7. haastepäivä

AAMU

 

Aamupalan jälkeen alkoi taas operaatio Väsytä koira! Joten mailalla ja pallolla mentiin niin kuin eilenkin. En kyllä tiedä kumpi oli väsyneempi; koira vai Emmi! Musta kun ei paljon ollut apua puiden kannossa, eikä veden nostamisessa kaivosta. Myöskin pallottelu oli kiva kun oli jonkun muun vastuussa kerranki. Ei tarvinnu ähistä ja puhista palloa maasta nostettaessa. Joten mulle toi reissu teki vaan hyvää.

Ainoa oikeestaan mikä tossa reissussa huoletti, oli yölliset vessaan ramppaamiset. Meinaan meijän huussi on kivasti toisella puolella pihaa, ja kun edellisenä yönä kotona nousin sinne 5 kertaa. Monet kerrat olin kyllä nousemassa, mutta sinnittelin aamuyöhön asti, jollon riitti vaan se kertareissu. Ei mitään ihan mukavaa enää tässä vaiheessa tommonen. Ja olis vielä kesä niin ei mitään, mutta tuo alusvaatteissa juoksentelu yöllä ulkona ei houkuttele.

HIUKSET

Ja oi vitsi kun pääsee kotiutumaan, pääsee suihkuun ja saa savuset kamalat vaatteet vaihdettua puhtaisiin. Tukka tänään sökeröllä, kun lähdettiin moikkaamaan taas pikku karvapentua meidän sällin kanssa.

PÄIVÄ

Kiva nähä miten noi tuli toimeen ja kuin uskaliaasti pikkunen koko ajan haasto leikkiin Rufusta. Ite olin vaan todella huonolla vaatelinjalla, kun tosiaan syystakkeja joudun käyttämään, kuten aiemmin varmasti huomasitte missä kunnossa mun talvitakki on. Paikkailen sitä sitten muutamien viikkojen jälkeen. Nyt se ei varmaan enää menis edes kiinni jos ne repeämät korjattais. Hohhoh.

ILTA

Ja jee, vihdoin pääsin kattomaan maanantaisia Satuhäitä, vaikkakin tääkin jakso oli niin normaali, ettei semmosta viihdettä tästä irti pystynyt repimään.

PÄIVÄN KUVA

No ompas siinä rakeinen kuva. Ei meidän peili meinaan ihan noin sottunen ole. En oikeen tiedä onko maha niin laskeutunu, että se johonkin näkyis, mutta vissiin kuitenkin oikeeseen suuntaan ollaan menossa. Tai no eikai tonne sisälle nyt kukaan oo koskaan jääny, mutta tulis jo!!

6. haastepäivä

AAMU

Se alkoi 9:30 neuvolalla. Kaikki oli hyvin. Sykkeet oli itseasiassa tosi paljon kovemmat mitä viime kerroilla ja verenpaineet oli hyvät. Pissa myöskin puhdas. Jotenka,.. eikai tässä muuta kun vaan odotellaan. Sen verta kiva oli kuulla, että pää heilu vielä ihan vähän, mutta oli laskeutunu sen verta, että oli vaikea liikutella päätä. Ja semmosen paineen tunteen tuntee tuolla jossakin tosi alhaalla! Oon vähän toiveikkaampi, mutta oon varma että tässä mennään yli ja kunnolla. Toivottavasti ei.

PÄIVÄ

Neuvolan jälkeen matkattiin kohti mökkiä. Lämmiteltiin sitä ja Emmi väsytti koiraa lämimällä mailalla koiralle tennispalloa. Lentää kivemmin, kun mitä ite yrittää onnettomasti heittää. Muutenkin oon maailman surkein heittäjä ettei oo tosikaan.

RUOKA

ILTA

Koko päivä meni aika pitkälti lämmitellessä mökkiä, Rufuksen kanssa touhuessa ja ilta saunottiin ja möllötettiin teeveetä kattoessa.

PÄIVÄN KUVA

"Tän takia on keksitty äitiysvaatteet......... Nevö hööd?"

Sairas vauvajoogavideo

Anteeks kamalasti vaan kielenkäyttöni, mutta mitä helvettiä mun silmät just näkikään!? Ihmiset on niin saatanan sairaita!

Enkä nyt välttämättä suosittele sitten ihan herkimmille ihmisille. Aika karun näköstä koko homma. Jos joku kävis vähän löylyttämässä tota muijaa, niin en kyllä laittas pahakseni. Idiootti! Jumankauta..
 sanattomaks vetää.

5. haastepäivä

AAMU

Herätessä oli kivasti lunta maassa, mikä tosin suli kokonaan päivän mittaan. En mä nyt kyllä mitenkään sen olettanukkaan maahan jäävän, mut olishan se ollu kuitenkin kiva.

Aamu alko taas hieman aiemmin herätyskellon kera, kun oli pari tukkaa duunattavana tänäpä. On se ihan kiva, kun voi kuitenkin sunnuntaisin tehdä töitä jos mieli semmosta tekee. Niistä unohdin ottaa kuvaa, aika meni niin nopeesti ja hommaa riitti kahdessa päässä.

Kulmat aamukahvin yhteydessä sain taas vihdoin värjättyä tähän naamaan, niin se pikkasen edes helpottaa tätä meikkaamattomuutta.

Ja kuvassa siis värit kulmissa, en ihan noin iilimatoja halua, vaikka kyllähän niistä tummat jää värjäyksen jälkeen, eikä se oo mulle kyllä mikään ongelma ikinä ollu.

Hiukan myös tänään pohjaa jaksoin itelleni värkätä, että kehtas tonne ihmisten ilmoille lähteä. Tukka nyt on samaa tavaraa kun kaikki muutkin päivät.. ei vaan jaksa.

Itse päivä multa meni siis aivan ohi kuvien osalta, mutta illasta on sitten sitäkin enempi. Oon muutenkin joka päivältä jättäny päivän- ja tärkein kuvan jättänyt pois, kun en oo oikeen osannu niitä ottaa/valita. Ne mulla sisältyy itse näihin muihin kuviin.

RUOKA

Tänään jatkettiin tällä terveellisellä linjalla, meinaan pitsalla. Mä jo olin alkamassa ruokaa laittamaan, kunnes tuli tää "eiks me voitais hakee sit tänää jotain?". Onko se muillekin tuttua? Eikä sillä, kyllä toi lause tulee usein myös tästä suusta. Se on paha, hyvin paha juttu meillä.

Jauheliha-pepperoni-valkosipuli ♥ Omns.

ILTA

Pitsojen kera nautittiin eilistä Putousta, kun ei sitä tosiaan nähty, kun juostiin muiden luona koko illan ja unohdettiin tallennukseen laittaa.

Ja sitten tänään muistin asian, jota olen odottanu kauan, siitä asti kun kuulin Esko Eerkäinen roastin tulevan, missä on iki-ihana Martina Aitolehti roastaamassa Eskoa. Tais tulla jo pari päivää sitten, mutta tosiaan kaiken muun tohinan keskellä olin ihan unohtanu koko homman, enkä ymmärrä miten voisinki sen unohtaa! ..hyi mua.

Esko Eerikäinen roastiin pääset tästä KLIK!  Ihan mahtavaa viihdettä, suosittelen. Tässä ainakin oli kaikki tosi onnistunu. Kun taas aiemmassa Sakari Kuosmanen roastissa oli vähän ja niin ja näin..

Kahden päivän ruinaamisen jälkeen sain haluamani jalkahieronnan. Okei, asiaan ehkä vaikuttaa se, että oon asiasta maininnu joskus keksiyön lieppeillä, mutta tänään muistin senkin suht hyvissä ajoin jollon miehessäki riitti vielä virtaa näitte turvotusten lievittämiseen.

Iltapainien jälkeen nää miehet väsys sylikkäin lattialle. On ne vaa nii kummallisia, ihania semmosia! ♥ Ja se miten toi koira halii ja syleilee isiä, muttei natsimutsia ikinä. Ehkä mäkin rupeen tommoseks helläsydämiseks ja periks antavaks, niin mäkin voisin joskus saada pientä huomionosotusta.

Huominen onkin vähän erilainen päivä, enkä pääse kuudetta haastepäivää postailemaan, joten ne tulee sitten yhdessä seitsemäntenä päivänä, kun huomenna aamuneuvolan jälkeen suunnataan nokkamme kohti mökkiä karvaturren ja mun serkkuni kanssa. Toivon vaan kovin, että saadan toi koira väsytettyä niin, että se ois ees yhden illan verran väsyny. Yritys tulee ainakin olemaan kova. Se on sen päivän verran puhki, mutta seuraava päivä on taas ihan uutta energiaa ja sitä riittää vaikka muille jakaa! Että täältä sitä saa hakea, jos joskus tuntee ittesä hiema väsyneemmäks.. Ja ihan ilmatteeks!

Baby Showerit

Voi että mitä noi ihanat oli aikaan saanu ja mulle järjestäny. Mun piti vaan olla oikeeseen aikaan kotona ja nuo tuli ruokineen kaikkineen ovesta sisään. Nää oli 22.2. lauantaina, mulla vaan on hiukan kestänyt tän julkaisu näiden kuvien lataamisen vuoks. Tuo Jannen kännykän netti ei oo mikään superhypernopee, joten siks näin.

 

Tytöt oli keksiny tämmösen piltin maistelu kisan, kun mun kuulemma pitää tietää mitä vauvalle syötetään. Täytyy sanoa, ettei noi ruokapiltit kyllä maistunu ihan yhtä hyviltä miltä kuulostaa.

Oli suolasta piirakkaa, Sofia tehny superhienon vauvakakun (!), oli mokkapalaa, nannaa, keksiä, suklaata ja kaikenlaista juotavaa. Ruokaähkyt noilla aikaan sai ja hyvän mielen. :)

Yhtenä ohjelmana oli bodyn ja housujen koristelu. Eli oli siis valkoinen body ja housut, joihin jokainen kangastusseilla sai piirtää ja kirjotella kaikenlaista. Mun kiusaks oli otettu kaikki tummat värit paketista pois, jollon kaikki kirkkaat ja värikkäät värit oli vaan käytössä. :D Musta toi oli niin ihana idea, että noi ei noilla väreillä saa mua olemaan tykkäämättä noista! <3

Tää koru synty niin, että jokanen toi helmen mukanaan ja niistä koottiin tämmönen koru, jonka mun on tarkotus ottaa mukaan synnytykseen, jollon nuo ihanuudet on mukana tukemassa tapahtumaa näin. Awww. ♥ Että voiko muuta sanoa.

Myöskin arvailtiin mm pojan syntymäpäivää, -aikaa, painoa, pituutta, nimeä. Katotaan myöhemmin kuka osu ei ehkä ihan oikeaan, mutta oikeimmin.

En voi muuta sanoa, kun että KIITOS IHANAT TYTTÖSET, OOTTE RAKKAITA! ♥ ..kuitenki tätä luette. Haha.

4. haastepäivä

AAMU

Viikonloppuaamut alkaa yleensä koiran liittyessä meidän väliin nukkumaan ja tuntuu, että mulle ei enää siinä kohtaa yleensä ole tilaa, kun noi kaksi herraa nukkuu ja halailee vierekkäin. Siinä saa natsimutsi väistyä nopeesti vierestä.

Herätyskellon sain laittaa soimaan, kun oltiin taas sovittu yhden pariskunnan kanssa nähdä koirapuistossa yhdeltätoista, kun koirat tulee niin hyvin juttuun ja kerranki on Rufusta isompi leikkikaveri, eikä herra ite ole se suurin ja isokokoisin.

PÄIVÄ

He menee ko paita ja peppu, leikkii yhdessä, juomataukoillaan yhdessä ja viimeks käytiin isolla hädälläki yhdessä vierekkäin. Ihme koiria, hassut.

HIUKSET JA NAAMA

Enpä nyt kovin tänäänkään laittautunu, mutta sain mä sentään pohjan ja ripsarit tähän kuontaloon taiottua. Kauheen vitutuksen jälkeen lähdettiin Myllyyn syömään, kun en hitto tähän ruhoon löydä enää mitään kivasti päälleistuvaa. Ja kun noiden vaatteiden kokeilu alkaa olla yhtä urheilusuoristusta, niin sitä kiukun määrää kun asu ei ookkaan semmonen kun oli kuvitellu. Et hellurei ja hellät tunteet, olispa tää jo kohta ohi, en millään viitteis ootella paria viikkoa yliaikaa, kun nyt ois enää kaks viikkoa laskettuun aikaan ja kun sekin tuntuu jo pitkältä ajalta.

RUOKA

 

 

Käytiin Rico Delissä syömässä ja pakkohan mun oli ruinata vielä Spice Iceen hakemaan pikkasen jötlöä! Ricossa aloin ahneudessani mättää ruokaa naamaani, kunnes onneks muistin kuvan oton ennen ko oli lautanen tyhjä. Ahne mikä ahne.

ILTA

 

Tänään meijän iltaan kuulus enempi ja vähempi eläimiä, kun käytiin kattomassa Jannen kaverin perjantaina tullutta Amerikanakitapentua. Voi se oli semmonen lutunen hitto vie. Kauhee pentukuume iskee tietysti itelleenkin, kun tommosia pääsee kattomaan, mutta ehkä me saadaan odottaa sen tulemista muutaman vuoden. Pakko kyllä todeta, että toista rotikkaa en välttämättä enää halua, riittää kun tosta yhdestä saa fiksun aikuisen ja toi uhmaikäily loppuis.

Sit lähdettiin toisilta kavereilta lainaamaan järkkärin laturia, kun tietysti mä olen omani hävittäny, kun sen viimeks olen joskus viime kesänä ladannu, enkä ole sitä sen koommin enää nähny. Jannen mukaan se löytyy kuitenkin jostain mun laukuista, kun niitä vaan lähtis kaivelee läpi. Harmikseni se on vaan ollu monet tuhannet kertaa oikeessa loppujen lopuks. Ehkä mä sit ryhdyn siihe tässä joku päivä ja käyn ne läpi.. toivon sen kyllä löytyvän jostain ihan muualta.

Anyway, nyt saa sitten vauva tulla, kun on kameran akku täynnä ja tänään myllystä löyty pojalle pinnikseen sopiva peittokin. Sen hoitotason lipaston päälle vielä kun sais hankittua, olis kaikki kutakuinkin melkeen hankittu, jollei nyt huoneen mattoa ja verhoja lasketa, mutta niitä nyt ei vauvanhoitoon itsessään tarvitse.

Ja aina eläinten suosiossa tuo mies. Onhan se munki, nii ymmärtäähän sen. ♥