Huh hellettä!

Voi vikkelät vimpulat, me ollaan neljän päivän päästä jo 4kk ! Parin kuukauden päästä puolvuotiaita ja sit ne muuttaakin jo kotoota! Oon ihan musertunu kun mietin, kuinka nopeesti tää aika menee ja samoin äippälomakin! Kohta mun pitää alkaa miettimään hoitopaikkaa pojulle ja itse töihin paluuta. Justhan mä vasta kotiin jäin. Damet.

Nää kuva kuvaa hyvin mun omaakin olotilaa tällä hetkellä. (järkkäri-tietokone -ongelma ratkastu ja sainki ku sainki kuvat koneelle)

Viikonloppuna oltiin Jyväskylässä Tian luona ja sinne meno oli vähän itkuista ja syöpöteltiinki muutamaan otteeseen matkalla. Aurinko paisto, kuuma oli ja autoja riitti jonoks asti!
Hyvin kuitenki poika suhtautu kaikkeen uuteen ja nukkuskin tosi hyvin vaikkei omaan sänkyyn päässykkään. Äiti ehkä ei niinkään, kun on tottunu kaikkeen kotona olevaan, nii oli outoa hiippailla yöllä yrittämättä herättää koko taloa. Muutenkin kun kotona Väinö nukkuu sängyn vieressä ja monta kertaa yössä katon, että kaikki on ok ja poika hengittää. Myöskin yövalo päällä kaiken aikaa, ettei tartte valoja pistellä yöllä päälle. Niin tuolla se ei onnistunu kun nukuin itse lattialla, enkä tiedä monta kertaa mahdoin nousta kännykän valolla katsomaan, että toinen nukkuu kuin tukki. 
Tosiaan ehkä teki vähän hyvää mullekin päästä pojan kanssa irti näistä normiasioista täällä kotona ja huomata, että kaikki menee silti ihan hyvin vaikkei mulla ookkaan näitä samoja tuttuja asioita käden ulottuvilla mitä kotona.
Kotiin menoa aikaistin aiempaan iltaan, että vois mennä matka paremmin. Ja menihän se, nukuttiin koko matka äitin kaahatessa takas kotiin. Se oli ehkä fiksuinta ikinä! Ei ollu kuumuutta eikä autojonoja tukkeena.

Eilen mä laitoin pojan ensimmäistä kertaa nukkumaan omaan huoneeseen, kun meijän makkari on ilta-auringon suuntaan ja aivan saakelin kuuma. Se meni puolen yöhön asti ihan hyvi, kunnes Janne herätti mut kattomaan salamointia kun tietää että tykkään. Sillo mut valtas aivan hemmetin huonomutsi-olo ja otin pojan takas viereen nukkumaan jos vaikka toine pelästyis ja heräis siihen jyrinään. Eipä se varmaan kauheesti oo jyrissy, kun en ite missään kohtaa oo siihen yöllä heränny. 
Ehkä mä kokeilen uusiks tässä joku päivä, kun on alkanu nukkuu tosi levottomasti aamuyöisin toi poika, niin sillon munki unet on tosi katkonaisia koko ajan.

Sosettelu on jatkunu ja ehkä vähän edistynykki, kunhan muistaa antaa väliin aina vähän vettä, niin homma sujuu. Hieman sottasta puuhaa se kyllä on ja odotan ihan innolla sitä, että saatais ottaa käyttöön tuo syöttötuoli, eikä tarttis sitterissä enää syötellä. Kaikki ajallaan kuitenkin.

Tuosta tulikin mieleen, että Jyväskylässä päästiin kokeilemaan tätä Bumbo-istuinta, eikä se Väinölle ainakaan vielä ollu kauheen hyvä. Ainakaan istuma-asennosta päätellen. Päätä osataan pidellä jo hienosti, mutta silti se istu siinä tosi lysyssä. Joten mä en kyllä ymmärrä miten siinä voi olla, että sopii kolmesta kuukaudesta eteenpäin, sitten kun osaa päätään pidellä. E-ei.

Tää hymypoika toivottaa hyvät alkavat viikot ja toivoo, että tää tukala kuumuus pikkusen hellittäis.

..onse vaan hitto niin iso jo.

Poju kasvaa ja niin tuntuu tekevän äitikin

Paljon olis ollu asiaa tänne, mutta tuossa pöytäkoneessa ei tietenkään ole muistikortinlukijaa, että saisin kuvia koneelle. Pelkkää tekstiä on niin tylsä kirjotella. Tää kännykällä kirjottelu on aivan liian hermoja vievää ja siksi tää tapahtuuki nyt ensimmäistä ja toivottavasti viimistä kertaa! Ja turha muistuttaa mua mistään kameran usb-piuhasta, koska se on ensimmäinen minkä uuden kameran tullen heti aina hävitän. Toiseks hukkuu laturi ja sit muistikortit.. Että tervetuloa vaan tähän pääkoppaan!

Väinö kasvaa ja oppii uutta. Soseita ollaan muutaman viikon maisteltu ja hienosti näyttää maistuvan. Nokkamukillakin ollaan vettä annettu niin, että saa itse pitää kahvoista kiinni. Tämä oli siis neuvolatädiltä suositus kun soseita aletaan maistelemaan.
Viikon verran on poju jo kääntynyt selältä mahalleen ja armoton eteenpäin halumisen tarve olis. Turhautumista täältä perheestä löytyy sen myötä. Muutenkin kun yrität nukkumaan laskea, niin hirvee pinnistys sivuille kun ei yhtää haluttas vaan maata.
Vauva-asennot on kans ihan out! Istumaan ja seisomaan pitäis vaan päästä ja hitto odotan, että saadaan hommata semmonen hyppykiikkukeinu missä tuo varmasti viihtyis! Muuten olen kyllä nyt miettiny sen Bumbo-istuimen hommaamista, kun vissiin sopii 3 kuukaudesta eespäin kun vaa osaa niskojaan pidellä. Onkai tehty sitten niin, että tukee keskivartaloa jollain lailla. Silti mä olen hieman epäileväinen..Pelkään että mä hitto vie aiheutan jonkun rankavaurion toiselle. Oivoi.

Omat liikkumiset on vähentyny, kun Väinö on nyt sit tosiaan alkanu herättää siinä 7 aikaan ja jälkeen. En oo yhtään tottunu ja totaaliuupumus kaiken kanssa nyt siis päällänsä. Sekin ehkä auttais kun osais vaan mennä samaan aikaan siinä 22-23 nukkumaan niinkuin poikakin, eikä kukkua sinne yli puoleenyöhön. Oma vika, pikku sika!

Se, mitä oon saanu aikaan, on noita häähommia. Pahoittelenkin että tänne voi alkaa tulvimaan kaikkia diy-juttuja. Ajattelin jopa, että tekisin sille ihan oman blogin, mutta vois jäädä hieman vaisunaiseks tämä sitten. Niistä laitan eniveis sitten, kun saan liitettyä hieman kuvia kamerasta mukaan. Nää kännykkäkuvat kun on hieman tylsemmän puoleisia.

Nyt meen kuitenki pakkailemaan, kun lähdetään huomen aamulla pojan kanssa ajelemaan Jyväskylään Tian luokse viikonlopuks. Toivottavasti ei mee kovin huutamiseks automatka, meinaa voi muuten olla hieman tukalat 4,5 tuntia.

Oon voinu typoilla ihan urakalla. Pahoittelut!

Väinö 3kk

Syy blogin hiljaisuuteen on yksinkertaisesti ollut hermoja raastava tietokone!

Vinee koko ajan mitä kummallisemmista asioista, näytönohjain lakkaa toimimasta viiden minuutin välein ja mikään ei koskaan vastaa ja kaikki lakkaa toimimasta. Hitauttakin löytyy sen verta ettei semmosia hermoja taida löytyä ainakaan tästä taloudesta keltään.

Juu, on kännykkä ja on tabletti, mutta hermot ei myöskään kestä noita kosketusnäyttöjä, varsinkaan kirjottamisen kanssa. Typoilen minkä kerkiän ja sörkin koko ajan väärään kohtaan. Hain tänään pikkuveljen vanhan pöytäkoneen, mikä tosin pitäis saada formatoitua kun vaan osais että tääkin osais pelittää hyvin. Sen verta kaikki toimii, että saan vihdoin hieman kirjoiteltua.

Meillä oli kuitenkin maanantaina kolmen kuukauden neuvola ja kaikki rokotteet. Pyysin Jannea pitämään sen päivän vapaata, että pääsee mukaan pitelemään pojasta kiinni, koska mustahan siihen hommaan ei ole.

Sepä sitte meni telomaan aamulenkillä sormensa koiran hihnaan jotenkin mukavasti, että sillä on sormi sininen, turvonnu ja oudon mallinen. Röntgenissä käytiin, mutta ei onneks sentään oo murteilla sormi, mutta pahan näkönen ja varmasti kipeä. Tuo 60 kg kun lähtee hätäpäissään vetämään odottamattomasti, voi käydä ihan mitä vaan.

Se kuitenki meinas sitä, että mun piti pidellä poikaa neuvolassa enkä tiedä kumpi meistä itki enemmän rokotteita saadessa. Enpä olis ikinä itestäni ennen tuollaista uskonu, mutta ihmeellisesti nuo pienet ihmeet muuttaa elämässä ja itsessään kaikenlaisia asioita mihin ei oo osannu varautua.

Eniveis, se nyt kuitenkin meni iha suht koht hyvin jollei mun purkautumista lasketa. Kipulääkkeitä annoin muutaman päivän ajan ja ollaan ihan hyvin toivuttu kaikesta kivusta, niin fyysisestä kuin henkisestäkin.

painoa oli 6950 g

ja pituutta löyty 62,4 cm

On se vaan jumankauta jo niin iso poika! Niin reipas, ilonen ja ihana hymypoika, niinkun neuvolakortissakin lukee. Ja kun joku jossain mietti onko se normaalia, että vaikka tuo pikkunen nukkuu tuossa vieressä tyytyväisenä, on sitä niin jumalattoman raastava ikävä, että tekis mieli mennä se herättämään, napata syliin ja hukuttaa suukkoihin, niin on, on se!

Kuukauden pieni ♥

Projekti Fit mama

Tosiaan tää mun tehtävä laihtuminen.

Peppuhaasteen sain suoritettua puoleen väliin, sitten alko mennä siihen, että alko olla jo niin monta päivää rästissä että meni yksinkertaisesti mielenkiinto.
Juoksemisen oon saanu kivasti edistymään ja se tuntuu jo hyvälle. Voinko sitä sitten juoksemiseksi sanoa kun en täyttä häkää painele, vaan hölkkäilen menemään. Kilometri menee siinä kahdeksassa minuutissa. Eli vielä sais vähän parantua.
Viimeset lenkit on kuitenki menny ihan heittämällä juosten. Ja se jos mikä tuntuu hyvälle!

Oon taas kaivanu vanhan treenivihon esille ja se on saanu mukavasti täytettä. Näytti se vuoden niin kovin tyhjältäkin. Mitään vaunuttelu/Rufus -kävelylenkkejä en oo laittanu ylös, koska ei siitä vaan tulis mitään, en muistais enkä jaksais, mutta mielenkiinnolla vähän tässä seurailin mitä niistä on matkaa noin kuukaudessa tullu. Ja kyllä niitä nelisenkymmentä ehtis kertymään. Onko se sitten ihan hyvin vai saisko sitä olla vielä enemmän, en tiedä.

What. Yritin mittailla äsken senttejä, jotta näkisin muutoksen entisiin mittoihin, mitkä on otettu 2.5. ja meinasin saada melkeen isommat lukemat mitä sillon. Mi-tä? Joko oon mitannu ne aivan päin helvettiä tai sitten mä masennun ihan urakalla. En uskonu senttejä paljoon tippuvan, koska mun ruokavalio on yksinkertasesti niin päin mäntyä, mutta että ei yhtään tai jopa enemmän!? 
Ehkä mä sitten tolla irtsareiden syönnillä saan vaan tän kaiken aikaan. Taidan mennä siis itkemään itseni uneen. Yhyy.
Kuinka masentavaa..

Niin että joku fitmama vielä joskus. PYH.

Ristiäiset 25.5.

Sunnuntaina meidän poika sai nimekseen Väinö Valentin. ♥

Paikalla oli meidän perheet puolisoineen sekä isovanhemmat ja yks kaverikummi.

Väsyny nimensaaja

Kakun olin tilannut ja olin tosi tyytyväinen sekä ulkonäköön että makuun! Mä pääsin itse tarjoiltavien kanssa helpolla, kun niitä toi niin moni ja ihan kivakin niin. Kyllä sitä tekemistä riitti ja viime tunneilla se paniikki oli ihan järjetön. Taitaa jäädä seuraavat lapset nimittä, kun tollasen ressin saa aikaan. Jannekin sano ettei enää mun kanssa järjestä mitään juhlia. HAHA, niin se luulee! Seuraavaksi ne häät sitten..

Lahjatkin oli ihania! Väinö sai muutaman satukirjan, kahdet pussilakanat, virkatun peiton, muumi astiastoa ja muumiaterimet, vaatteita, säästölippaan, kummilusikan, musiikkikarusellin, syöttötuolin ja rahaa.

Syöttötuolin itse valitsin ja on nyt sitten ei mikään niistä mun aiemmin miettimistä vaihtoehdoista. Tää on tämmönen kopio Stokken Tripptrapista, Emma Easy -syöttötuoli. Se on nyt jo koottu ja odottelee tuolla käyttöönottoa. Syöttötuoleja miettisin aiemmin täällä.

Kastepöytä kynttilä ja kukat

Poika oli tosi nätisti kummitädin sylissäkin, mitä nyt muutama pikku itku tuli. Jakso seurustella ihmisten kanssa ja kastepukukin meni vielä päälle, kun pelättiin että on kasvanu siitä jo ulos. 
Päivä oli pikkasen kuuma, mutta siitä onneks selvittiin ihan muutamalla hikipisaralla. Joten kaikinpuolin hyvin onnistuneet ristiäiset, vaikka tunti ennen niitä ei siltä tuntunutkaan. No eipä tarvii ihan heti toisia risitäisiä alkaa väsäämään sentään.

Asuntopostaus osa 2

Eipä tän tekemisessä olekkaan mennyt kun muutama kuukaus. Aluks oli asunto sisustuksellisesti vähän niin ja näin. Muutoin se on muuten vaan vähän ollut niin ja näin. Nyt ristiäisten aikaan sain otettua suht siistit kuvat ennen kun on rättejä, tuttipulloja, tutteja, leluja, koiran syötyjä leluja ja miehen sukkia pitkin kämppää. Ainoo, että nyt on vaan hieman tavaroita oudoissa paikoissa ja kuvissa olohuoneessa vielä kastepöytä, mikä ei tosiaan kuulu meidän kalustoon mitenkään.

Pojan huoneesta en nyt lisäile taas kuvia, vaan niitä voi halutessaan katsella täältä ja täältä.

Parveke on nyt saanut hieman kukkia ja maton. Vihdoin. Löydettiin Ikeasta just sopiva mustavalkonen muovimatto ja hieman keltaisia ruukkuja.

Ja voi mä rakastan kaikkia ihania sohvatyynyjä. Meillä ei vaan jostain kumman syystä niitä enää ole, kun ne kaikki kymmenkunta on revitty ja syöty tai muuten vaan ihan järkyttävän paskasia ja kuolasia. Noita muutamia mä säästelin kaapissa ristiäisiin asti, täytynee toivoa niiden tällä kertaa säilyvän (turha luulo!) tai pakata takas kaapin pohjalle.

Muutamia häiritseviä juttuja vielä täällä on, esimerkiks makuuhuoneiden siniset rullaverhot, jotka on jääny entisiltä asukkailta. Mutta, hiljaa hyvää tulee. Niin mä ainakin haluan itelleni uskotella.

Synttärilahja

Haappy birthday too mee, happy birt.. Ai, se tais mennäkkin jo. No päivä sinne tänne. Ei niin haittaa kun ostin ja tein itselleni mahtavimman lahjan, muiden lahjoja mitenkään vähättelemättä!! Tietenkään.

Tein siis itselleni tällasen iCloud -lampun! Ja on hieno vaikka itse sanonkin. Idea tuli täältä!
Ikeasta siis vaan tommonen paperivarjostin ja ripustinsarja. Suodatinpusseja mulla olikin jo valmiina, kun noita ruusuja olen väsäillyt (niistä myöhemmin).
Tuon saa tehtyä kyllä ihan yhdeltäistumalta, aikaa tähän meni noin kolmisen tuntia. Lampun kattoon sain puolen yön jälkeen, kun ei luonne antanu periks että olisin sitä tänään jatkanut. 

Ja ai että Janne taas nauttii kun meidän keittiönpöytä näyttäny taas hetken tuolta mun väsäilyjen vuoks. "Joojoo, mä siivoon siivoon!"

Mitäs pidätte?

Tuon tekeminen on tosiaan aivan idioottihelppoa ja kustannukset lamppuun oli noin 15e, jollei kuumaliimapyssyä ja puikkoja lasketa, että ne löytyy entuudestaan.
Varjostin 3,99e
Ripustinsarja 5e (perus valkoinen 3e)
Suodatinpussipaketti 5,90e (ja siihen ehkä meni semmonen laatikollinen(?) jotain 250-300 kpl välillä.

Kaikki siis väsäämään itelleen iCloud -lamput!

Siis ...haappy birthday too mee.