torstai 31. lokakuuta 2013

Rakenneultra

Tänään se kovin odotettu päivä sitten vaan saapus, vaikka se sillon elokuussa tuntus kun tän ajan sai, että siihenhän on vielä niin ikuisuus! Mitä lähemmäs päivä tuli, sen vähempi sitä jännitin, odotin tottakai mutta pelkällä hyvällä. 

Siinä aulassa kun odoteltiin, alko vatsassa jännitys oikee kunnolla ja sillä sekunnilla päästiinkin sisään. Onneks oli aika heti aamusta ja vastassa tällä kertaa oli kaks oikeen ihanaa kätilöä. Kerroin näistä meidän huonoista ultrakokemuksista ja nyt sitten menikin niin päin, että toinen niistä oli harjoittelija ja teki sen koko saman tutkimuksen tän ensimmäisen kätilön jälkeen, joten saatiin pikkusta ihastella ihan tupla-ajan! Kätilö selitti koko ajan mitä se tutkii, mitä se näkee, missä on mikäkin ja mitä tapahtuu. Oli ihana nähdä kun pikkunen pisti oikee kuunnon muuvsseja menemään eikä millään meinannu pysyä paikallaan. Facepalmailtiin ja ihmeteltiin varpaita, availtiin suuta ja heristeltiin nyrkkejä. Ihanaa. <3 Myöskin se, että tunsit ja näit liikkeet samaan aikaan oli iha mieletöntä. 

Kaikki jutut oli ihan niinkun pitääkin olla. Ja saadaan jäädä odottamaan tervettä pikkusta maailmaan. Kyllä sitä hiukan mukavimmin mielin jatkaa etiäppäi, kun joku sen sulle näyttää ja kertoo, että kaikki vastaa raskauden kestoa ja asiat on hyvin.

Ja kyllä se nyt siltä näyttää, että meijän perheestä tulee miesvoittonen. Ihan mahtavuutta! Ei kyllä yhtään ollu epävarmaa mitä siellä jalkojen välissä seilaili. Se on vaan ihmeellistä, miten oma mieli voi olla niin väärässä. Mun pää meni kyllä ihan sekaisin koko ajatuksesta, mutta siis pelkällä hyvällä vaan. Se sekasuus kuitenki unohtu sillä hetkellä, kun näki sen onnellisen hymyn miehen kasvoilla! <3






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti