Synttärilahja

Haappy birthday too mee, happy birt.. Ai, se tais mennäkkin jo. No päivä sinne tänne. Ei niin haittaa kun ostin ja tein itselleni mahtavimman lahjan, muiden lahjoja mitenkään vähättelemättä!! Tietenkään.

Tein siis itselleni tällasen iCloud -lampun! Ja on hieno vaikka itse sanonkin. Idea tuli täältä!
Ikeasta siis vaan tommonen paperivarjostin ja ripustinsarja. Suodatinpusseja mulla olikin jo valmiina, kun noita ruusuja olen väsäillyt (niistä myöhemmin).
Tuon saa tehtyä kyllä ihan yhdeltäistumalta, aikaa tähän meni noin kolmisen tuntia. Lampun kattoon sain puolen yön jälkeen, kun ei luonne antanu periks että olisin sitä tänään jatkanut. 

Ja ai että Janne taas nauttii kun meidän keittiönpöytä näyttäny taas hetken tuolta mun väsäilyjen vuoks. "Joojoo, mä siivoon siivoon!"

Mitäs pidätte?

Tuon tekeminen on tosiaan aivan idioottihelppoa ja kustannukset lamppuun oli noin 15e, jollei kuumaliimapyssyä ja puikkoja lasketa, että ne löytyy entuudestaan.
Varjostin 3,99e
Ripustinsarja 5e (perus valkoinen 3e)
Suodatinpussipaketti 5,90e (ja siihen ehkä meni semmonen laatikollinen(?) jotain 250-300 kpl välillä.

Kaikki siis väsäämään itelleen iCloud -lamput!

Siis ...haappy birthday too mee.

2 kk

Viime sunnuntaina tuli 2 kuukautta pojalla mittariin. Kyllä se niin iso poikakin jo on, kun neuvolassa oltiin maantantaina ja mitat oli tällä kertaa 5740 g ja 58,7 cm. 
Viime viikolla blokkasin vaatteista kaikki 56, vaikkakin niistä monet bodyt vielä menis, mutta meillä nyt noita 62 on niin paljon, että niihin vois siirtyä ihan vaan siksikin että ehtis kaikkia käyttämään. Huomaa vaan että itelleen on muodostunut noista vaatteista jo niitä lemppareita, eikä tuu käytettyä joitain vaatteita ollenkaan. Niitä peseekin siihen tahtiin, että saa koko ajan pidettyä niitä mielitiettyjä. Ehkä niitä on sittenki tullu liikaa hamstrattua raskausaikana.

Muutenkin poju on ihan erilailla alkanu seurailemaan kaikkia asioita ja selkeesti sen katse kirkastuu, kun saa siihen katsekontaktin. Hymyilee, kun sille hymyillään ja kattelee hyvin tarkkaavaisena. Isille monta kertaa näyttäny kieltä takasin, kun hälle näyttää. Voi tuota isoa pientä rakkautta! ♥

Sunnuntaina polttareista kotiuduttua lähdettiin katsomaan tulevaa hääpaikkaa ja sehän oli ihan passeli. Ehkä se ei nyt ollu ihan täydellinen kaunokainen, mutta hyvällä suunnittelulla ja koristelulla saadaan siitäkin oikeen hyvä. Mä vähän niinkun olin sen jo alustavasti varannu ennenkun sitä oltiin edes nähty. Ja onneks olin, kuitenkin ystävänpäivänä helposti voi olla muita häitä taikka muuta häppeninkiä mihin tiloja vuokraillaan. Se kuitenki osuu siihen lauantaille tällä kertaa.

Ilma kun oli niin loistava, mentiin sen jälkeen Maskun koirien uimarannalle viilentelemään tuota karvasempaa poikaa. Pääsi pienempikin ensimmäistä kertaa vetten ääreen.

Tänään käytiin kaikki kirkkoherranvirastossa juttelemassa meidän papin kanssa kastetilaisuudesta ja nyt täytyykin alkaa tosissaan tekemään asioita. Aika hyvin kyllä kaikki tarjoiltavat tulee muualta, kun anoppi tekee gluteenittoman, munattoman ja maidottoman piiraan, kakun oon tilannu, miehen mummi tekee kaks eri voileipäkakkua ja mun isäni tekee keksejä ja äiti jonkun kuivakakun. Itte oon miettiny jos väsäis jonkun kinkku/jauheliha piiraan siihen vielä. Ehkä. 
Tuntuu jotenkin hirveeltä, että mä pääsen ton asian kanssa niin helpolla. En kyllä sano että tossa sohvalla perse hiessä istuisin, kun lauantaina haen kakun, viedään koira hoitoon ja siivotaan (koska siinä ei oo muuten mitään järkeä!), ainakaan näillä helteillä, kun toi koira kuolaa niin jumalattomasti, että lattioiden pesu on meillä ihan hukkaan heitettyä aikaa. Sunnuntaiaamuna käyn hakemassa kukkia, leivon piiraan ja laitan täällä kaikki kondikseen. Ehkä siinä on sitte ihan riittävästi hommaa. Pitäs meinaa vielä hävittää noi vaunut ja rattaat täältä johonkin siks aikaa. Tolle parvekkeelle en tiedä mitä sille tekisin, kun se nyt kaikessa kauheudessaan on aivan hirveen näkönen. Enhän mä mitään mattoa, päällisiä taikka kukkia oo sinne vielä ehtiny hommata. Olkoot nyt sitten.

Unohdan noi hommat kuitenki vielä huomiseks, kun lähdetään mökille viettämään möksäpäivää ja kuluttamaan toi koira loppuun. Sitten voin perjantaina miettiä noita juttuja, koska onhan tässä vielä aikaa!

Häähumua

Tässä on aika menny aika hyvin kaverin polttareita järjestettäessä. Niitä juhlittiin lauantaina, joten ehkä nyt kykenen taas elämään ja ajattelemaan normaalisti. Niitä suunnitellessa ja toteutettaessa ei mun aivotyöskentely jotenkaan kyenny enää mihinkään muuhun. Olisin nekin asiat saanu hoidettua ilman kauheita kämmäilyjä ja unohteluja. Kun ei vaan pysty eikä kykene.. Kauheeta!

Meillä oli yhden tytsyn luona aamulla brunssi, johon meidän sankari oli huijattu lapsenvahdiks. Siitä jatkettiin Hirvensaloon mäkiautoilemaan, sen jälkeen mökille Kustaviin, jossa oli syömistä, juomista, morsiussaunaa, eksämölkkyä ja lautapelejä.

Muutenkin olis ollu kiva puida asiaa täällä, mutten kuitenkaan voinu, koska asiahan olis voinu meidän sankarille täältä paljastua. En nähkääs tiedä kuinka ahkera lukija se mahtaa olla, veikkaan kuitenkin semmosta hieman laiskemman puoleista. Eli jos tulee noottia tai kommenttia niin tämän se on sitten ainakin nähnyt.

Ja sanottakoot vielä, että oon tyytyväinen itteeni, kun pystyin viettämään mukavat polttarit ilman yhtäkään kyyneltä ikävästä. Itkun ehtisin vääntää edellisenä iltana ja polttariaamuna, mutta sen jälkeen oli sen verta touhuamista ja muuta mietittävää, että se meni ihan hyvin. Join mä ruhtinaalliset 2 pientä siideriä ja pari lasia skumppaa koko päivänä, joten krapulalta säästyttiin ja sain vielä nukkua yöni katkottomana pitkään aamuun.

Tää kiire valitettavasti ei pääse väistymään, kun tämä viikko menee sunnuntaisten ristiäisten valmisteluissa ja sen jälkeen noiden häiden valmisteluissa. Sitten se hetkeks lakkaakin, kunnes aletaan meidän morsmaikun ja toisen kaason kanssa järjestämään meidän häitä, joita olis tarkotus tanssia ens helmikuussa. Kamalasti niiden eteen en vielä oo tehny, mitä nyt on kirkko, juhlapaikka ja valokuvaaja varattuna. Tänään myöskin alotin suodatinpussiruusujen tekemisen, koska mähän haluan tehdä mahdollisimman paljon itse. Haluan semmoset DIY-häät! Tee itse kaikki mihin kykenet on mun teema. 
Ruusuja pitäis tehdä semmoset kivat kymmenet ja oon ajatellu askarrella noita pompomeja myöskin itse. Lompakkoa säästäävää, mutta hermoja ei. Sitä ennen meidän pitäis kuitenkin päästä lopulliseen päätökseen väriteeman kanssa. Se oikeestaan oli jo ihan selvä, että haluan pelkästään valkokulta -teeman, mutta kun kuitenkin puhutaan ystävänpäivähäistä, olis voinu sekaan pienenpienesti lisäillä toodella hentoa vaaleanpunaista. Mutta. Nyt sitten mietinkin, josko vaaleenpunasen tilalle vaihtaiskin mustan, se vaan helpottais tätä mun tuunailua sen verran, kun pystyisin ite tulostelemaan kaikkea, kun meillä on vaan mustavalkotulostin. Mutta2. Ehkä mä pohdin tätä vielä..
Joka tapauksessa odotan ihan hirveesti, että pääsen täällä pauhaamaan kaikista mun suunnitelmista ja ideoista. Saattea varmasti lukea niistä ihan kyllästymiseen asti.

Viime viikkoa

No voi taukoa. 
Tässä on taas muutama viikko vierähtäny eri asioiden vuoks, ehkä suurimmaks osaks siks, ettei oikeesti oo ollu mitään ihmeellistä mistä olisin ees halunnu kirjottaa. Ei oo ollu ihmeempiä mietteitä eikä ajatus pysy yhtään kasassa.

Tänään kuitenkin näin tätini Naantalin Aurinkoisessa. Oltiin siinä sen verta tovi, että pojalla alko tulla nälkä. Siinä vieressä istus kaks herttasen olosta mummoa, jotka muutamaan otteeseen poikaa siinä ihaili, mutta auta armias kun aloin syöttää sitä pullosta..! "Kyllä se kuule on niin, että äidin maito on sitä parasta lapselle!, Mikset sitä rinnasta syötä?, Kyllä kuule äidin tarvitsee lapsensa itse imettää!". ..what. Mä en ollu niin yhtään varautunu mihinkään tommoseen kritiikkiin muilta, vaikka itse siitä huonoa omaatuntoa oonki välillä potenu. Jos olisin osannu vastata, että se on kuule mun ihan oma asiani miten poikani syötän, mutta vaikersin takas jotain että "ei se kuule kaikilta niin vaan onnistu..". Vähän jäin ehkä semmosena hoomoilasena istumaan ja syöttämään poikaa. 
Mitä hemmettiä muut siitä vaivaa näkee mistä mun poikani ruokansa saa, kunhan saa! Hemmetti. Mur! Sai se rintamaitoa tai ei, niin se on onnellinen ja terve pikkunen linnunpoikanen. ♥

 
Sunnuntaina oli mun ensimmäinen äitienpäivä nk oikeena äitinä. Mun eno kyseli meiltä että miltäs nyt on tuntuu kun on äiti ja isi. Tosi luonnolliselta, eikä mitenkään ihmeelliseltä. Jannelta myöhemmin kysyin tätä, nii se vastas että se varmaan johtuu tosta koirasta, kun kuitenkin sille ollaan aina oltu äiti ja isi. Ei se varmaan tunnistais sanaa Henna tai Janne, tai epäilen ainaki vahvasti.

Äitienpäivänä kuitenkin sen verran erikoista, että käytii Hiilessä syömässä. Poika oli mamilla hoidossa ja oli kyllä tosi tyhjä olo ja muutenki hinku takas pojan luokse. Kyllä se on kamalaa, että poju varmasti pärjää hetken olla erossa meistä, mutta itte siinä vaan kärsii ja potee hirveetä ikävää!

Tänään kaipasin lenkkiseuraa ja sitä sainkin. Pikkusen vein mun mammalle hoitoon, nii saa hänki isomamma-poika -hetkiä ja lähdettiin tekemään pientä trippiä meidän mökillä Soffen ja Rufuksen kanssa.  Kivuttiin Kaasavuorelle, juostiin metsissä, tehtiin lenkkiä, heiteltiin palloa, maattiin mutaojassa ja käytiin uimassa. Koira kävi.

Taasenkaan mulla mitään ihmeellistä tässä ollu, muttei nyt tulis ihan luvattoman pitkä tauko kirjoittamiseen, niin vähän kuulumisia. Hengissä me täällä ollaan ja hyvin voidaan.

Peppuhaaste päivä 4 ja päivän biisit

Tää päivä on menny niin fiilistellessä Vadelmavenettä. ♥ 

Toinen biisi mikä on pakko kanssa laittaa ja hehkuttaa on Tanskan euroviisubiisi. Hehkuttaisin myös sikana Suomen euroviisubiisiä, mut sen nyt kaikki tietää jo kohta kyllästymiseen asti, joten jollei Suomi pärjää ja voita, niin toivon Tanskan vievän voiton!

Tänään on tosiaan peppuhaasteen ensimmäinen lepopäivä ja päivä jollon alkaa lihaskivut jo hellittämään.

Mulla oli ensimmäisen päivän jälkeen jalat niin kipeet, että pahaa teki. Ja niin teki myös eilisen ja edellispäivän kyykytkin. Pakkohan ne oli purkkiin saada, joten väkisin vaan. 
Mulla on ollu ihan älytön hinku päästä rullaluistelemaan, niin ehkä sekin onnistuu tässä joku päivä. Oon vaan niin surkee alamäissä, niin reittien keksiminen on aina yhtä työlästä, mutta taas tänne kotikunnille muutettua takas on taas helpompi päästä vanhoja tuttuja reittejä vetämään.

Tommosesta tää saa vaan kyllä haaveilla, mutta ainakin saan tosta jonkunasteista jaksamista niihin kipeisiin päiviin! Täältä tullaan solakampi Henna!!

30 päivän peppuhaaste

Haastan omatoimisesti itseni ja teidät rakkaat lukijat tähän kolmenkymmenen päivän pepputreeniin. 

Tarkoitus siis aloittaa 50 kyykystä ja lisätä niitä joka päivä viidellä. Kerran viikossa on lepopäivä, mutta sitä seuraavana päivänä kyykyt lisääntyy kymmenellä. Toi lepopäivä voi tehdä ihan kutaa aina viikoittain. Toivottavasti jaksan suorittaa tän kunnialla loppuun asti! Ja kyllä, tiedän ettei noin pienessä ajassa tehdä suurta muutosta tähän takalistoon, mutta se vois olla kuitenkin hyvä alku kaikkeen. Taidankin siis ottaa tänään vähän mittoja ja katsellaan sitten kuukauden päästä kun ollaan vieläkin samoissa senteissä..

Nyt siis vaan kaikki mukaan tähän haasteeseen, niin voidaan yhdessä purnata kolmekymmentä päivää sitä tuskaa ja niiden jälkeen hyvää oloa! Odotan tätä ihan innolla!

Tässä vielä video oikeaoppisesta kyykkyjen tekemisestä:

 
Psst.. sain myös ton miehen osallistumaan tähän juttuun mukaan. "Kunhan tätä ei dokumentoida mihinkään" hahah.

Vappua

 

Iloista vappua näin hieman myöhässä teille kaikille ihanille lukijoille! ♥

Meidän vappu meni niinkin railakkaasti, kun minä kotona lapsen ja koiran kanssa ja Janne töissä. Lähti tosiaan vielä illalla töihin, kun ei vissiin ollu montaa ehdokasta lähtemään vappuaattona työnteon pariin.
Mä nyt itte en oo koskaan oikee perustanu vapun juhlinnasta, paitsi sillon joskus lapsena tietysti. Muutenkin monet juhlapäivät on mun mielestä turhia, en oikeen välitä uudesta vuodesta, pääsiäisestä enkä vapusta. Juhannuksesta oon kuitenkin alkanu muutamien vuosien sisällä ihan pitää, johtuen siitä ehkä, että nyt ne on ollu paljon mukavempia ja rennompia mitä vertaan tuonne entiseempään elämään ennen Jannea. Muutenkin monet juhlat meni sillon vaan kinastellessa ja riidellessä, niin en yhtään ihmettele miten on menny maku tuollasiin juttuihin. Nyt kuitenkin tuntuu, että noi kaikki juhlapäivät saa ihan uuden merkityksen lapsen myötä. Se niiden vilpitön ilo, odotus ja innostus luo noihin päiviin ihan uuden jutun. En millään malttais odottaa, että poika olis jo sen ikäinen että ymmärtäis noiden juttujen päälle ja nautteis kaikesta erilaisesta tekemisestä. En siltikään halua, että aika menee nopeesti, vaan haluan nauttia ihan tästä hetkestä ja kaikesta matkasta sen varrella.

Meidän oli tänään tarkotus lähteä vapputorille, mutta toi sää yllätti kyllä ihan totaalisesti! Meni ihan puurot ja vellit aamulla sekasin, kun tuolta kömpisin silmät ristissä maitoa lämmittämään ja näin ton ulkoilman.

Aikamoista. Vaikkakin se on hyvin jo sulanut pois, mutta tuo kökkö keli ei innosta lähtemään mihinkään torille tänään. Jannen mukaan sielä on vielä tosi kylmäkin.
Koiran kanssa on oppinu kyllä olla välittämättä noista huonoista säistä, kun sinne nyt on lähdettävä vaikka sammakoita taivaalta satais. Me meinaan ei omata sellasta koiraa joka heittäis tassut lukkoon ulos mentäessä koska siellä satais tai tuulis liikaa taikka vaihtoehtoisesti olis liian kylmä.
Silti jollei mun oo pakko sinne just tolla kelillä lähteä kiertelemään, niin en lähde. Ens vuonna sitten uusiks.

Asiasta kolmanteen, mihin mun silmäni taas tänään osukaan. Ootte varmaan jo lukenu ja tietoisia asiasta, kun se tuntuu leviävän kulovalkean tavoin enkä ihmettele.

http://www.stara.fi/2014/04/30/lastensuojeluilmoitus-kuntosalilla-kaymisesta/   (tuolla linkki tämän äidin treeniblogiin)
 
Nyt oikeesti. Huh huh. Joillain ei kyllä oo muuta tekemistä, kun puuttua muiden elämään. Ja toi on aika pelottavaa, että kuka vaan voi tehdä susta anonyymisti lastensuojeluilmoituksen ja ihan perättömästä asiasta. Ja ihan vaan kiusallaan. Tuntuu niin epäreilulta, mutta toisaalta niitä aiheellisia ilmotuksia vois jäädä tekemättä sen uhalla, että ilmoittaja pelkäis ilmoituksen saajan saavan tietää kuka ilmoituksen on tehnyt.
Toi nyt kuitenkin on aivan järjettömän naurettavaa! Mä en itse näe mitään ongelmaa siinä, että ottais lapsen mukaan kuntosalille mentäessä. Kuitenkin puhutaan niin pienestä vauvasta, että sille se on yks ja sama makaako se kaukalossaan kuntosalilla vai olohuoneessa. Äidinhän treenausta se vaan hankaloittaa, kun kuitenkin täytyy keskittyä vauvaan eikä pysty täysillä antaa kaikkeansa treenissä. Ilmoittaja on kuulemma ollut vielä huolissaan tämän äidin mielenterveydestä, kun häntä kiinnostaa enemmän treenaus eikä vauvanhoito. Voi luoja, antakaa mun nauraa! Toivottavasti noi sosiaaliviranomaiset osaa kattoa tämmöset ilmotukset ihan samalla naurettavuudella.
On se saatana kumma, kun äidillä ei enää sais olla mitään muuta mielenkiintoa elämässään, kun paskavaippojen vaihto ja maidon tuotto.
Alkaa itseäkin ottaa päähän sen verran tuo homma, että lopetan tähän.

Neljänteen asiaan kuitenkin vielä. Eile loppus ihan liian hyvä sarja Toisen kanssa (tv:n katsominenkin on jonkun mielestä varmasti väärin äidiltä, kun ei sillon pysty lastaan hoitamaan). Juu, nyt lopetan. 
Miten se voiskin olla vaan kuus osanen, kun tuosta olis saanu todella paljon pidemmän sarjan aikaseksi. En usko tästä tulevan mitään toista tuotantokautta, mutta aina voi olla toiveikas! Pisti vaan pikkasen naurattamaan ohjelman synnytyskohta

"Ei tässä enää mitkään epiduraalit auta, 

nyt mennään ilokaasulla!"

Vai pistikö? En tiedä, mutta tuo kommentti kuulosti aivan liian tutulta ja aivan liian nopeasti. Hyi.

Koitetaan nyt säistä ja muista asioista huolimatta nauttia rauhallisesti ja hyvällä mielellä tästä vappupäivästä ja vapaasta. Sielä se arki taas kolkuttelee oven takana uhkaavasti. Sekin ihan liian nopeasti.