Väinö 3kk

Syy blogin hiljaisuuteen on yksinkertaisesti ollut hermoja raastava tietokone!

Vinee koko ajan mitä kummallisemmista asioista, näytönohjain lakkaa toimimasta viiden minuutin välein ja mikään ei koskaan vastaa ja kaikki lakkaa toimimasta. Hitauttakin löytyy sen verta ettei semmosia hermoja taida löytyä ainakaan tästä taloudesta keltään.

Juu, on kännykkä ja on tabletti, mutta hermot ei myöskään kestä noita kosketusnäyttöjä, varsinkaan kirjottamisen kanssa. Typoilen minkä kerkiän ja sörkin koko ajan väärään kohtaan. Hain tänään pikkuveljen vanhan pöytäkoneen, mikä tosin pitäis saada formatoitua kun vaan osais että tääkin osais pelittää hyvin. Sen verta kaikki toimii, että saan vihdoin hieman kirjoiteltua.

Meillä oli kuitenkin maanantaina kolmen kuukauden neuvola ja kaikki rokotteet. Pyysin Jannea pitämään sen päivän vapaata, että pääsee mukaan pitelemään pojasta kiinni, koska mustahan siihen hommaan ei ole.

Sepä sitte meni telomaan aamulenkillä sormensa koiran hihnaan jotenkin mukavasti, että sillä on sormi sininen, turvonnu ja oudon mallinen. Röntgenissä käytiin, mutta ei onneks sentään oo murteilla sormi, mutta pahan näkönen ja varmasti kipeä. Tuo 60 kg kun lähtee hätäpäissään vetämään odottamattomasti, voi käydä ihan mitä vaan.

Se kuitenki meinas sitä, että mun piti pidellä poikaa neuvolassa enkä tiedä kumpi meistä itki enemmän rokotteita saadessa. Enpä olis ikinä itestäni ennen tuollaista uskonu, mutta ihmeellisesti nuo pienet ihmeet muuttaa elämässä ja itsessään kaikenlaisia asioita mihin ei oo osannu varautua.

Eniveis, se nyt kuitenkin meni iha suht koht hyvin jollei mun purkautumista lasketa. Kipulääkkeitä annoin muutaman päivän ajan ja ollaan ihan hyvin toivuttu kaikesta kivusta, niin fyysisestä kuin henkisestäkin.

painoa oli 6950 g

ja pituutta löyty 62,4 cm

On se vaan jumankauta jo niin iso poika! Niin reipas, ilonen ja ihana hymypoika, niinkun neuvolakortissakin lukee. Ja kun joku jossain mietti onko se normaalia, että vaikka tuo pikkunen nukkuu tuossa vieressä tyytyväisenä, on sitä niin jumalattoman raastava ikävä, että tekis mieli mennä se herättämään, napata syliin ja hukuttaa suukkoihin, niin on, on se!

Kuukauden pieni ♥

Projekti Fit mama

Tosiaan tää mun tehtävä laihtuminen.

Peppuhaasteen sain suoritettua puoleen väliin, sitten alko mennä siihen, että alko olla jo niin monta päivää rästissä että meni yksinkertaisesti mielenkiinto.
Juoksemisen oon saanu kivasti edistymään ja se tuntuu jo hyvälle. Voinko sitä sitten juoksemiseksi sanoa kun en täyttä häkää painele, vaan hölkkäilen menemään. Kilometri menee siinä kahdeksassa minuutissa. Eli vielä sais vähän parantua.
Viimeset lenkit on kuitenki menny ihan heittämällä juosten. Ja se jos mikä tuntuu hyvälle!

Oon taas kaivanu vanhan treenivihon esille ja se on saanu mukavasti täytettä. Näytti se vuoden niin kovin tyhjältäkin. Mitään vaunuttelu/Rufus -kävelylenkkejä en oo laittanu ylös, koska ei siitä vaan tulis mitään, en muistais enkä jaksais, mutta mielenkiinnolla vähän tässä seurailin mitä niistä on matkaa noin kuukaudessa tullu. Ja kyllä niitä nelisenkymmentä ehtis kertymään. Onko se sitten ihan hyvin vai saisko sitä olla vielä enemmän, en tiedä.

What. Yritin mittailla äsken senttejä, jotta näkisin muutoksen entisiin mittoihin, mitkä on otettu 2.5. ja meinasin saada melkeen isommat lukemat mitä sillon. Mi-tä? Joko oon mitannu ne aivan päin helvettiä tai sitten mä masennun ihan urakalla. En uskonu senttejä paljoon tippuvan, koska mun ruokavalio on yksinkertasesti niin päin mäntyä, mutta että ei yhtään tai jopa enemmän!? 
Ehkä mä sitten tolla irtsareiden syönnillä saan vaan tän kaiken aikaan. Taidan mennä siis itkemään itseni uneen. Yhyy.
Kuinka masentavaa..

Niin että joku fitmama vielä joskus. PYH.

Ristiäiset 25.5.

Sunnuntaina meidän poika sai nimekseen Väinö Valentin. ♥

Paikalla oli meidän perheet puolisoineen sekä isovanhemmat ja yks kaverikummi.

Väsyny nimensaaja

Kakun olin tilannut ja olin tosi tyytyväinen sekä ulkonäköön että makuun! Mä pääsin itse tarjoiltavien kanssa helpolla, kun niitä toi niin moni ja ihan kivakin niin. Kyllä sitä tekemistä riitti ja viime tunneilla se paniikki oli ihan järjetön. Taitaa jäädä seuraavat lapset nimittä, kun tollasen ressin saa aikaan. Jannekin sano ettei enää mun kanssa järjestä mitään juhlia. HAHA, niin se luulee! Seuraavaksi ne häät sitten..

Lahjatkin oli ihania! Väinö sai muutaman satukirjan, kahdet pussilakanat, virkatun peiton, muumi astiastoa ja muumiaterimet, vaatteita, säästölippaan, kummilusikan, musiikkikarusellin, syöttötuolin ja rahaa.

Syöttötuolin itse valitsin ja on nyt sitten ei mikään niistä mun aiemmin miettimistä vaihtoehdoista. Tää on tämmönen kopio Stokken Tripptrapista, Emma Easy -syöttötuoli. Se on nyt jo koottu ja odottelee tuolla käyttöönottoa. Syöttötuoleja miettisin aiemmin täällä.

Kastepöytä kynttilä ja kukat

Poika oli tosi nätisti kummitädin sylissäkin, mitä nyt muutama pikku itku tuli. Jakso seurustella ihmisten kanssa ja kastepukukin meni vielä päälle, kun pelättiin että on kasvanu siitä jo ulos. 
Päivä oli pikkasen kuuma, mutta siitä onneks selvittiin ihan muutamalla hikipisaralla. Joten kaikinpuolin hyvin onnistuneet ristiäiset, vaikka tunti ennen niitä ei siltä tuntunutkaan. No eipä tarvii ihan heti toisia risitäisiä alkaa väsäämään sentään.

Asuntopostaus osa 2

Eipä tän tekemisessä olekkaan mennyt kun muutama kuukaus. Aluks oli asunto sisustuksellisesti vähän niin ja näin. Muutoin se on muuten vaan vähän ollut niin ja näin. Nyt ristiäisten aikaan sain otettua suht siistit kuvat ennen kun on rättejä, tuttipulloja, tutteja, leluja, koiran syötyjä leluja ja miehen sukkia pitkin kämppää. Ainoo, että nyt on vaan hieman tavaroita oudoissa paikoissa ja kuvissa olohuoneessa vielä kastepöytä, mikä ei tosiaan kuulu meidän kalustoon mitenkään.

Pojan huoneesta en nyt lisäile taas kuvia, vaan niitä voi halutessaan katsella täältä ja täältä.

Parveke on nyt saanut hieman kukkia ja maton. Vihdoin. Löydettiin Ikeasta just sopiva mustavalkonen muovimatto ja hieman keltaisia ruukkuja.

Ja voi mä rakastan kaikkia ihania sohvatyynyjä. Meillä ei vaan jostain kumman syystä niitä enää ole, kun ne kaikki kymmenkunta on revitty ja syöty tai muuten vaan ihan järkyttävän paskasia ja kuolasia. Noita muutamia mä säästelin kaapissa ristiäisiin asti, täytynee toivoa niiden tällä kertaa säilyvän (turha luulo!) tai pakata takas kaapin pohjalle.

Muutamia häiritseviä juttuja vielä täällä on, esimerkiks makuuhuoneiden siniset rullaverhot, jotka on jääny entisiltä asukkailta. Mutta, hiljaa hyvää tulee. Niin mä ainakin haluan itelleni uskotella.

Synttärilahja

Haappy birthday too mee, happy birt.. Ai, se tais mennäkkin jo. No päivä sinne tänne. Ei niin haittaa kun ostin ja tein itselleni mahtavimman lahjan, muiden lahjoja mitenkään vähättelemättä!! Tietenkään.

Tein siis itselleni tällasen iCloud -lampun! Ja on hieno vaikka itse sanonkin. Idea tuli täältä!
Ikeasta siis vaan tommonen paperivarjostin ja ripustinsarja. Suodatinpusseja mulla olikin jo valmiina, kun noita ruusuja olen väsäillyt (niistä myöhemmin).
Tuon saa tehtyä kyllä ihan yhdeltäistumalta, aikaa tähän meni noin kolmisen tuntia. Lampun kattoon sain puolen yön jälkeen, kun ei luonne antanu periks että olisin sitä tänään jatkanut. 

Ja ai että Janne taas nauttii kun meidän keittiönpöytä näyttäny taas hetken tuolta mun väsäilyjen vuoks. "Joojoo, mä siivoon siivoon!"

Mitäs pidätte?

Tuon tekeminen on tosiaan aivan idioottihelppoa ja kustannukset lamppuun oli noin 15e, jollei kuumaliimapyssyä ja puikkoja lasketa, että ne löytyy entuudestaan.
Varjostin 3,99e
Ripustinsarja 5e (perus valkoinen 3e)
Suodatinpussipaketti 5,90e (ja siihen ehkä meni semmonen laatikollinen(?) jotain 250-300 kpl välillä.

Kaikki siis väsäämään itelleen iCloud -lamput!

Siis ...haappy birthday too mee.

2 kk

Viime sunnuntaina tuli 2 kuukautta pojalla mittariin. Kyllä se niin iso poikakin jo on, kun neuvolassa oltiin maantantaina ja mitat oli tällä kertaa 5740 g ja 58,7 cm. 
Viime viikolla blokkasin vaatteista kaikki 56, vaikkakin niistä monet bodyt vielä menis, mutta meillä nyt noita 62 on niin paljon, että niihin vois siirtyä ihan vaan siksikin että ehtis kaikkia käyttämään. Huomaa vaan että itelleen on muodostunut noista vaatteista jo niitä lemppareita, eikä tuu käytettyä joitain vaatteita ollenkaan. Niitä peseekin siihen tahtiin, että saa koko ajan pidettyä niitä mielitiettyjä. Ehkä niitä on sittenki tullu liikaa hamstrattua raskausaikana.

Muutenkin poju on ihan erilailla alkanu seurailemaan kaikkia asioita ja selkeesti sen katse kirkastuu, kun saa siihen katsekontaktin. Hymyilee, kun sille hymyillään ja kattelee hyvin tarkkaavaisena. Isille monta kertaa näyttäny kieltä takasin, kun hälle näyttää. Voi tuota isoa pientä rakkautta! ♥

Sunnuntaina polttareista kotiuduttua lähdettiin katsomaan tulevaa hääpaikkaa ja sehän oli ihan passeli. Ehkä se ei nyt ollu ihan täydellinen kaunokainen, mutta hyvällä suunnittelulla ja koristelulla saadaan siitäkin oikeen hyvä. Mä vähän niinkun olin sen jo alustavasti varannu ennenkun sitä oltiin edes nähty. Ja onneks olin, kuitenkin ystävänpäivänä helposti voi olla muita häitä taikka muuta häppeninkiä mihin tiloja vuokraillaan. Se kuitenki osuu siihen lauantaille tällä kertaa.

Ilma kun oli niin loistava, mentiin sen jälkeen Maskun koirien uimarannalle viilentelemään tuota karvasempaa poikaa. Pääsi pienempikin ensimmäistä kertaa vetten ääreen.

Tänään käytiin kaikki kirkkoherranvirastossa juttelemassa meidän papin kanssa kastetilaisuudesta ja nyt täytyykin alkaa tosissaan tekemään asioita. Aika hyvin kyllä kaikki tarjoiltavat tulee muualta, kun anoppi tekee gluteenittoman, munattoman ja maidottoman piiraan, kakun oon tilannu, miehen mummi tekee kaks eri voileipäkakkua ja mun isäni tekee keksejä ja äiti jonkun kuivakakun. Itte oon miettiny jos väsäis jonkun kinkku/jauheliha piiraan siihen vielä. Ehkä. 
Tuntuu jotenkin hirveeltä, että mä pääsen ton asian kanssa niin helpolla. En kyllä sano että tossa sohvalla perse hiessä istuisin, kun lauantaina haen kakun, viedään koira hoitoon ja siivotaan (koska siinä ei oo muuten mitään järkeä!), ainakaan näillä helteillä, kun toi koira kuolaa niin jumalattomasti, että lattioiden pesu on meillä ihan hukkaan heitettyä aikaa. Sunnuntaiaamuna käyn hakemassa kukkia, leivon piiraan ja laitan täällä kaikki kondikseen. Ehkä siinä on sitte ihan riittävästi hommaa. Pitäs meinaa vielä hävittää noi vaunut ja rattaat täältä johonkin siks aikaa. Tolle parvekkeelle en tiedä mitä sille tekisin, kun se nyt kaikessa kauheudessaan on aivan hirveen näkönen. Enhän mä mitään mattoa, päällisiä taikka kukkia oo sinne vielä ehtiny hommata. Olkoot nyt sitten.

Unohdan noi hommat kuitenki vielä huomiseks, kun lähdetään mökille viettämään möksäpäivää ja kuluttamaan toi koira loppuun. Sitten voin perjantaina miettiä noita juttuja, koska onhan tässä vielä aikaa!