1 kk

Voi veljet. Nyt on sitten kuukaus takana äitinäoloa tuolle pienelle ihanuudelle. ♡

Tasan kuukaus sitten makasin tuskissani suihkun lattialla ja ajattelin etten kehtaa vielä lähteä sairaalaan kun vielä nauravat mulle jos sinne menen heti takas, kun justhan sieltä mut kotiin lähetettiin. Enpä sillon tienny et muutaman tunnin päästä on tuo käärö sylissä! On se ihmeellistä. Kaikki on ihmeellistä.
Miten mun kroppa on osannu tommosen ihmeen rakentaakkaan.. just täydellisen!

Ihanaa yks kuukautispäivää rakkaus!! ♡

 

 

Ristiäiskutsuja

Eilen sain vihdoin käytyä siellä kirkkoherranvirastossa ja ristiäiset sovin sitten 25.5. Myös 11.5. olis kanssa ollut yks vaihtoehto, mutta sillon ei ollu tarjolla muita kun naispappeja. Eikä mulla mitään niitä vastaan ole, mutta kyllä mä itselleni miespapin haluan. Jos vaan mahdollista.

Lähdin siis eilen hakemaan korttiaineksia ja tein ne valmiiksi, tänään sain jopa postitettua ne. Päätettiin myös nyt sitten pitää ne kotona. Aluks meinaan olin sitä mieltä, että ehdottomasti kirkossa ja kahvitus meillä, mutta olkoon nyt sitten helpomman kautta kaikki samassa paikassa.
Kakunkin laitoin nyt tilaukseen, kun vaikka yritän välillä leikkiä jauhopeukaloa, niin en todellakaan ole semmonen. On kivempi saada hieno kakku, kun että ite lähtisin sörssimään jonkinmoista kamaluutta.

 

On ollu jotenkin kummallinen olo viime aikoina. Tai ehkä ennemminki tuntuu siltä, että mä meen vaan jollain ihme moodilla. Tuntuu etten pysty keskittymään mihinkään, kaikki jää kesken ja jutut menee ihan ohi. Koko aika vaan poika mielessä ja voin kuulla vauvan kitinää ihan ihme paikoissa. Meen vaikka kauppaan, niin puoletkaan niistä jutuista ei tuu edes mieleen kun ajatukset vaan harhailee jossain ihan muualla. Muutenkin mietin, että mihin hemmettiin tää kaikki aika oikeen menee?!

Kaipa toi voi olla ihan normaalia tuoreelle äidille (toivottavasti, etten oo ihan sekasin) ja miksei vanhemmallekkin, mutta itelle se tuntuu niin oudolta, kun ei tommosta ennen oo ollu.

No mutta ehkä tuo pääkin alkaa normalisoitumaan, kun pääsee takas liikunnan pariin. Mulla on ollu niiiin hirvee hinku juoksemaan jo koko raskausaikana ja nyt se on noussu isompiin sfääreihin, kun tietää sen olevan kohta käsillä!

Koiranki kanssa ulkona ollessa on pakko otella muutamia juoksuaskelia ihan vaan verestääksen muistoja kuinka helvetisti se aluks sattuukin.

Jälkitarkastus mulla on muutaman viikon päästä ja toivon saavani ilosia uutisia liikunnan aloittamisen suhteen! Mut hyvin mahdollista kuitenkin, että tulee vaan itku, poru ja parku..

Psst.. muutaman päivän päästä me täällä ollaan jo 1 kuukauden ikäinen! ♥

Uutta kotiin

Tilasin H&M:ltä muutaman pikkujutun kotiin. Oon kaivannu ja kaipaan edelleenkin tuonne vessaan jotain kivaa ja nättiä. Nyt kuitenkin löysin muutaman tuikkukynttilän, mikä löysi paikkansa vessan hyllyltä.
Myöskin etin vaipoille tuohon tason päälle jonkinlaista koria tai muuta, mihin sais nätisti vaippoja esille ja käden ulottuville. Toi puulaatikko ei nyt välttämättä ole se paras ja kivoin vaihtoehto, mutta kun sen tilasin, niin hitto siinä ne nyt sitten on!

Mä kyllä luulen, että toi löytää tässä jossain vaiheessa paikkansa keittiöstä, mihin istutan vaikka jotain kukkia kesäksi. Se nyt siihen asti palvelkoot tehtäväänsä tuossa.

Pikku-ukkokin sai oman pikku lemmikin! En vaan voinu olla tilaamatta tota söpöyttä.

Tänään myöskin mun kummitäti kävi moikkaamassa ja toi pojalle ihanan asukokonaisuuden koossa 68, enkä pysty uskomaan, että mun pikkubebestä tulee noinkin iso! ♥ Kiitos vielä!

Sitten meidän matto-ongelmaan. Ollaan nyt jouduttu uusimaan koko kämpän matot, kun vanhat on ollu nii vanhoja, kulahtaneita ja hirveitä. Joten tilasin Hobbyhallista olohuoneeseen suht samanlaisen kun tuossa nytkin on, mutta tollasella "irtovaisella ja heiluvalla karvalla", niinkun Jane aina naureskelee tota mun selitystä. Selittäs ite paremmin sitten piru vie.

Linkki

Lisäks keittiöön ollaan etsitty mattoa jonkun aikaa ja nyt semmonen sitten löyty ja on vielä Jannen valitsema, että ei voi sanoa ettei se saa valita mitään!

Linkki

Myöskin makkari sai uutta mattoa, mutta tilauksen jälkeen tajusin sen olevan aaaivan liian pieni. En jotenkaan ajatellut asiaa loppuun asti, mutta sekin nyt sitten vaan saa luvan mennä sinne kun sen tilasinkin. Tai sitten laitan sen vaatehuoneeseen. Sen hinta ei onneks päätä huimannu, niin ei niin hirveesti harmita.

Linkki

Janne vihaa räsymattoja noiden päätynarujen takia, joten ne saa vissiinkin sitten lähteä. Ihanan näkönen, tykkään, mutta aivan liian lyhyt.

Nyt ootellaan mattoja saapuvaksi ja voisin harkita sen uuden asuntopostauksen tekoa, kun alkaa täälläkin ehkä näyttää siltä että kehtaa esitellä. Toivon vaan että matot olis nappivalinta, eikä tarvis alkaa palauttelemaan.
Nyt vua ootellaha!

Kriminaali

No apua. Olihan se mun pajunkissojen repiminen sittenkin rikos. HYI MUA!

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/saako-pajunoksia-poimia-luonnosta--/1944156


Kiitos ja anteeks.

Vaunuilua

Tänään taas kun ollaan saatu nauttia ihanasta auringosta, päätettiin lähteä pienelle Raisio saitsingille.

Tänään vieläpä löysin hyvän pajunkissapuskan mistä uskalsin lähteä raivolla repimään hieman oksia mukaan. Oli hyvin vielä vähän syrjemmässä paikassakin. Vaikkeikaan noiden repiminen varmaan mikään rikos ole. Silti.

Nyt saa siis pääsiäinen tulla, tervetuloa! Narsisseja ehkä vielä..

Turhauttavaa tiistaita

Oon tässä hieman pohdiskellut, että kauanhan mahtaa mennä kun keho alkaa olemaan taas normaaliolotilassa.
Odotan edelleenkin noiden tikkien täysin parantuvan. On parempia ja huonompia päiviä, mutta kai sekin on yhteydessä lepäämiseen, liikkumiseen ja istumiseen. Odotan kovasti kuukauden päästä olevaa jälkitarkastusta ja sitä tuomiota kuinka kamalaan kuntoon oon kroppani päästäny, eikä liikuntaa voi vieläkään aloittaa.

Saatika!

Lantiopohjanlihakset... huhuuu.. niistä ei pitäis olla mitään kirjotettavaa, kun ne näyttää kadonneen johonkin hyvin hyvin olemattomiin. Okei, olin tyhmä ja naiivi, kun en raskausaikana niitä harjottanu ollenkaan, olenhan mä nuori ja terve ja palaudun helposti. Yep, my ass!!
Paino sun muut asiat mä voin ottaa vielä rennosti, mutta tätä en! Oonkin tässä ottanu tehtäväkseni päivittäin yrittää muistaa hieman harjoitella näitä kyseisiä lihaksia.
Netistäkin jopa etin eri harjotteita ja tietoa asiasta. Näiden mansikan haukkaamisharjotusten luulis toimivan! Ihme touhua kyllä. Mansikoita ja näköalahissejä..

Toinen asia mistä mun oikeestaan piti kirjoittaa on tuo Doomoon imetystyyny. Ei oo kyllä ollu parempaa ostosta kun tuo. Kuinka se palveli mua öisin läpi raskauden. Kuinka ihana sen kanssa on makoilla hyvässä asennossa. Kuinka siitä saa hyvän selkätuen vaikka sängyssä istuessa. Kuinka mukava on syötellä tuota poikaa, kun on hyvä tuki sylissä, eikä hartiat ja selkä oo koko ajan ihan jumissa. Ihan pikkasen on vaan saanut tuo tyyny damagea pukluista ja tän ruhon painosta. Onneks on irrotettava päällinen ja lisätäytteen ostomahdollisuus kun tilanne alkaa näyttää siltä.

Ja kaiken kruunaa se, miten tuo poika viihtyy hyvin tuon päällä turvallisesti, eikä pääse kierähtämään tyynyltä alas.

Mä kyllä siis liputan tuon tyynyn puolesta aivan kympillä! Eli jos joku vaan harkitseekaan, OSTA SE. Hintava? Ehkä. Sen arvonen? Todellakin! 
Itse ainakin oon tehny hitosti turhempia sekä kalliimpiakin ostoksia. 

Nyt yritän saada tehdyksi kaikkia hommia mitä oon lykänny vaan päivästä toiseen ja jopa viikosta seuraavaan. Sais edes vaikka suunniteltua noita ristiäisiä hieman. On mulla sentään jo kutsuttavat paperilla. Edistystä.

Tähän loppuun vielä hieman paino-ongelmaisen tän hetken fiiliksiä!

Aika juoksee, minä en

Huhhei miten aika rientää! En edes tajua, että ollaan huomenna oltu jo kaks viikkoa kotona. Päivät menee ihan hirveen nopeeta ja tuntuu ettei aika riitä mihinkään. Jollei poika kaipaa huomiota, niin sitä todellakin vaatii tuo koira. Monesti miettiny istuvani koneelle alas, muttei se vaan oo onnistunu, kun jommalla kummalla jotain meneillään. Muutenkaan oikeen muista mitään viime viikosta..

Ollaan oltu pojan kanssa niin laiskaa porukkaa, että ollaan heräilty vasta siinä kymmenen yhdentoista aikoihin. Muutenkin herätään vaan kerran yöllä syömiskelemään, niin on menny kyllä todella ihanasti kaikki. Pikkusen on alkanu tuo maha vaivaamaan, minkä luulen noiden D-vitamiinien aiheuttavan, eli ei auta kun vaihtaa nuo maitohappobakteeri- ja D-tipat toiseen.

Imetyksen suhteen oon todella pettyny itteeni, mutta oon tässä nyt parissa viikossa tajunnu sen, että mä olen pojalle paljon rennompi ja ihanampi äiti, kun en oo koko ajan ahdistunu ja stressaantunu. Jotenka olen siis loppettanu koko touhun ja alottanu pullottelun. En oikeestaan jaksa sen enempää selittää asiaa muutakun että se vei joka kerralta semmoset 1-1,5 h, jonka jälkeen jouduin vielä pullottelemaan, kun ei poika saanu riittävästi maitoa musta. Koin asian liian ahdistavaks, niin se sai riittää. Muutenkin kun jouduin koko ajan käyttämään niitä rintakumeja, kun ei siitä muuten senkään vertaaolis tullu mitään, niin se maidon nousu hidastu ihan hirveesti. Ja joltain keskustelupalstalta löysin ihanan kommentin asiaan liittyen.

"Kaikki,minkä äiti kokee oman jaksamisensa kannalta hyväksi, koituu vauvan eduksi. Korvikkeet on hyviä ja jos imetys on hankalaa tai ei onnistu, niin ennemmin pullo kuin jatkuvasti imetyksen kanssa tuskaileva äiti! Äiteinä joudutaan murehtimaan isommistakin asioista, joten tästä ei tarvitse!"
  
Että kiitos tuon kirjoittajalle, siitä tuli parempi mieli asian kanssa tuskailevalle. Nojoo, se siitä.

Painoa on tässä kahdessa ja puolessa viikossa lähteny -14 kg. Vielä toiset samanlaiset, niin ollaan samoissa mitoissa kun raskauden alussa. Huh huh sanon minä!
No iteppä oon ruokaa tätä ääntä kohti lapannu, oma vika ISO sika!!

Hahhah, vaikkei kyllä naurata pätkääkään. Ja kerrottakoot, että tuo ensimmäinen kuva on tosiaan viime juhannuksena otettu _ennen_ raskautta. En siis juonut raskausaikana. Tsiisus tää ruho. No tästä se lähtee!

Ruho tällä hetkellä

Ja vielä mun pientä rakkautta! ♥ ♥ ♥