perjantai 20. joulukuuta 2013

Riks raks ja poks!

Nyt alkaa toi selkä laittamaan hanttiin todella pahasti välillä! Yöt menee tasasella poistumattomalla säryllä ja töissä vyöstä huolimatta jotkut asennot ja liikkeet tekee kipeetä. Tänäänkin on tullu vaaputtua taas kun ankka ja koiran kanssa ulkoilut toisinaan tuottaa tuskaa. Tähän ei auta tosiaan miehen poistuminen laivalle illalla kaverinsa kanssa, jollon koira jää täysin mun hoidettavaksi. Että rispektit tosiaan _kaikille_ yksinasuville koiranomistajille. Varsinkin raskaana oleville! Ei tulis mitään.. tietty joku kilonen chihu menis kivemmin kun melkeen 60 kiloa elopainoa kantava köriläs.

Pientä hiljaiseloa on tullu tässä pidettyä. Ehkä ei oo sitä aikaa niin löytyny istumaan alas ja kirjottelemaan, saatika että olis sitten ollu jotain kummallista kirjotettavaakaan. Päivät menee töissä ja viikot huimaa tahtia. Muutaman yön päästä on meinaan joulu! Hui. Muistan vielä iha ko eilen tapahtuneen kun asiakkaiden kanssa miettittiin, että jouluun on enää 2,5 kuukautta. Ja nyt alkaa saman verran olla laskettuun aikaan. Että huijuijuijui! Muutenkin kun muuttoon "enää" semmonen kuukaus ja mammalomalle hiukan yli sen. Kyllähän tässä paniikki ehtii vielä tulla kun asiat tapahtuu liian nopeasti. Oon kuitenkin miettiny hoitaa muuton ja lomalle pääsyn alta pois ennen kun alan pelkäämään synnytystä! Sithän mulla on aikaa vaan miettiä tulevaa, rypeä jossain itsesäälipelossa kotona ja kauhistella kipuja. Pitäis varmaan pitää itsensä suht kiireellisenä ne viime hetketkin, vaikken usko sen kyllä tuottavan mitään ongelmaa.

Meillä piti olla neuvolassa tänään lääkäriaika, mutta se siirty uudenvuodenaattoon. Eikä tässä onneks tällä kertaa mikään hätä olekkaan, kun poika pistelee vetämään kunnon moovsseja päivin öin, se huojentaa kuitenkin sen verta mieltä että aktiivisuutta ainakin löytyy. Enkä kyllä tiedä muutenkaan yhtään mitä tää kerta ois käsitellyt.
Tammikuun alussa alkaa synnytysvalmennus ja jollain lailla odottelen sitä suht odottavasti. Varsinkin sitä keskimmäistä  kertaa missä käydään läpi itse synnytystä ja kivunlievityksiä. Voi olla, että se auttaa vähentämään mun synnytysstressiä, toivon mukaan.

Ainiin, eilen meille selvis ja päästiin päätökseen poitsun nimestä. Muistan kuinka väännettiin miehen kanssa kovaan kättä jo koiran nimestä, mikä päätys siihen, että mä sain tahtoni läpi (Rufus)! Yllätys. Joten olin jo valmistautunu ihmeellisiin kinoihin, kun kuitenkin nyt on kyseessä lapsen nimi. Tässä kuukausia ilmoille on heitelty eri nimiä, jonka yleensä jompi kumpi on lytänny samantein. Mulla muutenkin kun olin niin tyttöfiiliksissä, oli vaikee päästä sisään tähän poikamaailmaan ja nimivaihtoehtoihin. 
Mun listaamista nimistä mies sitten bongasi yhden joka oli munkin ehdoton suosikki ja alettiin sille jo etsimään toista/toisia nimiä, kunnes ilmoitin miettiväni vielä yhtä nimeä, mutta oli jotenkin sekaset tunteet sen nimen kanssa, kun mieli huus juuta ja eitä samaan aikaan. No kappas että sehän oli miehen mielestä paras vaihtoehto! Hän sitten siinä illalla vielä kävi kaikkia nimiä läpi ja ehdotti tälle viimiselle nimelle toisen nimen vaihtoehdon ja hyvin yllättävää, mutta se kuulosti ihan oikeasti hyvälle. Silti mä jäin itsekseni tappelemaan tästä mun ehdottamasti etunimestä mielessäni ja mietin miks mä edes kerroin tän vaihtoehdon ääneen.. Mä kuitenki heräsin yöllä varmaan viis kertaa miettien, että se nimihän kuulostaa ihan oikeelta ja hyvältä meille! Joten eiköhän se sitten ollu siinä. Vaikka vasta eilen ilmotin, että haluaisin kanssa tän nimen pojalle, tuntuu se jo näin seuraavana aamuna ihan siltä kuin se olis aina ollutkin näin. 
Nimeä en siis luonnollisestikkaan vielä paljasta, enkä viitsi muutakaan siitä kertoa asioita, ettei se sitten ole arvattavissa. Varsinkaan kun rakas äitini lukee tän satavarmasti ja alkaa kauhee kysely, kun onhan se kummallista "kun sun kuulumisia pitää nykyään lukea jostain internetistä", niin kun muuten mun elämästä se ei tietäis vissiin mitään. 

Nyt alan kuitenki suorittamaan tämän, huomisen ja maanantaisen työpäivän loppuu, jollon mulla alkaa kuuden (6!) päivän loma! Ai mitä autuutta. Alkuvuodesta asti ei ole ollut yhtään lomaa, joten tästä tulen niin nauttimaan täysin siemauksin! Tiedän kuitenkin että toi kuus päivää tulemaan menemään niin siivillä että alkaa melkeen jo harmittamaan näin etukäteen. Sen jälkeen kuitenkin puoltoista kuukautta ja tää mama jää lomalle, niin eiköhän sillä jakseta se loppuaika!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti