, kun en kuitenkaan viitsi niitä pojun vaatteisiin käyttää. Omiani en kyllä ala Miniriskillä pesemään, tietty jos nyt oireiluja alkaa tulla, niin sillon tietty, mutta näin jos kaikki menee hyvin niin sitten en.

Huomenna on ihana ja jännittävä päivä tiedossa, mutta siitä lisää kuvien kera myöhemmin. ♥

Haastetta

Tää on kestäny mulla ihan liian ikuisuuden. Ainoo, että sain kaks samaa haastetta, mutta tietysti eri kysymyksillä, joten mä nyt yhdistelen niistä molemmista 11 kysymystä mihin vastailen. Ja yritän löytää 11 haastettavaa, siitä tulee haastavaa.

Haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille

4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa

5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut

6. Kerro kuka sinut haastoi, ei takaisin haastamista

11 asiaa minusta:

1. Oon ihan hirveä herkkuperse, miten semmonen värisörsseli voikin olla niin hyvää ja pelastaa monet päivät

2. Tähän asti olen ollu tosi huono mammalomalainen, kun on tullut enemmänkin valitettua liiasta ajasta, kun että olisin nauttinu olemisesta

3. Aika ajoin synnytys hirvittää ja ahdistaa aivan älyttömästi, se onneks kestää pienen hetken

4. Yritän kovin olla kaikkea muuta kun sitä, että oon ihan hirveen epäjärjestelmällinen, meillä mies tietää tavaroiden olinpaikan

5. Voin joskus herkästi arvostella muita ja siksi kadehdin positiivisia ja kaikesta ihanaa ajattelevia ihmisiä

6. Osaan onneksi nauttia arjen pienistä asioista ja arvostaa niitä

7. Kadehdin myös ihmisiä, jotka osaavat elää hetkessä. Itse murehdin ennakkoon aivan kaikkea ja aivan hiton paljon liikaa

8. Pakko kai se nyt on myöntää, mutta mun yleissivistys on täysin hanurista ja olematon

9. Samoin mun kielitaitoni on hävettävän surkea, enkulla ehkä nyt vielä pärjää

10. Ja oih, rakastan plärätä mainoksia, siks sain nyt luvan olla laittamatta "ei mainoksia" -lappua, vaan sillä ehdolla että mä kanssa hävitän ne mainokset, kun niitä kertyy vinopino. Hehh, niin se luulee

11. Mieheltä pyysin apua, niin sano että kirjota sinne, että sä oot semmonen höntti. Välillä se kyllä nauraa mulle tai pikemminkin, mutta kaipa se on tärkeintä että sillä on hauskaa..

Minulle esitetyt kysymykset:

1.  Jos saisit tehdä työksesi mitä tahansa, mikä olisi unelma-ammattisi?

Varmasti haluaisin olla parturi-kampaaja, maskeeraaja-meikkaaja mitä olen nytkin, mutta keskittyisin maskeeraukseen ja parturi-kampaajasta olisi sivutyönä mulle vaan paljon hyötyä. Myöskin medianomi ja markkinointi kiinnostaa paljon, mutta poliisi on kanssa hyvänä kakkosena!

2. Minne haluaisit matkustaa ja miksi juuri sinne?

Niin. Jenkkeihin haluaisin päästä ja moneenkin eri paikkaan sielä, mutta juuri tää New York, Los Angeles, Miami olis kiva päästä tyyppaamaan. Miksi, en tiedä kun en oo koskaan ollut, kaivaan päästä katsomaan millasta näissä paikoissa on. Hawaii kiinnostais myös kovin.

3. Jos asuntoosi syttyisi tulipalo, minkä tavaran/esineen pelastaisit ensimmäisenä?

Meinasin vastata, että miehen ja koiran, mutta en viitsi niitä esineellistää tän enempää. Varmaankin kännykkä lähtis nopiaan mukaan.

4. Jos voisit muuttua eläimeksi, mikä eläin olisit loppuelämäsi?

Tää on kyllä paha, mutta kyllä joku lintu viehättäis. Voihan sen elämä olla ihan paskaakin.. mene ja tiedä. Ainaki sais lennellä.

 5.  Mikä on paras lahja minkä olet saanut?

Varmasti vaikka mikä, mutta oon kyllä ollut ikionnellinen saamastani järkkäristä, edelleenkin.

6. Mikä on sinun erikoisin/kummallisin taitosi?

Nyt on kyllä niin paha, että pistää miettimään onko mulla mukaan mitään taitoja. En vaan osaa keksiä mitään, mutta mies sanoi, että ilmeily on mun juttu.

7. Jos sinulla on lemmikki tai useampi, kuinka he ovat saaneet nimensä?

Hah. Rufus on saanu itseasiassa nimensä mun entisen poikaystävän irkkikaverin nikistä. Sillon jo tiesin, että kun rotikan otan, se on Rufus. Mies nimen alkuperää tässä asiassa ei tiedä, mutta väliakös tällä. Se on meidän Ruffelipuffeli!

8. Millä nettisivuilla käyt päivittäin?

En voi sanoa käyväni kaikilla nettisivuilla päivittäin, mutta facebook, instagram, blogger, feissarimokat (aina tiistaisin ja torstaisin kun tulee uudet mokat) ja iltalehti kuuluu näihin käytyimpiin sivustoihin ja sovelluksiin.

9. Mitä tv-sarjoja kaikkien pitäisi mielestäsi seurata?

Ihan näin en voi sanoa, mutta mun suosikkeihin kuuluu tällä hetkellä Teiniäidit (joka kyllä loppus) ja tietysti Satuhäät! Satuhäitä suosittelen ainakin hyvää viihdettä haluaville ihmisille!

10. Oletko hukannut jotain, jonka hukkaaminen harmittaa sinua edelleen? Jos, niin mitä?

Pakko sanoa etten nyt kyllä muista mitään niin ihmeellistä tai tärkeää, joka harmittais edelleenkin. Kaikenlaista kyllä oon elämäni aikana hukannut, tämmönen lahopää kun olen. 

11. Mitä erityistä tapahtui syntymäpäivänäsi? (googlaaminen sallittu)

En kyllä nopeella googeloimisella löytäny mitään kummallista. Mutta lasketaan nyt mun syntyminen sitten erityiseksi.

(Voi ja nyt huomasin, että olin katsonut toisesta blogista mulle tarkoitetut kysymyksen väärästä sarakkeesta, pahoittelut)

Kysymykseni sinulle:

1. Millaisista asioista kadehdit muita ihmisiä?

2. Onko elämässäsi paljon asioita, jotka olisit halunnut jättää näin jälkikäteen mietittynä tekemättä?

3. Mitä haluaisit saavuttaa elämässäsi?

4. Kerro niksi, jolla helpotat omaa arkeasi.

 5. Saatko iloa muiden epäonnesta?

6. Kerro jokin paha tapasi.

7. Anna jokin neuvo hyvään elämään.

8. Millainen olisi ihanne miehesi/naisesi?

9. Näytätkö/kerrotko somessa elämästäsi vain hyvät ja ihanat puolet?

10. Millaiset ovat päivittäiset kaunistautumisrutiinisi?

11. Miten ajattelet muiden ihmisten näkevän sinut?

Huhheijaa. Ei tässä onneks menny kun muutama viikko koko hommassa, mutta yritin nyt keksiä jotain hieman kiperimpiä kysymyksiä. 

Haastetut:

Pauliina

Katja

Zupja

Iina Mau

Kaaostehdas

Iippa

Satu

Cirsi

Kaksi jakautuu kolmeksi

Iina

Sapa

Ei voi sanoa muuta kun että olipas hankalaa keksiä haastettuja, mutta ainakin osus monta kivaa uutta blogia silmään! Eikun täyttelemään.

Mammaloman alkua

Mulla on ollu kauhee morkkis postattomuudesta, varsinkin kun on pitäny saada aikaan vastata kahteen haasteeseen, mutta mulla on täällä nettiongelma. Meillä ei ole täällä uudessa kämpässä nettiä, kun se vanha on pitäny siirtää liikkeeseen, jollon ottaisin sieltä kotiin 4G-mokkulan. Tabletilla jos oon yrittäny nettiä jakaa, ei onnistu. Mun oman kännykän netti on sanonu ittes irti, enkä meinaa mihinkään sillä enää päästä. Ainoa, millä tänne pääsen, on miehen kännykän kautta, mutta kun olis mies joskus kotona!  Hitto vie..

Viime maanantaina, mun viimeisenä työpäivänä kuitenkin kirjoitin postauksen, mutta onneks vielä sillon mietin, että pikku fiksausta ja sitten julkasu. On kyllä sen verta ahdistustekstiä ja valitusta tulevasta mamalomasta, että parempi vaan etten koskaan sitä kokonaisuudessaan julkassut.

"Pitäis varmaan jonkunlainen sairaalakassi pakata. Mutta eihän pojan huone oo vielä läheskään valmis, ei meillä oo sille edes pussilakanoita, peittoa tai tyynyä. En oo mitään vauvan vaatteita pessy, vaan ne on edelleenkin kaikissa ihme muovikasseissa ja laatikoissa. En oo mitään voiteita, vaippoja tai muita tarvikkeitakaan vielä hommannu. Kämppäkin näyttää ihan tornadon uhrilta, kun lauantaina maalailtiin pojan huonetta ja kaikki ne tavarat sieltä huoneesta on pitkin kämppää ja kaikki ryjät ihan hujan hajan. Ei pitäis tulla aika pitkäks, mutta mun energiat on myöskin kadonnu johonki tosi syvälle. Sit taas olemisesta ja loikottelusta saan ihan jäätävät morkkikset aikaan, joten sekään ei käy nyt päinsä."

No enpä tässä viikossa oo vieläkään sairaalakassia pakannu, tai edes miettinyt mitä pitäis ehkä mukaansa ottaa. Ä-pakkauksen peitto tulee olemaan ihan ok peitto, tyynyä en tähän hätään edes viitsi hankkia. Vaatteita en oo vieläkään pessyt, enkä tarvittavia hankintoja tehnyt. Kämppä nyt ei enää ihan tornadon uhrilta näytä, mutta aiemmin kertomani tähtitapetit pitäis seinään saada kiinnitettyä. Ehkä kaikista kurjinta tässä on vaan se, että mies oli tällä viikolla monet päivät koko päivän töissä. Kuudeks aamulla töihin ja tuli joskus 9-10 aikaan illalla. Sama homma jatkuu ens viikolla ainakin ma, ti ja ke. Josko sitten helpottais, ehkä. Aika käy vaan tosi tylsäks, kun odottaa toista vaan kotiin. Samaa ikävää kokee myös koira, jolla alkaa pikkasen olemaan tylsää tän tylsän äipän kanssa kotona. 

Lauantaina saatiin viedyks Manhattanin kirpparille tavaroita myyntiin, jossa meillä on loosi viikoks. Että menkääs ihmeessä penkomaan (nätisti!) paikkaa 87, ei oo ainakaan hinnalla pilattuja tavaroita tai vaatteita. Tärkeintä olis vaan saada ne tavarat myytyä, koska kotiin niitä en enää kanna. En sitten tiedä mitä niillä teen, lahjotan ne kyllä varmaan johonkin.

Nyt kuitenkin tää rantapallo alkaa rauhottumaan yötä kohti ja menee pikkuhiljaa nukkumaan. Tai no, yrittämään nukkumaan toisin sanoen.

35+6

Isyyspakkaus

Perjantaina ystävänpäivänä löysi isyyspakkaus omistajansa. Oli isimies tosi yllättynyt ja hyvin hyvin hämmentynyt. "Siis mikä tää on? Mistä tämmönen on? Mistä tämmösiä saa? Siis ootko sä itse tehny tän koko homman?!" Ihana.

 Kaveri vaan tokas, että sitten kun tuo äidin äänenvaimennin otetaan käyttöön, luultavasti tinttaset koko miestä. Hah, no itteppä olen sen homman sitte keittäny. Ei siinä parane miestä syyttämään huonosta ajankohdasta taikka valinnasta.

Myös ystävänpäivänä löysi toivomani kello luokseni. Sain vielä ihania kukkasiakin, joten oli oikeen onnistuneet lahjat molemmin puolisesti. ♥

Sikin sokin -tarinaa

Taas on tullut muutamia hankintoja tehtyä tässä. Ensin ostettiin Gigantista Aventin tuttipullopakkaus ja itkuhälytin. Se itkuhälyttimen näyttö ei kuitenkaan toiminu kunnolla, ja kun oli poistotuotteesta kyse, ei heillä ollu antaa uutta tilalle, niin meni sitten palautukseen. Käytiin OzBabystä hakemassa toisenlainen Aventin itkuhälyri sekä pullot. Siellä mulle vielä selvis, että ne pullot mitkä oltiin aiemmin Gigantista ostettu, oli jotain vanhaa mallia, joten ostin nyt sitten tätä uusittua mallia, kun on vielä yhteensopiva kaikkien muiden juttujen kanssa. En nyt sitten päätynyt tähän Ainu medelan syöttöratkaisuun, mutta uskon Aventin olevan melkeen yhtä hyvä ainakin.

Mulle tosta kuvasti tuli mieleen, että on valkoset hälyttimet sinisillä reunoilla, mutta olin hyvin väärässä.

Pakkaus kun avattiin, mun ilmeestä ehkä näki mitä mä mietin, kun mies siteeras mua heti, että "mulle on ihan sama millanen se hälytin on, kunhan mä kuulen siitä oman lapseni". (Ja kuulisitte miltä mä hänen päässään kuulostan aina kun se mua imitoi, joltain haisulin ja räkätädin risteytykseltä...) Mitäpä siihen sitten lisäämään, kun niinhän mä sanoin aiemmin. Olkoot siniset.

No tänään sitten omaa mammaani kun menin kattomaan, se puhu jostain Lidlissä olevasta vauvan tilkkutäkistä, että se olis hyvä muttei uskaltanu ostaa sitä ilman mua. Kotiin kun pääsin, niin lattialle lävähti Lidlin lehti, eikä se ollut oikeesti mikään pöllömmän näkönen. Täytyy sanoa etten oikeen ole sielä ikinä osannut katsoa mitään muuta kuin ruokaa, kun on semmonen olo, että se on semmosta Liiterilaatua, mutta voin toki olla hyvin väärässä. Mä nyt sitten kuitenkin kävin ostamassa sieltä tämmösen tilkkutäkin. Se oli suhteellisen isokin, kun oli 115x115 cm.

Oli sinistä, punasta ja ruskeaa täkkiä. Ruskeahan sieltä tietty mukaan lähti. Kääntöpuoli oli ihan vaan beige jos alkaa koiran kuva ärsyttämään. Heh-heh. Hintakin oli muistaakseni 18e.

Sitten tähän meidän tapettiongelmaan, kun ollaan käyty Baukkarissa ja Atv:ssä kiertelemässä, eikä oikeen oo iskeny päin näköä mikään tapetti, että "se on toi!". Semmosta ollaan vähän etitty tuloksetta, mutta yks suosikki kuitenkin on molemmille jääny mieleen.

Mä nyt kuitenkin uskon, että se on loppujen lopuks toi se lopullinen vaihtoehto. Ollaan katteltu ihan kaikenlaisia ja muotosia tapetteja ja yritetty pitää mieli avoimena (okei, lue; olen yrittäny pitää mieleni avoinna). Noi tähdet mulla oli vaan ihan ensimmäisenä sillon joskus mielessä lastenhuoneen sisustusta suunnitellessa. Eli yks seinä tuota, ja loput sitten varmaan jotain tommosta vaaleeta, mitä tuossakin on pohjana. Kyllä siitä huoneesta vielä hyvä tulee, vaikka nyt siitä tulee vaan järjetön päänsärky.

33+6

Arpijenkkis

Remonttia

Tiistaivapaapäivänä sain inspiksen repiä vauvanhuoneen tapetit hittoon tuolta seiniltä, että saatais edes jotain edistystä tässä hommassa. Ja uuh, ette arvaa minkä hottislöydön tein niiden alta. Aika nannaa sanon minä.

Jollain on ollu kyllä värisilmää.. Ja noi on vielä maalattu, että vaivaakin on nähty saadakseen ne noinkin suoraan. Tossa olis pojan silmille ihmettelemistä, niin ei vois ainakaan ihmiset tulla sanomaan mulle, että värittömyydestä pojalle luodaan värisokeus. Hemmetti. Tolla siitä varmaan tulis yhtä värivihaaja kun äitinsäkin. Vaikka emmä tiedä, en mä värejä vihaa, mutta jotain rotia kuiteskin.

  
Ehkä noi piirrustukset kertoo jotain turhautumista itse seinää kohtaan. Toi keskimmäinen näyttää ihan kuolleelta lumiukolta, mutta toki voin olla väärässä. Huh huh.

Kaikkea tätä ihanuutta paransi liisteriä seinästä nuoleva koira, tapettivaras ja vesisuihkeen juoja. Onse ihana, kun pitää ton karvalapsen olla joka ikisessä asiassa mukana. Sit se vielä on alkanu mulle tekemään sitä, että se hiipii mua kohti ja hyökkää mun varpaiden kimppuun. Voin kertoa, että tuntuu ihan mukavalta kun toi suuläpi nappaa kiinni jalkapöydästä! Eikä se, että se niin sattuis, mutta kutittaa ja tuntuu ilkeeltä samaan aikaan. 
Mun pitäis nyt olla kotona huomenna ja ylihuomenna, ahdistaa jo valmiiks kaikki se tekemättömyys sekä se, että toi koira on aina ihan vauhko kun oon sen kanssa päivisin kotona, muttei sitten tehdäkkään koko ajan jotain. Kiva vaan ahistua parista päivästä, kun maanantain jälkeen mä oonkin sitten vuoden kotona! Oon oottanu sitä ihan hirveesti, koska kroppa ei vaan enää jaksais tota töissä seisomista ja huonoja asentoja, mutta sitten on se oleminen, mikä ei tosiaan ole se oma juttu. Huomenna mennään kuitenkin moikkaamaan mun mammaa, niin saadaan päivään edes jotain tolkkua, kun isimieskin tulee näillä näkymin vasta illalla kotiin.

Dance like no one is watching

Miksi, oi miksi ei voi olla raskaana oleville jotain omaa klubia tai diskoa? Mä olisin siellä jo nyt! Siellä olis hengenheimolaisia, jotka kaikki näyttäis tanssiessa yhtä kömpelöiltä pingviineitä maha pystyssä. Myytäis kaikkia ihania alkoholittomia drinkkejä ja sois hyvä musiikki ja tietty sielä pitäis olla jotain naposteltavaakin, että kun niin hirveesti sitten heikotuttaa, niin pääsee pienelle snäksille! Tietty myös paljon istumapaikkoja ja mukavia pehmosia sellasia, vaikka muutamia makoilupaikkakin. Musiikki ei tietenkään niin kovalla sois ettei pikkusten korviin satu, kun mamat jorailee sielunsa kyllyydestä. Olis vielä tanssi hyvää liikuntaakin. 
Tää kämppää ympäri tanssiminen alkaa tuntumaan jo kovin yksinäiseltä ja turhalta.. Vai väitättekö ettei sitä joskus olis kiva päästä viettämään ilosta iltaa ja päästä tanssimaan kunnon loppumiseen asti? Tänään jaksoin jopa neljä biisiä, kunnes alko tulla huh-olo ja sit loppuskin jo into, ehkä kuntokin..
En tarkota että mä kaipaisin niitä känni-iltoja ja baareissa juoksemista, jos nyt edes voi sanoa että olisin koskaan oikeestaan niissä juossu tai niistä niin hirveesti nauttinu. On se mukava silti päästä joskus johonkin ihmisten ilmoille viettämään mukavaa iltaa!

Tätä biisiä jaksan luukuttaa repeattina tällä hetkellä! (toi musiikkivideo ei nyt ollu ihan mun makuun, mutta voi laittaa silmät kii ja jorata!!) 

Tää viiminen näyttää jo hyvin tutulta! :) Että railakasta ja tanssittavaa lauantai-iltaa teille ihanille!