keskiviikko 21. elokuuta 2013

rv 9+5

Maanantai illalla miehen kanssa yritettiin etsiä sydänääniä, mutta turhaan. En löytäny muutakuin oman sykkeeni. Se olikin se yks spotti eikä mistään vierestä. Eilen illalla sitten miehen lähdettyä käymään kaupoilla kokeilin mielenkiinnosta josko nyt löytyis ja sieltähän ne noin 10 minuutin jälkeen löytys. Soitin taas innoissani, että ne kuulus ja taas harmitteli kun ei ollut paikalla. Se on jotenkin helpompi lähteä kokeilemaan tuuria kun on yksin, eikä toisen, saatika oma turhautuneisuus auta asiaa yhtään. Päätin etsiä miehelle sykkeet kuuluviin kotiin saavuttua. Olin jo vähällä luovuttaa 25 min jälkeen, mutta sitten ne löytys! Ja se ilme miehen kasvoilla kun silmät suureni ja suu venys korviin, ihanaa! Kaikki tulee hänellekkin varmasti hetki hetkeltä konkreettisemmaks tollasten asioiden vuoks. Täytyyki yrittää tallentaa koneelle tätä meille ihmeellistä hetkeä, jos vaikka osaisin.

Meillä on 30.8. ultraääni, jossa tutkitaan onko niskaturvotusta. Se pikkasen mietityttää tietysti, että josko on, niin mitä sitten. No, sitten en tiedä.. Odotus päivää kohtaan on kuitenkin kova, ja pääsee näkemään pikkusta taas pienen hetken. Vielä puoltoista viikkoa. <3

9 weeks

Ja niille, jotka miettivät pahoinvointirannekeita, niin suosittelen ehdottomasti ja hyvin lämpimästi. Ne auttaa sellaseen kokoaikaseen kuvotukseen ja etovaan olotilaan hyvin. Tänään tosin kyllä tuli pönttö korkattua, mutta muuten olo ollut ihan hyvä. Siihen kyllä varmasti vaikutti, kun aamulla koiran kanssa oltiin ulkona ja palkitsin sitä nakeilla, hississä kun kumartusin ja otin pantaa kaulasta pois, osus oikeen makosasti nakkinen hengitys liian lähelle omaa hengitystietä, sillon tuli kiire. Yhh, ko mietinki.

Hyvillä oloilla ja mielin kuitenkin tämä päivä eteenpäin.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti